Mitä artiklassa vaaditaan.. miten lainsäädännössä tulkitaan

Hallituksen esitys Eduskunnalle teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan lainsäädännön muuttamisesta (luonnos 17.11.2005)

Jos katsoo tarkemmin tuota lakiesitystä ja siinä tehtyjä tulkintoja voidaan helposti havaita se että tämä tapaus on lajissaan loistava case-esimerkki tuosta lainsäätäjien tulkintakyvyttömyydestä josta tulin tuossa äsken kirjoittaneeksi.

Tekijänoikeusfarssin viimeisimmässä käänteessä käsitellään tekijänoikeusdirektiivissä säädettyjä lisävaateita lainsäädännölle ja perustellaan esitettyjä ja osin järkijättöisiä muutoksia sillä että direktiivi sanelee ja Suomessa vain totellaan mutta tarkemmin tutkailtuna tämä ei ole sittenkään aivan niin totta kuin annetaan ymmärtää.

Esityksen 7. jaksossa (linkitetyn pdf:n sivu 18) käsitellään artiklaa 15 ja tulkitaan ensialkuun artiklan vaateita seuraavaan tapaan:

Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeusviranomainen voi kantajan pyynnöstä määrätä, että loukkaajan kustannuksella päätös julkaistaan kokonaan tai osittain. Myös mahdollisuudesta muihin tapauksen olosuhteiden mukaan tarkoituksenmukaisiin julkistamistoimenpiteisiin, muun muassa näkyviin ilmoituksiin, voidaan säätää.

Artiklassa siis asetetaan selkeästu vaatimus päätöksen julkaisemiseen loukkaajan kustannuksella mutta kuten tästä esitykseen kirjatusta selvitteestä hyvin ilmenee, ei artiklassa itsessään oteta kuitenkaan kantaa mitenkään julkaisun mahdolliseen formaattiin ja käytettyyn tapaan jolla tietoa päätöksistä saatetaan suuren yleisön tietoon.

Artiklaa kuitenkin tulkitaan lainsäädännön suhteen seuraavaan tapaan:

Artiklan vaatimusten täyttämiseksi ehdotetaan, että teollisoikeuslakeihin ja tekijänoikeuslakiin lisättäisiin säännökset siitä, että tuomioistuin voisi pyynnöstä antaa kantajalle luvan vastaajan kustannuksella toteuttaa soveltuvia toimenpiteitä tietojen levittämiseksi lainvoimaisesta tuomiosta, esimerkiksi julkaisemaan lehti-ilmoituksena tai muuna vastaavana ilmoituksena tuomion olennaiset tiedot sisältävän lyhennelmän. Samalla tuomioistuimen tulisi määrätä enimmäismäärä kustannuksille, jotka vastaaja on velvollinen korvaamaan. Toimenpiteet olisi toteutettava tuomioistuimen määräämässä ajassa lainvoimaisen tuomion antamisesta uhalla, että oikeus saada korvaus kustannuksista muutoin menetetään.

"esimerkiksi lehti-ilmoituksena tai muuna vastaavana iloituksena" Mistä ihmeestä tähän lakiesitykseen on tähän asiayhteyteen ilmestynyt määritelmiä julkaisun formaatista ja siitä miten julkaisu tulee suorittaa. Direktiivin artikla ei em. tulkinnan mukaan sellaisia vaadi vaan puhuu ainoastaan julkaisemisesta eli tietoon saattamisesta.

Direktiivi ei myöskään em tulkinnan mukaan myöskään vaadi antamaan kantajalle oikeutta määrätä julkaisun muodosta vaan puhuu ainoastaan kantajan kustantamasta oikeusistuimen määräämästä julkaisusta.

Kuka mediateollisuuden edustaja tämän tulkinnan on esitykseen oikein ujuttanut ja mistä tämä, ilmeisimmin ainoastaan mainostuloja optimoiva ehdotus on oikein syntynyt. Lakiin esitetyllä tekstillä ei ole paljoakaan liittymäpintoja siihen mitä direktiivissä oikeasti minimissään vaaditaan vaan sen lisärangaistuksenomainen äänensävy on ainoastaan kotoisten lainsäätäjiemme tekosia..

Onko kenties matkan varrella unohtunut se että julkaisun voi suorittaa annoo dominii 2005 (tai kohta 2006) myös sähköisten medioiden kautta täysin yhtä kattavasti ja sitämyöden huomattavan kustannustehokkaasti ilman että julkaisutavalla itsellään kierrätetään mediaeuroja mediateollisuuden taskuun. Tuolla vaatimustasolla artiklan vaatimukset pystyisi täyttämään sillä että valtio perustaisi virallisen tiedotuspalstan virallisen lehden webbisivuille ja julkistaisi tuomioistuinten päätökset tuolla mustalla listalla hyvin kompaktein kustannuksin.

Kuka lienee tämän lakiehdotuksen harmaa eminenssi.. kuka vetelee kulisseissa langoista..