Sen Tshernobyl osoitti..

YLE: Tshernobylin ydinturmasta 20 vuotta

Miten laskea Tshernobyl:n uhriluku, kas siinä pulma. Pitäisikö lukuun sisällyttää ne satakunta jotka menehtyivät onnettomuuden suorissa vaikutuksissa, pitäisikö luottaa YK:n n 9000 hengen body counttiin vai uskoa että Greenpeace olisi ihan oikeasti tuottanut kerrankin oikeasti objektiivisen tutkimuksen ja päälle 90 000 uhrin totaalisumma pitää paikkansa.

Vai pitäisikö Thsernobylin todelliseksi varjoksi laskea ne pienhiukkaspäästöjen tuhannet ja tuhannet uhrit jotka tulevat kuolemaan siksi että läntisen maailman energiapolitiikka lamaantui kahdeksi vuosikymmeneksi ja perusenergiaa tuottamaan rakennettiin yhä uusia ja uusia fossiilisia polttoaineita energiaksi jauhavia yksikköjä ja 60-70-luvuilla edennyt energiapoliittinen kehitys jähmettyi pelkkään pelkoon ja epäluuloon.

Venäläisesti rakennetun ja venäläisesti käytetyn RBMK-reaktorin puutteet ja heikkoudet leimasivat Tshenrobylin jälkeen koko ydinenergian pelottavaksi ja epäluotettavaksi vaikka eri reaktoriteknologiat eroavat toisistaan likimain kuin yö päivästä ja vastaavanlaisia onnettomuuspotentiaaleja mitä RBMK:n sisältyy ei paine- ja kiehutusvesireaktoreista edes löydy kiitos inhimillisistä suoritteista riippumattomien fysiikan lakien mutta tätä eivät monetkaan hahmota. Reaktori on pelon symboli ja tämä vuosia lietsottu pelko toimii opituista ennakkoluuloista poikkeavan informaation suhteen teflonin tavoin.

Onneksi viimein on tajuttu se että siinä missä ydinenergiaan kohdistuvat epäluulot aiheuttavat pelkoa on nykyisestä maailmanmenosta aiheutumassa yhä kouriintuntuvampia ja vääjäämättömämpiä seurauksia ilmastonmuutoksen ja ilmansaasteiden kautta ja että maailma tarvitsee mittakaavaltaan realisitisia vaihtoehtoja jotka ovat myös toteutettavissa reaalimaailmassa sen sijaan että vaihtoehdot kuulostaisivat hienoilta teoriassa ja piirustuslaudalla. Onneksi edes meillä Olkiluoto 3 on jo rakenteilla ja kuudennesta yksiköstä puhutaan jo vakavilla äänensävyillä.

Karuja kuvia reaktorirakennuksesta

Spaceman Gallery: Chernobyl

Oheisessa galleriassa melkoisen karuja kuvia räjähtäneestä reaktorirakennuksesta ja reaktorirakennuksen sisältä.

Joidenkin lähteiden mukaan ne kuvat jotka ovat otettu suoraan reaktorin alta ja joissa näkyy venttiileiden ja rakenteiden lävitse virrannutta ja sittemmin jäähtynyttä ja jähmettynyttä reaktorisulaa ovat jonkinsorttisen robotin ottamia mutta kuvia katsellessa pistää kyllä mietityttämään se mitä noissa käytävissä on oikeasti aikanaan tapahtunut..

Vain kaksi vuosikymmentä

Tshernobyl

Tshernobylin kaltaiset historian virstanpylväät auttavat aina asettamaan maailman hahmotettavaan mittakaavaan. Enkä nyt puhu pelosta tai saastumisesta vaan yleisestä yhteiskunnallisesta ja teknisestä kehityksestä.

Historiallisesti ottaen vain hetkinen sitten Vaalimaan takaa aukeni informaation autiomaa josta ei tihkunut muuta kuin suodatettua totuutta ja kaiken kiistoa vaikka pohjoismaissa mittarit olivatkin jo punaisella. Post-kekkoslovakialaisessa Suomen kansandemokratiassa uskottiin edelleen Yle:n kaikkivoipaisuuteen tiedonvälityksessä. Netistä oli kuultu korkeintaan korkeakoulumaailmassa ja Usenet-News:n kotimainen edustaja toi vasta pienelle piirille esimakua siitä mihin joustavuuteen sähköinen ja alhaaltapäinsyntyvä viestintä voikaan kyetä.

Nyt kaksi vuosikymmentä tapahtuneen jälkeen sitä saattaa itse kukin tiirailla satelliitista sitä miltä Tshernobylissä näyttää ja kuinka autio Pripjatin kaupunki oikein on. Sopivalla intomielellä voi jopa lähteä paikanpäälle matkailemaan ja kurkistamaan liki kosketusetäisyydeltä tuota liki mytologisiin mittoihin noussutta sarkofagia.

Intomielinen voisi spekuoida sillä millainen kuhina verkossa kävisikään jos tuo kaikki tapahtuisi nyt ja tänään. Kuinka monta kotikutoista sääasemaa syntyisi eri organisaatioiden mittareiden toimesta välittämään tietoa, kuinka monta panikoivaa maailmanlopunsivustoa syntyisi kailottamaan kaiken kauheutta. Pääsisikö rationaalinen ja mittakaavoittava järjellinen ajattelu ääneen vai kenen tekstiä uskottaisiin.

Joka tapauksesta sähköisiä jälkiä jäisi jälkipolvien muisteltavaksi paljon, paljon enemmän mitä pari skannattua hesaria noilta huhtikuun päiviltä.

Kiitoksia idiooteille

HS: Palautusten väärinkäytökset ongelmana verkkokaupassa

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tai ainakin siltä kohtapuoliin vaikuttaa. Verkko-ostamisen etuina fyysisen helppouden ja paikkariippumattomuuden ohella on ollut mahdollisuus koestaa ostettavia tuotteita rauhassa kotosalla ja osana omia järjestelmiänsä mutta nyt alkaa vaikuttamaan siltä että kiitos kanssaidioottien alkavat nämä helppouden päivät pahimmillaan käymään vähiin ja edessä lienee sääntöjen kiristyminen.

Miten tähän sitten pitäisi kuluttajana suhtautua. Yksi mahdollinen ja sinänsä oikeutettu näkökulma olisi aiheesta suuttuminen ja kuluttajan oikeuksien voimallinen puolustaminen mutta jotenkin tuntuu ainakin itsestäni siltä että olisiko toisena vaihtoehtona sittenkin peiliin katsominen ennenkuin on liian myöhäistä.

On totta että laki antaa luvan 14 vuorokauden kokeiluaikaan ja tähän voidaan aina vedota mutta elämmekö todella maailmassa jossa kaikki mikä ei erikseen ole laissa kiellettyä on suotavaa ja sallittua ja onko maailmankuvamme jo niin surullinen että yleiselle moraalille ja kaupunkilaisjärjelle ei enää ole mitään käyttöä. Mielestäni emme elä..

En tiedä olenko jotenkin poikkeuksellinen mutta ainakin minusta on jotenkin kovin väärin jos postimyynnistä tilataan 14 vuorokauden ajaksi jokin kiva lelu "koekäyttöön" ilman edes aikomustakaan ostaa sitä oikeasti itsellensä jolloin käytännössä puhutaan kaupankäyntiä enemmän vuokraamisesta ja vuokraamisesta vieläpä siten että kaikki kulut maksatetaan kauppiaalla joka päätyy maksamaan kahteen suuntaan täysin turhia postituskuluja ja tämän jälkeen saa käsiinsä käytetyn tuotteen jota ei enää voida myydä eteenpäin.

Kuluttajan ongelmaksi tämä muodostuu tietenkin siinä vaiheessa kun päästään siihen lopputotuuteen että ei ole olemassa ilmaisia lounaita ja ennenpitkää näiden idioottien tilaushupailut siirtyvät tuotteiden hintoihin ja sitäkautta muiden maksettavaksi.

Joillain kaupankäynnin aloilla kuten vaatteiden postimyynnissä kuluttaja voinee olla vielä valmis maksamaan hieman ekstraa sovitusvaroista mutta ainakaan niin helposti tuotespeksien mukaantoimivalla alalla mitä elektroniikan eKauppa luonteeltaa on en ainakaan minä haluaisi maksaa ostoksistani senttiäkään ylimäärää varsinkaan siksi että joku toinen sillä tilaa itselleen MM-kisojen ajaksi 40" plasmatv:n ja palauttaa sen sittemmin huonona tuotteena takaisin.

Ylipäätään voidaan kysyä sitäkin missä määrin varsinkin it-puolella verkkomyynti tarvitsee enää normaalia kaupankäyntiä väljempiä tilaus- ja palautusoikeuksia vai pitäisikö tällä allalla kuluttajansuojaa harmonisoida käsittelemään eri kaupankäyntimuotoja tasa-arvoisemmin ja vahvistamaan kuluttajan oikeuksia tuotevastuupuolella sen kustannuksella ettei laitteilla enää pääse yhtälailla leikkimään kotosalla kauppiaan laskuun.

Sillä mahdollisten yhteensopivuus- ja toimivuusongelmien osalta on aivan sama onko esimerkiksi ADSL-WLAN tukiasema ostettu kivijalkakaupasta paketinkyljen tekstejä tiiraillen vai eKaupasta valmistajan datasheettien tukemana. Kummastakaan ei tule etukäteen hullua hurskaammaksi lopullisen toimivuuden suhteen ja kummassakin kaupassa saa etukäteen selville 1:1 samat asiat. Verkossa tosin on nopeampi googlata tyyppikoodin avulla muiden kokemuksia siinä missä kaupassa kuluttaja on myyntitykin lipevyyden armoilla.

Miksi näitä kaupankäyntimuotoja enää pitäisi kohdella eri tavoin kuluttajansuojassa ?

Näinhän maailma toimii..

Digitoday: Aloittiko kytkykauppa kännykkävilungin

Sinänsä asiallisen artikkelin loppuun on livahtanut Elisan myyntijohtaja Tom Linbladilta mielenkiintoinen sammakko joka kuvastaa hyvin ns. vakiintuneiden kauppiaiden asennemaailmaa:

– Hyvin varauksellisesti. Netissä pyörii mitä tahansa. Ostaapa auton, käsilaukun tai matkapuhelimen, kannattaa ostaa oikeasta liikkeestä. Näinhän maailma toimii.

Toki kaikessa kaupankäynnissä kannattaa käyttää tervettä kaupunkilaisjärkeä ja tiirailla rivienvälistä sitä ovatko tarjouksen liian hyviä ollakseen totta mutta millaisen kuvan Elisasta kauppiaana antaa sitten se että puljun myyntijohtaja lähtee mediassa suoralta kädeltä leimaamaan koko verkkomyynnin kenttää lähtökohtaisesti epäluotettavaksi ja näin yrittää pelotella asiakkaita kantamaan eurojaan omaan taskuunsa ilman mitään sen todellisempaa faktapohjaa..

Tälläisestä likiman tietoisesta valehtelusta tulee hyvinkin mieleen vastaavanlainen tapaus muutaman kuukauden takaa jossa musiikinostajia yritettiin niin ikään suoranaisessa suomettuneisuuden hengessä peloitella kantamaan eurojaan kotimaisiin musiikkimyymälöihin ilman mitään sen kestävämpiä perusteluita:

Kotilaisen mukaan musiikin lailliset verkkokaupat perustuvat kansallisiin ratkaisuihin ja toimintamalleihin. "Suomalaisille kuluttajille on tarjolla Suomessa toimivat kymmenkunta laillista palvelua. Eli jos palvelua tarjotaan suomalaisille kuluttajille Suomen ulkopuolelta, on se viite palvelun laittomuudesta, kun kyseessä on musiikkitiedostojen online-kauppa",

Melkoista kuluttajan hihnassatalutusta.. sanoisin..

Lukee kuin piru tilastoa

HS: Amnesty: Neljässä maassa tehtiin valtaosa maailman teloituksista

Ei sille voi mitään että huomio kiinnittyy välillä uutisten rivienväleihin ja siihen miten tilastoilla yritetään aina sopivasti muokaten korostaa tiettyjä asioita ja näiden havaintojen jälkeen pienet sarvet ohimoilla pakottavat purkamaan tarkoitusperiä aukinaisempaan muotoon.

Nyt huomio kiinnittyi tähän Hesarin uutiseen Amnestyn kuolemantuomiotilastoinnista ja niihin korostuksiin joita Amnesty uutisoinnissaan on tehnyt ja niihin tilastotietoihin jotka ovat siivottu taka-alalle. Uutisessahan esitetään sinänsä oikeutettuna faktana se että olemassaolevan tilastodatan valossa 94% maailman teloituksista suoritetaan ainoastaan 4 valtioissa joista 4. sijalla komeilee USA.

Olisi mielenkiintoista ensinnä tietää se millaisen valintaprosessin seurauksena on saatu aikaan joko tuo nimenomainen top 4:n lista tai vaihtoehtoinen 94% raja joista kumpainenkaan ei yksistään edusta perinteisen Pareto-analyysin valintaperiaatteita etenkään kun luvuissa pohjataan statisiikkaan jota jo lähtökohtaisesti epäillään räikeästi alimitoitetuksi Top-1 maa Kiinan suhteen ja myöskin epäluotettavaksi Top-2 ja -3 tapausten osalta.

Taulukoinnin tarkoitusperää avaisi edes vähän se mikäli Amnesty tarjoilisi omilla sivuillaan selkeää dataa kaikkien 11 maan osalta jolloin ehkä näkyisi se onko kuilu 4. ja 5. välillä erityisen selkeä ja siten jakoviivan sijoitus tuohon väliin perusteltua mutta jopa järjestön Facts and Statistics sivut jotenkin kummasti rajoittavat myöskin tilastoinnin noihin 4:ään esiintuotuun. (Disclaimer: Sivuilla voi olla tarkempaakin dataa tarjolla mutta ainakaan en sitä sieltä joukosta löytänyt vaikka usempia alisivuja ja linkkejä kahlasin lävitse !) Jotenkin tälläisestä tulee väistämättä mieleen se että rajapyykki on nimenomaan siinä missä on vain siksi että rajan sisään on saatu taiteiltua se maa mitä halutaan jokatapauksessa osoittaa sormella...

USA:n yhteiskunnassa on ongelmansa ja maan ihmisoikeussähläilyt Guantanamossa tuovat mieleen lähinnä Vankileirien saariston ajat ja risupartastallareiden ihaileman ex-itänaapurimme hengen mutta tarvitseeko siltikään ihan jokaista statistiikkaa editoida USA:ta osoittavaan muotoon..

Etenkään tilastossa jossa tuijotetaan ainoastaan teloitusten kappalemääriä eikä edes oteta kantaan siihen millaisista rikoksista tuomioita on jaettu ja onko teloitus kenties sarjamurhiin erikoistunut sekopää vaiko vain väärään petiin päätynyt naisihminen maassa jossa tasa-arvoa ei edes käsitetasolla tiedosteta...

Sivistynyttä piikittelyä

HS: Hu lahjoittaa Bushille sotastrategian klassikon

Sarjassa uutisia joita lukiessa ei voi kuin hymyillä. Mikään ei ole niin palkitsevaa kettuilua päin naamaa kuin sellainen joka on puettu tyylikkäisiin kuoriin, ojennetaan salamavalojen välkkyessä ja kaikkien hymyillessä ja kiitellessä diplomaattisen kauniisti tietäen kuitenkin syvällä mielessään sen mistä oikeasti on kyse.

Tai, noh, GWB:n osalta en nyt ole aivan varma tajuaako hän aivan itse tämän piikin perimmäistä merkitystä mutta eiköhän ainakin jollakulla valkoisen talon väestä nouse tästä puna poskille..

Sun-Tsu: The art of war

Se kuudes lause

Via Just sopivasti

Meemejä olen yrittänyt vältellä mutta tämän tulos kuvastanee turhan hyvin ajankäyttöäni..

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Ja se lausehan kuuluu siis: Figure 5.17 shows a schematic of the principle of chromatography.

P.Viswanadham, P. Singh: Failure Modes and Mechanisms in Electronic Packages

Tiistainen maanantaiolo

Ajatuksia kevyessä kevätflunssassa

Nelipäiväiset työviikot ovat ongelmallisia, koskaan ei oikein osaa hahmottaa sitä mitä päivää eletään. Työviikon viimeinen päivä kun on jokatapauksessa perjantai ja vahvasti tuntuu ainakin fiilistasolla siltä että työviikon ensimmäinen päivä on maanantai riippumatta siitä mikä kalenteriviikonpäivä sattuu tuon viikon alottamaan. Tämä jättää luonnolliseksi ongelmaksi sen että mikä päivä jää viikon elinkaaresta uupumaan.

Torstain olemassaoloa puolustelee vielä se että torstai on hernekeitto- ja pannukakkupäivä jonka nyt vain on kuuluttava viikonkiertoon vaikken itse hernekeitosta aina niin perustaisi mutta sen nyt on vain oltava olemassa eräänlaisena ikuiseen maanantaihin verrattavissa olevana instituutiona jolloin jäljelle jää enää tiistai ja keskiviikko.

Näistä sitten pitäisi valita se kumpaan päivään huomenna eläytyy...

Hell Freezes over... tai ainakin melkein

Washington post: Going Nuclear

Johan on aikoihin eletty! Tuoreessa Washington Post:n artikkelissa eräs Greenpeacen perustajista, Patric Moore, ottaa ja myöntää että ottiatuota sitä tulikin oltua 30 vuotta sitten väärässä tuon ydinenergian suhteen ja että oikeastaan ydinenergialle on suoranainen tarve:

Thirty years on, my views have changed, and the rest of the environmental movement needs to update its views, too, because nuclear energy may just be the energy source that can save our planet from another possible disaster: catastrophic climate change.

Harvoin kuulee näinkin rationalistista puhetta niinkin Greenpeacen kaltaisen dogmaattisen hurmosliikkeen edustajien suusta ja nähtäväksi jää se jäävätkö nämä Mooren teesit fundamentalististen ekouskovaisten pyhän vihan jyräämiksi vai alkavatko järjen äänet vihdoin voittamaan myös ympäristöliikkeen piirissä. Ilahduttavaa on ainakin nähdä se että Mooren suhtautuminen vaihtoehtoisiin energiamuotoihin on terveen rationalistisella pohjalla ja tukeutuvat ekonomiaan ja talousmatematiikkaan kauniiden ajatusten sijaan:

Here's why: Wind and solar power have their place, but because they are intermittent and unpredictable they simply can't replace big baseload plants such as coal, nuclear and hydroelectric. Natural gas, a fossil fuel, is too expensive already, and its price is too volatile to risk building big baseload plants. Given that hydroelectric resources are built pretty much to capacity, nuclear is, by elimination, the only viable substitute for coal. It's that simple.

Tälläinen lisää aina ainakin hivenenverran toiveikkuutta tulevan suhteen.

Ajanhallintaa

Take Great Notes

Pinserin pointtaama linkki ohjasti satunnaisen surffaajan saitille joka pintapuolisesti vaikuttaa melko mielenkiintoiselta ja osakseen pyrkii vastaamaan siihen hasteeseen mihin yksi sun toinen joutuu vastaamaan lukuisissa palavereissa joissa työn puolesta joutuu: Miten aiheesta saa muistiin sen oleellisen mahdollisimman vähällä työllä ja mahdollisimman selkeästi ?

Yleensä jokaisen palaverin perimmäisenä ongelmana kun on se että vaikka agenda olisikin alkujaan selvä ja selkeä polveilee ennenpitkää keskustelu edestakaisin sinne ja tänne ja asialistalle hiipii sivusta uusia asioita ja ajan puutteesa agendaa joudutaan pahimmillaan joskus jopa tiivistämään. Tällöin on A:na ja O:na se miten kaikesta sovitusta ja puhutusta saa kaiken oleellisen muistiin ( ja unohdettua epäoleelliset pois sekoittamasta...)

Tietenkin jokainen muodostaa omat työmetodinsa ja etsii ne parhaat itselleen sopivat välineet vuosien vieriessä ja mistään yhdestä ja yksittäisestä metodista ei varmasti ole jokaiselle sopivaksi viisastenkiveksi mutta tälläisten saittien suola on ainakin itselleni se miten niiden kautta pääsee kurkistamaan eri ihmisten työtapoihin ja etsimään niistä uusia ideoita.

Tuon saitin kautta tulikin sitten linkityksen kautta eksyttyä toiselle saitille joka esittelee erään toisen bloginpitäjän työmenetelmiä ja näistä esillenousseista mieleen hyppäsivät etenkin pohdinnat niinikään muistiinpanoista, sähköpostien hallinnasta sekä viikottaisista työrutiineista.

Sinänsä ehkä sääli se että suomalaisessa koulutusputkessa kyllä opitaan hyvin teoriaa ja nippeliä sekä teorian soveltamista käytäntöön mutta loppujenlopuksi koulutusputki antaa itsessään hyvin vähän apuja todelliseen luovan kaaoksen hallintaan muutenkuin kantapään kautta opittujen metodien muodossa..

Työelämä kun on loppujenlopuksi hyvinkin pitkälti informaation omaksumista, prosessoimista, jalostamista sekä kommunikoimista rajallisten resurssien ja kroonisen ylitarjonnan puitteissa varsinaisen nippeliteorian sijaan. 6 L:llää ja Laudaturin gradu eivät vielä pitkälle kanna mikäli muutoin käy elämän oravanpyörässä niinkuin epäonniselle hamsterille..

Työaikaa ja byrokratian järjettömyyttä

Eli tosipaljon kiitoksia lainsäätäjille...

On sitten tullut elettyä viimeisen reilut 2 viikkoa töissä oikein kellokorttiaikaa leimaillen itseään sisään ja itseään ulos ja keräillen saldoja kiitos työaikalain jota meillä ryhdyttiin noudattamaan kirjaimelleen myös ylempien toimihenkilöiden osalta. Periaatteessa ihan kiva juttu sen osalta että tehdyistä työtunneista jää johonkin jälki mutta jotenkin käytännön toteutuksesta jää hieman turhauttava olo kaikessa jäykkyydessään ja kaikessa kömpelyydessään.

Ensinnäkin alkaa näyttämään vahvasti siltä että kiitos kausiluonteisten kiireiden tuo valittu +-40h saldoikkuna vaikuttaa turhankin tiukalta. Ei tässä tarvitse niin kovin kauaa painaa 10h työpäiviä niin saldot ovat täynnä ja vaihtoehtoja on lähinnä se että jatkaisi töitä menettäen kaikki lisätuntinsa tai sitten pitäisi saldovapaan jonka jälkeen työpöydällä olisi töitä kahdenverroin ja seuraava päivä venyisi taas entisestään.. Ennen saattoi sentään tilanteen salliessa ottaa joustoja vaikka perjantai-iltapäivistä fiilispohjalta mutta nyt järjestelmään on ujutettu mukaan myös "kiinteän" työajan ikkuna jolloin pitäisi olla kustannuspaikallaan jolloin töissä periaatteessa kuitenkin pitäisi normaalioloissa sinnitellä ainakin kolmeen saakka vaikka mikä olisi vaikka toimenkuvan hoitamisessa oleellisinta on kännykkä ja läppäri maantieteellisen sijainnin sijaan.

Toisena kantena kaskessa on ilmeisimmin ruokatuntia tarkoittava ns "lepoaika" joka on pakollinen keskellä päivää ja josta vähennetään 0,5h työajasta jokatapauksessa leimasi sellaista sisään tai ei. Haalarihommissa tuollainen varmaan on ihan jees mutta ainakin tähän asti on ruokapöytä muodostanut oleellisen eri osastojen välisten informaatiovirtojen välisen solmukohdan jolloin ruokailun ohessa on hoidettu samalla ajalla lukuisat työasiat menestyksekkäästi muun sosialisoinnin yhteydessä. Nyt varmaankin pitäisi pitää varmaankin ruokapöydässä turpa tukossa työasioista ja käyttää sitten erikseen aikaa samojen asioiden hoitamiseen palkallisella ajalla niinkuin ei tuota aikaa ei tarvitsisi muuhun hyödylliseen..

Sitten tietenkin on omat kysymyksensä siitä että miten tälläinen byrokratia rapauttaa työmoraalia muun kuin toimipaikalla tapahtuvan työn suhteen jos erikseen katsotaan että pöydän takana pitää majailla tietyt tunnit ja aina tulee leimailla sisään ja ulos. Ennen kun kaikki aika viikosta oli periaatteessa tasa-arvoista sitä saattoi tietyssävaiheessa iltapäivää siirtää itsensä kotiin ja kotisohvalle jatkamaan muistioidensa parissa mutta kuinkahan nyt ja miten arvostetaan sitä että monet ovat tähän mennessä olleet vapaallakin tarvittaessa tavoitettavissa jos on oikea hätä. Mitenköhän lienee jatkossa jos touhusta tulee liian byrokraattista.

Työaikalainsäädännössä on paljon hyvää yritystä mutta nykyinen implementointi kuvaa hyvin sitä millainen kankeus saadaan aikaan jos duunarimaailmaan ja suorittavan työn piiriin sovellettua lainsäädäntöä yritetään sellaisenaan soveltaa henkisemmän työn alalle.

Arkiviikko kutsuu

Viikonloput ovat kroonisesti liian lyhyitä ja kuluvat aivan liian vikkelään, etenkin jos perjantaina eksyy pidemmän kaavan mukaan viihteelle ja on lauantain sitämyöden täysin seis.. Juuri kun sitten tajuaa voivansa rentoutua niin onkin jo kas vain maanantai ja tulee mieleen se kaikki mitä tuli perjantaina jätettyä pöydällensä keskeneräiseen tilaan ja se kaikki mitä taas pitäisi potkia eteenpäin.

Etenkin kun listalla on taas jälleen yksi rajaamista vailla oleva ongelmanpoikanen jonka alkusyyt juontavat juurensa taas jälleen desimaali-pilkku-piste sekoiluihin ja muutoinkin edessä juhlapyhistä johtuen kaksinkappalein vajaita työviikkoja kaikkine oheiskiireineen.

Voisi jo jossain vaiheessa mennä hermo pahemminkin jos ei voisi jakaa stressintynkäänsä toisen kanssa ja ei olisi ajatuksissa muuta kuin duunit. Nyt onneksi voi aina kääntää ajatuksenjuoksun aivan muualle ja mukavampiin asioihin ja todeta sen että kuitenkin se on vain työtä eikä koko elämää...

Kuin kaksi tornia

Barad Dur, Mordor
Kingdom Tower, Riad

Kukahan oikein mahtaakaan asustaa Riadissa Kingdom Towerin ylimmässä kerroksessa ja pitäisikö kavahtaa jos seuraavana kerran törmää sulavakäytöksiseen arabiin jolla olisi tarjolla 9 sormusta meille kuolevaisille...

Luokatonta otsikointia ja todellista palkatonta työtä

HS: Evox rifa ja palkaton työ

Voisiko taas asenteellisempaa ja provosoivampaa otsikointia olla kuin tässä Evox rifan casessa. Mistä ihmeestä toimittajalla on välähtänyt sananvalinnaksi "palkaton työ" puhuttaessa tilanteesta jossa kyseessä on suunnitelmat paikallisesta joustamisesta ja siitä että työ tehtäisiin nyt ja palkka maksettaisiin pankkikorkoineen takautuvasti yrityksen taloudellisen tilanteen salliessa rajallisen ajan sisällä. Onko motiivina kenties vastakkainasettelun tarkoituksellinen lietsonta vai mistä näitä mielikuviin iskostuvia otsikoita oikein sikiää.

Ja ylipäätään tämän asian nostaminen tapetille on oikeastaan melko teennäistä. Ei palkaton työ ole Suomessa mitään uutta vaan sitä on aina tapahtunut kaikessa hiljaisuudessa. Sitä on tapahtunut kotona työstettyjen raporttien kautta, sitä on tapahtunut iltapuhteina luettujen muistioiden muodossa. Sitä tapahtuu lomalla luettujen työsähköpostien ja vapaalla puhuttujen työpuheluiden puitteissa ja sillä kaikella tämä kaikki pysyy pyörimässä.

Tilastotietoa minulla ei ole mutta en usko että osun kovin paljoa väärään jos veikkaan valtaosan ylemmistä toimihenkilöistä tekevän 40h viikkosopimuksella jatkuvasti keskimäärin vähintään 50h tehollista työviikkoa jos kaikki kotityöt ja yliajat lasketaan mukaan...

Kulut tarpeeksi aikaa

Telkku: 45 minuuttia

Ilmeisesti vuonna 2006 on kulunut riittävästi aikaa Estoniasta jotta ajankohtaisohjelmien tiedoissa voidaan käyttää tämänkaltaisia sanavalintoja:

Kännykkä - nuorten univelan ja uupumuksen tuoja. Matkustajalaivojen upotuspeli Itämerellä. Vammaisen lapsen omaishoitaja ahdingossa. Hautajaiset maun mukaan. Etiopian naiset juosten irti köyhyydestä. Lähikuvassa näyttelijä Esko Roine.

Hyvä paha sähköposti

Teknobeduiini: sähköpostitulppa

Digitodayn blogissaan Teknoebduiini nostaa esiin asian johon niin kovin monet ovat törmänneet: Sähköposti on hyvä renki mutta on heti tilaisuuden tullen ottamassa itselleen isännän paikkaa toimistossa.

Varmaan itse kullakin on ollut päiviä jolloin sähköpostiin romahtaa niputtain cc:nä tai forwardoituina heitettyjä kysymyksiä / kyselyitä jotka ovat kirjoitettu kasaan niin lennosta että asiasta kiinnisaaminen vaatii koko keskusteluhistorian perkaamista ja täysin turhaa selvittelyä joka johtaa pahimmillaan siihen ettei asia edes oikeastaan kosketa oikeastaan itseään vaan kysely täytyy ohjata taas seuraavalle jolloin joutuukin fwd-napin kiusaukseen vaikka oikeastaan pitäisi säästää kaikkien aikaa sillä että jaksaisi tiivistää asian muutamaan riviin tai pariin kappaleeseen ennen edelleenohjausta.

Tai itse kukin on joutunut todistamaan sitä miten joku lähettää aina viestinsä varmuuden vuoksi kaikille tuhlaten kaikkien aikaa tai katselemaan sivusta sitä miten jossain vaiheessa meilisäie alkaa haarautumaan useisiin hieman erisisältöisiin suuntiin päätyen siihen että meneillään olevasta tilanteesta tipahtelee pöydälle pieniä paloja sieltä täältä eikä enää kukaan ota kohta tolkkua siitä ketkä kaikki tietävät minkäkin verran. Sähköposti on moneen asiaan käypäinen työkalu mutta monessa asiassa tarvittaisiin parempaa.

Ongelma ja paradoksi vain on siinä että oikeastaan mitään parempaa ei ole. Kuten tässä artikkelissa hyvin perustellaan sähköpostia käytetään koska se nyt toimii kuitenkin sinänsä hyvin ja on työkaluna universaali. Erilaiset ryhmätyökalut ovat standardien puutteessa suljettuja saarekkeita tai sitten niitä ei osata käyttää tehokkaasti tai niiden tehokkuus kaatuu heikkoon ja epäintuitiiviseen käytettävyyteen jolloin kynnys hoitaa asiat edelleen meilillä on hyvin alhainen.

Suljettujen ryhmätyöratkaisujen kanssa vielä selviäisi jos työnkuva käsittäisi ainoastaan tiimityötä oman firman seinien sisällä mutta maailmassa jossa joutuu olemaan myös jatkuvassa ja tiiviissä yhteistyössä tilaus-toimitusketjuverkoston muiden partnerien kanssa joilla jokaisella on aina omanlaisensa ratkaisunsa sekä omanlaisensa IT-politiikkansa ja IT-osaamisensa ei ole oikeastaan muita järkeviä vaihtoehtoja käytettävissä.

Etenekin kun karu todellisuus on se että pikaviestimien, blogien ja rss-feedien todellinen arkipäiväisuus on kuitenkin todellisuudessa vielä IT-orientoituneiden alojen ja piirien herkkua ja tuolla ulkona on paljon sellaista perusteollisuutta jossa IT-taidot eivät ole vielä kovinkaan kummoisia ja ongelmanratkonta keskittyy enemmänkin officepaketin perustaitojen opetteluun vähän kerrassaan kuin laajempiin ratkaisuihin.

On vain pärjättävä sillä mitä on ja opittava ignoroimaan turhat viestit roskakorin pohjalle...

Virtuaalipelaajan oravanpyörä

Navy Battle ball

Koskahan näitä ostavat tosipelaajat kotikäyttöön..

Tää on taas niin tätä

Ensin ostetaan jokusen kiloeuron hintainen digitaaliskooppi ja sitten lopputulos on tätä taattua ja turvallista.. On se niin hienoa kun kaikki pyörii wintoosan päällä..



 

Adapt or die part II

Viimeisellä Rannalla: Kuolemattomia lausahduksia

Näiden klassikkolausahdusten mielenkiintoisuus ei oikeastaan piile siinä miten pieleen ne ovat lausuttu vaan siinä mitä ne kertovat lausujoistansa ja siitä miten kapeakatseisia ihmiset voivatkaan pahimmillaan olla sekä siinä mihin "kyllä MINÄ tiedän" asenne voi johtaa..

"Very interesting Whittle, my boy, but it will never work."
Cambridge Aeronautics Professor, when shown Frank Whittle's plan for the jet engine.

Sokea usko tilastoihin

HS: OECD:lta synkkä kuva Suomen pojista

Pitäisiköhän tämän tapauksen valossa huolestua enemmänkin siitä millä tasolla on suomalaisten kyky hahmottaa ja tajuta lukuja & suuruusluokkia jos jopa alalle omistautuneet tutkijat nielevät selkeät tilastovirhepaholaiset sellaisenaan ilman edes yritystä kyseenalaistaa kummallisen suuria lukuja.

Kysehän on siis tästä OECD:n tutkimuksesta jossa todettiin että 13% suomalaisista 13-19 vuotiaista pojista ei opiskele eikä ole töissä ja joka upposi nuorisotutkijoihin kuin kuuma veitsi voihin:

Nuorisotutkijat sen sijaan eivät tuoretta tilastoa ihmettele.

"Kyllä minä uskon, että se luku on oikea", sanoo tutkija Petri Paju nuorisotutkimusverkostosta.

"Sinne napsahtelee niitä, jotka eivät peruskoulun jälkeen hae tai pääse koulutukseen ja niitä, jotka keskeyttää koulutuksen. Sitten on sellaisia armeijaan menoa odottelevia, jotka kirjautuu työttömiksi. Jotkut ovat oikeasti ongelmissa, jotkut peräkammarinpoikaosastoa, jotka kyllä ovat osaavia, mutta eivät vain lähde kouluun."

Siis de facto yhden kokonaisen ikäluokan suuruisen ryhmän työttömyys / koulutuspaikattomuus ei herätä arvon nuorisotutkijoissa mitään epäilyksiä vaan luvut kuitataan tuosta vain uskottavina ja oikeina !! Miltä pohjalta näitä tutkimuksia ylipäätään oikein tehdään ja ovatko tutkijoiden tekeleetkin yhtä hataralla pohjalla mitä tieteellisyteen tulee ?? uskovatko he muutenkin sellaisia tuloksia mitkä tukevat heidän subjektiivista maailmankuvaansa ja "kuulostavat" oikeilta..

Onneksi sentään opetusministeriössä ja tilastokeskuksessa tajuttiin se ettei tässä nyt ole OECD:llä kaikki aivan kunnossa ja että tuloksissa täytyy olla jotain vikaa ja vikaahan tuolta löytyikin: OECD on tutkimuksessaan autuaasti unohtanut maassamme vaikuttavan asevelvollisuuden vaikutukset ja sen että 18-19 vuotiaista miehistä melkoisen suuri osuus on koulun tai työn sijaan suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan aivan niinkuin säädetty on...

Muutu tai kuole

HS: Yhdysvaltojen autoteollisuuden lakko entistä lähempänä

"Adapt or die" on tullut tunnetuksi ennekaikkea GE:n entisen nokkamiehen, Jack Welchin, sloganina. Kaikki eivät Welchin sloganista ole pitäneet ja vuosien varrella hänen johdollaan tehdyt organisaation virtaviivaistukset ovat tuoneet miehelle lukuisia liikanimiä joista tunnetuin lienee "neutron jack" mutta tarkasteltaessa jenkkilän teollisuuden nykytilaa vaikuttaa hyvin selvästi siltä että kipeätkin leikkaukset ovat olleet tarpeen sikäläisen ay-siiven vastustuksista huolimatta ja että ne teollisuuden entiset suuruudet jotka eivät ole osanneet riittävän ajoissa muuttua ovat nyt kuoleman edessä toisin kuin GE joka porskuttaa eteenpäin maailman 2. suurimpana teollisuusyrityksenä.

Hyvänä esimerkkinä on autoteollisuusjätti GM alihankkijoineen joka on ajautunut kuilun partaalle tilateessa jossa sikäläinen ay-liike on ehkä viimeinkin tajunnut sen mihin tilaan status quon vimmainen ylläpitäminen on tilanteen viimein vienyt mutta joka ei vieläkään ymmärrä tilanteen vääjäämättömyyttä.

Toki alihankkijayritys Delphin esittämät velkasaneeraustoimet irtisanomisine ja palkanalennuksiineen ovat hyvin raflaavia ja varmasti vastenmielisiä heille jotka noiden toimien kohteeksi joutuvat mutta eri asia on sitten se mitä hyötyä voitaisiin saavuttaa lakolla joka todennäköisimmin ajaisi jo ennestään velkasaneerauksessa olevan Delphin suurimman asiakkaan, GM:n, konkurssiin ja siten veisi lopullisen pohjan Delphiltä ja lopullisesti työn Delphinkin työntekijöiltä. Ilmeisemmin UAW:lle on kuitenkin tärkeämpää symbolinen pyrrhoksen voitto niukan tasapelin sijaan..

