Väki vähenee, pidot tihenee

Vaalien 2. kierros on selkeästi käynnissä, päätellen ainakin mediapelin kuumentumisesta ja retoriikan tiivistymisestä. Vahinko vain että ainakin punavihreällä sivustalla asialliset argumentit tuntuvat ainakin vaaliblogosfäärin osalta olevan pahasti sekaisin ja sanat ja sanomiset vähintäänkin outoja:

Nato vai hyvinvointi? Nyt saa valita. Tämän vastakkainasettelun aika on nyt.

Esimerkiksi tämä Aleksi Bardyn sanallinen helmi löytyy Haloskan sivustoilla Bardyn pitämästä vaaliblogista ja kuvaa mitä parhaimmin kirjoittajansa sielunelämää. Tokihan saippuasarjojen tuottajalta ei varmaankaan edes pidä olettaakaan* muuta kuin saippuasarjatason tajunnanvirtaa ja järjenjuoksua mutta logiikkaa tuosta lausumasta saa kyllä etsiä tunnin jos toisenkin sitä siitä silti löytämättä.

Kuinka yksinkertaisen ihmisen oikeastaan pitäisi olla jos hän todella nielisi sen pajunköyden että turvallisuuspolitiikka ja sosiaalipolitiikka ovat jotenkin toisiaan poissulkevia käsitteitä ja että jos presidentti valitsee toisen niin toista ei voi olla. Mitä vastakkainasettelua voi olla asioilla joilla ei ole mitään riippuvaisuussuhdetta toisiinsa.

Kuinka tyhmänä Bardy tässä äänestäjiä oikeastaan pitää ja yrittääkö hän sittenkin vain peitellä sitä että tosiasioiden tasolla punavihreällä klikillä ei ole tarjota mitään ratkaisuja pelkän retoriikan sijaan. Että Halosen johdolla maa olisi seuraavat 6 vuotta taas jälleen turvallisuuspoliittisena ajopuuna vailla suunnanäyttäjää jolla olisi uskallusta tarttua peräsimeen vaan joka mielummin toivoisi parasta ja että status quo toiveikkaasti säilyisi nyt ja ikuisesti amen.

Ilmeisemmin Haloskan vaalistrategia pohjautuu nimenomaan tuohon 70-luvulta periytyvään ja vuosikymmenien dis-informaatiolla kyllästettyyn NATO-fobiaan ja siihen tunteikkaaseen pelkoon että NATO:ssa jenkit tulee ja vie pojat sotimaan Irakiin öljystä jolla falsifoidaan kaikki asia-argumentit ja pelataan pelkällä paatoksella tunteen palolla.

Mitäpä sellaisilla asia-argumenteilla tekisikään joilla huomautettaisiin että Irakin sodalla ja NATO:lla ei ole edelleenkään mitään tekoa toistensa kanssa ja mm keskieuroopan suuret NATO-maat olivat hyvinkin jyrkästi Irakin sotaretkeä vastaan. Kun pihtiputaan mummolle on kerran tietoisesti valehdeltu että jenkit tulee niin eipä tuota pelkoa millään enää muuksi muuta ja tätä ihmismielen irrationaalisuutta tuntuvat punavihreät hyvinkin usein käyttävän hyväksi ja luottavan siihen että valhetta toistelemalla valhe todeksi muuttuu.

Saas nähdä mitä kampanjoinnissa ehdimme vielä näkemään...


*) Parhaan analyysin Bardysta varmaankin antaa tämä hänen hehkutuksensa umpilatteasta ja ennakkoonarvattavan tasapaksusta SW episodi 3:sta:

Draama kasvaa myyttisiin mittasuhteisiin ja nuoren Anakinin sisäinen taistelu on vääjäämättömyydessään raastavaa seurattavaa.

Go figure.. Raastavaa seurattavaa tuo Anakin sisäinen pökkelöinti kyllä kieltämättä oli mutta raastavuuden sai kylläkin aikaan myötähäpeä.. ei dramaattisuus.