Varo vaan käsittelee sitä miten eri ihmiset ovat purkaneet blogeissaan luonnonkatastrofin aiheuttamaa suuttumusta ja angstia erinäisin tavoin. En kuitenkaan itse ainakaan oikein tunne noita nimenomaisia tunnetiloja oikein henkilökohtaiseksi sillä suuttumus oikeastaan minusta vaatisi jonkin objektin jolle suuttua ja luonnonkatastrofeissa sellaista ei ole tarjolla.
Jotkut katastrofit ovat vielä jotenkin kytköksissä muutoksiin ekologiassa ja ihmisen toimiin mutta kenelle sitä oikein suuttuisi jos mannerlaattojen liikuntasaumaan patoutunut jännitys laukeaa ja jurskauttaa maankuoren kappaleita hivenen verran suuntaansa ja oheisvaikutuksenaan tuhoaa parisataatuhatta ihmiselämää meren rannoilla.
Tuollaiset asiat vain sattuvat. Mannerlaatat liikkuvat fysiikan lakien ohjaamana sen saman lämmön liikuttamana mikä on aikanaan mahdollistanut elämän synnyn tälle kolmannelle kivelle auringosta laskien, liikkuvat kunnes törmäävät toisiinsa ja takertuvat ohikiitävän lyhyeksi hetkeksi (geologisessa aikaskaalassa) toisiinsa ja nytkähätävät liikkeelle.
Sama kuin syövän kanssa. Se vain iskee ja vie mennessään rakkaan ihmisen mutta ei sitä voi eikä osaa vihata.
Se vain on.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment