Perjantai kolmastoista

(Kirjoitettu muistiin Kruunupyyn lentokentällä, Parental guidance: saattaa sisältää jokusen voimasanan )

Joskus kaikki menee vain päin mäntyä. Uumoiluni perjantain pahasta karmasta taisivat toteutua paremmin kuin arvasinkaan. Kiitos erään teknisen ongelman ja toimimattoman laitteen puolet keikkapäivän agendasta katosi suoraan susille ja maanantaina pääsee toteuttamaan saman lenkin uudestaan tukivoimien kanssa. Todennäköisimmin jo nyt tietäen missä päässä purkkia vika piilee ja mistä päästä on syytä laitetta korjata mutta ilman tukea ja tarvikkeita ovat vaikuttamisen mahdollisuudet tänään nollassa. Olisi taas töissä parempaakin ja kiireellisempää tekemistä kuin lennellä pitkin poikin Suomea mutta minkäs teet. Perkele.

Että taas pitääkin mennä jonkin pieleen kun proggiksessa kaikki on viimeinkin näyttänyt hyvältä ja lupaavalta ja homma viimeistä liipaisua vaille tuotantovalmista ja oli tarkoitus pyöräyttää koneet käyntiin joko jo nyt tai viimeistään maanantaina aamulla. Sinänsähän ongelma ei ole suurensuuri eikä aiheuttane (kop kop) muuta harmia kuin yhden ylimääräisen maakuntamatkan mutta nykyisessä mitassaankin on omiaan aiheeseen liittyneen pienen stressintyngän kanssa laukaisemaan akuutin vitutuksen.

Eikä asiaa edes auta se että istun tässä vielä tunninverran täin lailla tervassa kälvistellen kälyisellä Kruunupyyn lentokentällä jonka ainoana virkistyspalveluna toimii Cafe Crone josta ei saa edes ostettua yhtään oluen olutta jonka kera voisi kuluttaa aikaa ja koettaa vetää pään tä.. krhm.. hiukanverran henkeä ja unohtaa työasioitaan viikonlopuksi.. Ei auta etenkään siksi että viimeisen tunnin istui vuokra-auton ratissa ajellen pitkin poikin pohjois-pohjanmaan monotonisia maanteitä ajatellen edes sitä yhtä ainokaista virkistävää olutta jonka ajatteli ottaa ennen lentoa kotiin.. Perkeleen perkele. Vituttaa kuin pientä oravaa kun käpy on jäässä ja hammas on poikki.

Ja ikäänkuin iPisteenä i:n päällä oli jostain käsittämättömästä syystä edes etäisen rentoutuksen elämänlangaksi muotoutunut iPodini päättänyt resetoida kieliasetuksensa jaappanin kielelle ja sain urakalla arpoa valikkoja ennenkuin löysin sen switchin jolla näytön harakanvarpaista pääsi eroon ja sai esiin jotain tunnistettavampaa merkistöä silmiensä eteen selattavaksi..

Nyt sentään soi Koss:n plugeissa wanha kunnon Iron Maiden ja mielessä siintää vakaa ajatus napata kotosalla hyllystä hyvää ja maistuvaa etelä-afrikkalaista punaviintä ja viettää iltaa mukavassa seurassa kenties vaikkapa Carcassonea pelaillen ja hermokiristymäänsä liennytellen. Kysymyksenä enää ehken se että Nederburgia vaiko kenties KWV:tä...

Have you run your fingers down the wall
And have you felt your neck skin crawl...