Työaikaa ja byrokratian järjettömyyttä

Eli tosipaljon kiitoksia lainsäätäjille...

On sitten tullut elettyä viimeisen reilut 2 viikkoa töissä oikein kellokorttiaikaa leimaillen itseään sisään ja itseään ulos ja keräillen saldoja kiitos työaikalain jota meillä ryhdyttiin noudattamaan kirjaimelleen myös ylempien toimihenkilöiden osalta. Periaatteessa ihan kiva juttu sen osalta että tehdyistä työtunneista jää johonkin jälki mutta jotenkin käytännön toteutuksesta jää hieman turhauttava olo kaikessa jäykkyydessään ja kaikessa kömpelyydessään.

Ensinnäkin alkaa näyttämään vahvasti siltä että kiitos kausiluonteisten kiireiden tuo valittu +-40h saldoikkuna vaikuttaa turhankin tiukalta. Ei tässä tarvitse niin kovin kauaa painaa 10h työpäiviä niin saldot ovat täynnä ja vaihtoehtoja on lähinnä se että jatkaisi töitä menettäen kaikki lisätuntinsa tai sitten pitäisi saldovapaan jonka jälkeen työpöydällä olisi töitä kahdenverroin ja seuraava päivä venyisi taas entisestään.. Ennen saattoi sentään tilanteen salliessa ottaa joustoja vaikka perjantai-iltapäivistä fiilispohjalta mutta nyt järjestelmään on ujutettu mukaan myös "kiinteän" työajan ikkuna jolloin pitäisi olla kustannuspaikallaan jolloin töissä periaatteessa kuitenkin pitäisi normaalioloissa sinnitellä ainakin kolmeen saakka vaikka mikä olisi vaikka toimenkuvan hoitamisessa oleellisinta on kännykkä ja läppäri maantieteellisen sijainnin sijaan.

Toisena kantena kaskessa on ilmeisimmin ruokatuntia tarkoittava ns "lepoaika" joka on pakollinen keskellä päivää ja josta vähennetään 0,5h työajasta jokatapauksessa leimasi sellaista sisään tai ei. Haalarihommissa tuollainen varmaan on ihan jees mutta ainakin tähän asti on ruokapöytä muodostanut oleellisen eri osastojen välisten informaatiovirtojen välisen solmukohdan jolloin ruokailun ohessa on hoidettu samalla ajalla lukuisat työasiat menestyksekkäästi muun sosialisoinnin yhteydessä. Nyt varmaankin pitäisi pitää varmaankin ruokapöydässä turpa tukossa työasioista ja käyttää sitten erikseen aikaa samojen asioiden hoitamiseen palkallisella ajalla niinkuin ei tuota aikaa ei tarvitsisi muuhun hyödylliseen..

Sitten tietenkin on omat kysymyksensä siitä että miten tälläinen byrokratia rapauttaa työmoraalia muun kuin toimipaikalla tapahtuvan työn suhteen jos erikseen katsotaan että pöydän takana pitää majailla tietyt tunnit ja aina tulee leimailla sisään ja ulos. Ennen kun kaikki aika viikosta oli periaatteessa tasa-arvoista sitä saattoi tietyssävaiheessa iltapäivää siirtää itsensä kotiin ja kotisohvalle jatkamaan muistioidensa parissa mutta kuinkahan nyt ja miten arvostetaan sitä että monet ovat tähän mennessä olleet vapaallakin tarvittaessa tavoitettavissa jos on oikea hätä. Mitenköhän lienee jatkossa jos touhusta tulee liian byrokraattista.

Työaikalainsäädännössä on paljon hyvää yritystä mutta nykyinen implementointi kuvaa hyvin sitä millainen kankeus saadaan aikaan jos duunarimaailmaan ja suorittavan työn piiriin sovellettua lainsäädäntöä yritetään sellaisenaan soveltaa henkisemmän työn alalle.