Työviikko taas paketissa ja viikonloppu edessä oikein peräti 3 päivän annoksena. Tosin viikonloppua kummasti varjostaa tietoisuus siitä että huomenna pitäisi istua autonrattiin ja matkata keskisuomeen Isän uurnanlaskuun. Siitä on jo kohta kuukausi kun Isä nukkui pois mutta olo on edelleen outo. Harmaa kuten ystäväni olotilaa onnistuneesti on kuvannut.
Mikään ei aiheuta sen suurempia tunnetiloja vaan kaikki on loppujenlopuksi tasaista harmaata. Sisällä pysyttelevä ja oloa painava haikea surumielisyys ja ikävä ei useinkaan nouse pintaan mutta yhtälailla ei töissä onnistumisistakaan saa niin paljon irti kuin ehkä voisi. Sellainen tietynlainen hyvä fiilis kyllä tulee kun näkee suunnitelmiensa alkavan hiljalleen toteutumaan käytännössä ja realisoitumaan entistä tehokkaammiksi toteutuksiksi mutta kai sitä siitäkin voisi olla iloisempi.
No, kaiketi tälläinen olotila kuuluu asiaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment