Arkiviikko kutsuu

Viikonloput ovat kroonisesti liian lyhyitä ja kuluvat aivan liian vikkelään, etenkin jos perjantaina eksyy pidemmän kaavan mukaan viihteelle ja on lauantain sitämyöden täysin seis.. Juuri kun sitten tajuaa voivansa rentoutua niin onkin jo kas vain maanantai ja tulee mieleen se kaikki mitä tuli perjantaina jätettyä pöydällensä keskeneräiseen tilaan ja se kaikki mitä taas pitäisi potkia eteenpäin.

Etenkin kun listalla on taas jälleen yksi rajaamista vailla oleva ongelmanpoikanen jonka alkusyyt juontavat juurensa taas jälleen desimaali-pilkku-piste sekoiluihin ja muutoinkin edessä juhlapyhistä johtuen kaksinkappalein vajaita työviikkoja kaikkine oheiskiireineen.

Voisi jo jossain vaiheessa mennä hermo pahemminkin jos ei voisi jakaa stressintynkäänsä toisen kanssa ja ei olisi ajatuksissa muuta kuin duunit. Nyt onneksi voi aina kääntää ajatuksenjuoksun aivan muualle ja mukavampiin asioihin ja todeta sen että kuitenkin se on vain työtä eikä koko elämää...