Oikeastaan näin suomalaisittain voisi jopa toivoa tuota lakkoa ja sen seurauksia konkreettiseksi esimerkiksi siitä etteivät edes General Motorsin kaltaiset teollisuuden "aina ja iankaiken" olemassaollet ikonit ole kuolemattomia ja että adapt or die on ikävä luonnonlaki jolta ei edes perinteet tai suuruuden ekonomiat tarjoa suojaa.

Suomalaista salapoliisityötä parhaimmillaan

Hopeinen omena: Powerbook varkaus Oulussa

Tähän toiminnan tiiveyteen ei edes Poliisi-TV taida kyetä. "vain" reilut 10 päivää joiden aikana yhteisöllisen foorumin porukka sai tietouden varkaudesta, lähti vilkuilemaan huuto.net:n myynti-ilmoituksia ja sai jäljitettyä varastetun tavaran myynti-ilmoituksen tarkkojen tuntomerkkien perusteella ja vieläpä jallitettua koijarin ennaltajärjestettyyn ansaan ja poliisin käsiin:

Eräs rohkea hommpulainen sitten tapasi koneen myyjän etelässä. Tuota ennen he sopivat koneen omistajan kanssa "juonen". Omistaja odotti nurkan takana kun konetta kaupattiin. Kone osoittautui samaksi ja omistaja ilmestyi paikalle. Yleisen paikan vartijat pitivät kaveria paikalla ja lopulta poliisit noutivat myyjän.

Fyysisiin paikkoihin sitoutumattomat foorumit keräävät nykyisellään ympärilleen paikkapaikoin hyvinkin tiiviitä yhteisöjä ja näillä yhteisöillä on kummaa voimaa sille päälle sattuessaan. Asiat etenevät hyvin kun kaikilla on samat päämäärät ja riittää että jokainen tekee omalta osaltaan vähäsen asioiden eteenpäinviemiseksi ilman että aktiivisuus lankeaisi yksin kenenkään kontolle.

Pelkoa ja inhoa kansankodin raiteilla

HS: Ruotsalaisjunasta löytyi pommi

Ruotsalaiset sitten löysivät paikallisjunasta POMMIN ja ovat nyt epätietoisia siitä oliko POMMI jätetty junaan tarkoituksella vaiko kenties vahingossa. JA että oliko POMMILLA tarkoitus RÄJÄYTTÄÄ juna vaiko kenties jotain muuta haljua ja keljua:

Poliisin tutkimuksissa paljastui, että pommi sisälsi oikeaa räjähdettä, joka olisi räjähtäessään voinut aiheuttaa laajaa tuhoa.

Toistaiseksi ei tiedetä, oliko pommi jätetty junaan tarkoituksella, vai oliko se ollut tarkoitus kuljettaa junassa toisaalle räjäytettäväksi.

9/11 jälkeisessä maailmanajassa pommiuutiset ovat aina myyviä ja raflaavia mutta tuon samaisen uutisen loppupuoli saakin sitten lukijan pohtimaan sitä mitä hesarin toimittaja on oikein sanavalinnoillaan halunnut saada aikaan ja millä motiiveilla pommia on pommiksi kutsuttu.. Onko rivienvälissä terroriin viittaavilla ja vihjaavilla kielikuvilla haluttu ylläpitää pelon ilmapiiriä, lietsoa epävarmuutta ja yhä tiiviimmin ehdollistettu kansaaa lukemaan uutisia vai onko toimittajaan iskenyt vain pelkkä sanavalintojen vauhtisokeus:

Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että pussissa oli räjähdettä, mutta ei laukaisinta tai ajastinta.

Käsittääkseni edelleenkin pommilla tarkoitetaan kojetta tai laitetta joka sisältää sekä räjähtävän osan sekä räjäyttävän osan ja on suunniteltu räjähtämään ja tuottamaan tuhoa mutta mistä lähtien pelkkää räjähdysainepakkausta on ryhdytty nimittämään nimenomaisesti pommiksi ?

Potentiaalisesta vaaratilanteesta tässä on toki ollut kyse eikä räjähteiden kanssa koskaan ole leikkiminen mutta tältä asiapohjalta on myös hyvin arveluttavaa lähteä spekuloimaan mistään sen enemmästä ja synkemmästä. Pelkkä räjähdysainepakkaus ilman nallia tai sytytintä kun ei oikeasti ole kovinkaan räjähdysherkkää tavaraa ja tuskin kukaan joka on liikkeellä pahoin aikein yrittäisi menetellä noin amatöörimäisesti.

Pelkoa ei kannattane lietsoa ihan vain pelkäämisen vuoksi.

EDIT (klo 22:42) : Erkkobladet on sittemmin revisioinut otsikon pommin neutraalimmaksi räjähdekassiksi ja siivonnut leipätekstistä myös muut pommiin viittaavat ilmaisut. Lainattu osuus uutisesta kuuluu nyttemmin muodossa:

Poliisin mukaan aineet olisivat räjähtäessään voineet aiheuttaa laajaa tuhoa.

Toistaiseksi ei tiedetä, oliko muovikassi jätetty junaan tarkoituksella, vai oliko se ollut tarkoitus kuljettaa toisaalle.

Sinänsä hyvään suuntaan tehty korjaus mutta pienenä kauneusvirheenä on edelleen se että jutun julkaisuaika on säilytetty ennallaan ja jo kertaalleen julkaistun tekstin revisioinnista ei ole tehty mitään merkintää itse uutiseen...