Sen Tshernobyl osoitti..

YLE: Tshernobylin ydinturmasta 20 vuotta

Miten laskea Tshernobyl:n uhriluku, kas siinä pulma. Pitäisikö lukuun sisällyttää ne satakunta jotka menehtyivät onnettomuuden suorissa vaikutuksissa, pitäisikö luottaa YK:n n 9000 hengen body counttiin vai uskoa että Greenpeace olisi ihan oikeasti tuottanut kerrankin oikeasti objektiivisen tutkimuksen ja päälle 90 000 uhrin totaalisumma pitää paikkansa.

Vai pitäisikö Thsernobylin todelliseksi varjoksi laskea ne pienhiukkaspäästöjen tuhannet ja tuhannet uhrit jotka tulevat kuolemaan siksi että läntisen maailman energiapolitiikka lamaantui kahdeksi vuosikymmeneksi ja perusenergiaa tuottamaan rakennettiin yhä uusia ja uusia fossiilisia polttoaineita energiaksi jauhavia yksikköjä ja 60-70-luvuilla edennyt energiapoliittinen kehitys jähmettyi pelkkään pelkoon ja epäluuloon.

Venäläisesti rakennetun ja venäläisesti käytetyn RBMK-reaktorin puutteet ja heikkoudet leimasivat Tshenrobylin jälkeen koko ydinenergian pelottavaksi ja epäluotettavaksi vaikka eri reaktoriteknologiat eroavat toisistaan likimain kuin yö päivästä ja vastaavanlaisia onnettomuuspotentiaaleja mitä RBMK:n sisältyy ei paine- ja kiehutusvesireaktoreista edes löydy kiitos inhimillisistä suoritteista riippumattomien fysiikan lakien mutta tätä eivät monetkaan hahmota. Reaktori on pelon symboli ja tämä vuosia lietsottu pelko toimii opituista ennakkoluuloista poikkeavan informaation suhteen teflonin tavoin.

Onneksi viimein on tajuttu se että siinä missä ydinenergiaan kohdistuvat epäluulot aiheuttavat pelkoa on nykyisestä maailmanmenosta aiheutumassa yhä kouriintuntuvampia ja vääjäämättömämpiä seurauksia ilmastonmuutoksen ja ilmansaasteiden kautta ja että maailma tarvitsee mittakaavaltaan realisitisia vaihtoehtoja jotka ovat myös toteutettavissa reaalimaailmassa sen sijaan että vaihtoehdot kuulostaisivat hienoilta teoriassa ja piirustuslaudalla. Onneksi edes meillä Olkiluoto 3 on jo rakenteilla ja kuudennesta yksiköstä puhutaan jo vakavilla äänensävyillä.