Hell Freezes over... tai ainakin melkein

Washington post: Going Nuclear

Johan on aikoihin eletty! Tuoreessa Washington Post:n artikkelissa eräs Greenpeacen perustajista, Patric Moore, ottaa ja myöntää että ottiatuota sitä tulikin oltua 30 vuotta sitten väärässä tuon ydinenergian suhteen ja että oikeastaan ydinenergialle on suoranainen tarve:

Thirty years on, my views have changed, and the rest of the environmental movement needs to update its views, too, because nuclear energy may just be the energy source that can save our planet from another possible disaster: catastrophic climate change.

Harvoin kuulee näinkin rationalistista puhetta niinkin Greenpeacen kaltaisen dogmaattisen hurmosliikkeen edustajien suusta ja nähtäväksi jää se jäävätkö nämä Mooren teesit fundamentalististen ekouskovaisten pyhän vihan jyräämiksi vai alkavatko järjen äänet vihdoin voittamaan myös ympäristöliikkeen piirissä. Ilahduttavaa on ainakin nähdä se että Mooren suhtautuminen vaihtoehtoisiin energiamuotoihin on terveen rationalistisella pohjalla ja tukeutuvat ekonomiaan ja talousmatematiikkaan kauniiden ajatusten sijaan:

Here's why: Wind and solar power have their place, but because they are intermittent and unpredictable they simply can't replace big baseload plants such as coal, nuclear and hydroelectric. Natural gas, a fossil fuel, is too expensive already, and its price is too volatile to risk building big baseload plants. Given that hydroelectric resources are built pretty much to capacity, nuclear is, by elimination, the only viable substitute for coal. It's that simple.

Tälläinen lisää aina ainakin hivenenverran toiveikkuutta tulevan suhteen.