Googlefekti ja hakukoneiden valta

Hakukoneiden käyttäminen aktiivisen tiedon etsinnässä on muutamassa vuodessa asettunut senverran oleelliseksi osaksi normaalia elämää että sille on jo tunnetun hakumoottorin mukaan synnytetty uudissana "googlata". Mutta hakukoneiden mekaniikalla on omituisia vaikutuksia ja efektejä siihen mikä tieto suodattuu pintaan ja mistä syistä ja en aina ole itse ihan satavarma siitä onko tuo aina niin hyväksikään.

Google ja Googlen tapa pisteyttää hakusanoja sisältäviä sivuja niihin kohdistuvien linkitysten myötä saattaa kiivaassa keskustelussa iskeä pahasti näpeille etenkin aktiivisten ja innokkaiden bloggaajien vaikutuksesta. Esimerkiksi tässä Korivaaran ja Ilkka Pöyryn tapauksessa on Pöyryn kunnianloukkaushaaste ja poliisin epämääräinen toiminta aiheuttanut sen että jos etsii Pöyryn nimellä tietoa Googlesta niin jo 5 ensimmäistä osumaa johdattaa lukijan aihetta kriittisesti ruotiviin blogeihin periaatteessa siitä syystä että blogosfäärissä on harrastettu innokasta kommentointia ja ristiinlinkityksiä aiheeseen. Minä mukaan lukien.

Joissain tämänkaltaisissa "hyvissä" asioissa tästä on tietenkin tavattomasti hyötyä jos ja kun suurelle yleisölle halutaan tarjoilla tietoa koulussa harjoitetusta kasvatuksesta ja sen hyvin kyseenalaisista metodeista mutta missä vaiheessa kriittisyys muuttuu lynkkausjoukoksi ja lähteistä putoaa objektiivinen pohja pois ja mitä seurauksia innokkaalla fanaattisuudella voi olla siinä vaiheessa jos virhearvion johdosta taho X leimautuu hakukoneiden silmissä "lopullisesti".

Vastuutahan tuosta ei enää kukaan tule ottamaan ja mahdollinen pienellä painettu korjausbloggaus on yhtä hyödyksi kuin mehevän kohulööpin jälkeinen pieni korjausartikkeli sisäsivuilla jota kukaan ei lue. Ja toisin kuin lööppilehdillä, ei blogosfääristä edes löydy vastuullista päätoimittajaa. Kyseessä lienee kuitenkin omaa elämäänsä elävä ilmiö jolle ei edes mitään voi.

Lounaalle

Kävipä kutsu lounaalle.

Meillä on jo jonkinaikaa firmassa ollut tapana se että toimitusjohtajamme on säännöllisin väliajoin kutsunut keskusteluhenkiselle lounaalle yhtiömme työntekijöitä kautta linjan kuulostellakseen kokemuksia ja kuulumisia kentältä ja tutustuakseen yhtiömme henkilöstöön (meitä kun on globaalisti yhtiössä kolmisentuhatta työntekijää) ja kun tuossa lueskelin päivällä postejani niin mitäpä sieltä löytyikään kuin kutsu luonaalle ensikuun puolessavälissä.

Tällä kertaa vuorossa kutsulistalla talon tuoreempaa työvoimaa ja kuinka ollakkaan kutsu osui kohdalle vaikka jos kaikki rippeet ja harjoittelut huomioidaankin niin en taida olla enää ihan uusi naama firmassa sanan varsinaisessa merkityksessä. Kutsussa kehoitettiin myös miettimään sellaisia aihealueita joita voisi lounaalla nostaa tapetille oman kiinnostuksen mukaan mutta täytyy nyt vähän miettiä mistä puhuu ja miten.

Tässä kuitenkin toiminnan tapoja ja puutteita analysoidessa on silmiin tarttunut kaikenlaista isompaa ja pienempää josta tekisi mieli pitää hieman meteliä ja herätellä nukkuvia mutta vähän sellainen kutina että jos ihan kaiken lataa kerralla pöytään niin voi seuraava kutsu jäädä saamatta :-)

Saas nyt nähdä...

Poliittinen korrektius

Norjalaiset nappasivat sitten tuolla MM-kisoissa peräti 19 mitalia ja hiihtolajeissa olivat suorastaan ylivoimaisia. Tämä sitten on jo poikinut alan piireissä aiheellista ihmetystä siitä miten kaikki on mahdollista ja miten Norjalaiset oikein osaavat onnistua mutta ainakin Nelosen urheilu-uutisia sivukorvalla kuunnellessa poliittinen korrektius aiheen tiimoilla on lähes koomista.

Norjalaiset osaavat tehdä jotain selvästi paremmin kuin muut.. Mikä on Norjan menestyksen salaisuus.. Pitäisikö Norjasta hakea hiihto-osaamista..

Osaamistapa hyvinkin mutta jotenkin koomisen kuuloista kun kaikki puhuvat vain valmennus-osaamisesta ja tietotaidosta vaikka niin selvästi rivien välissä paistaakin niin kovin selvänä tuo iso paha D-alkuinen sana jolla hiihtomenestystä on ennekin siivitetty huimiin suorituksiin.

Voisikos sen selkeämmin ilmaista 

Sähköisen viestinnän juridiset haasteet

Bloggaus ja verkkojulkaiseminen ylipäätään on vielä siinä suhteessa nuori taiteenlaji että se aina laidalla tai toisella joutuu poikkiteloin yhteiskunnan lainvartijoiden kanssa ja tuntuu siltä ettei lainvartijoilla ole ihan aina homma hanskassa.

Taustoiltaan tämä viimeisin tapaus liittyy oleellisesti julkisuudessakin pyörineeseen Muhoksen Korivaaran kouluepisodiin jossa yhteisö on viimein herännyt huomaamaan ettei kaikki ole kohdillaan koulussa ja että koulun rehtori Ilkka Pöyry ei ole toimessaan aivan ajantasalla. Marginaalin Bloginpitäjä on sittemmin suominut Pöyryä blogissaan hieman kovemmin kääntein sillä seurauksella että em. on haastanut bloggaajan oikeuteen kunnianloukkauksesta.

Ei tässä vielä mitään mutta tästä seuranneessa tapahtumaketjussa on taas astuttu juridiikan harmaalle alueelle ja pohjoisen poliisimies tainnut ylittää ainakin sanallisesti valtuutensa mikä puolestaan kyseenalaistaa sitä mikä on Poliisin asema instituutiona perusoikeuksien valvojana.

Vanhemman rikoskonstaapeli Jani Tuulaksen ensimmäinen lähestyminen aiheeseen sisälsi näet seuraavan käskyn:

Ensimmäiseksi on tärkeää, että Pöyryä koskevat kirjoitukset ja kuvat poistetaan sivustoiltasi. Tee se mahdollisimman pian ja ilmoita minulle kun olet poistanut tiedot.

Vakuuttavan kuuloinen ohjeistus jolla kuitenkaan ei ole todellisuudessa mitään juridista pohjaa. Materiaalin poistosta voi suomessa päättää oikeusistuin päätöksellään, ei poliisiviranomainen ohjeellaan. Kun Bloginpitäjä tiedusteli taustaa ohjeistukselle ja sitä miten käsky on sopusoinnussa joukkoviestinnän sananvapauslain kanssa niin vastaus oli seuraavanlainen:

Kerron kuitenkin lainkohdan minkä perusteella vaadin sinua poistamaan osioita sivustoiltasi: Verkkotunnuslaki 11§.

Nyt vain on sellainen pieni ongelma että Verkkotunnuslain 11§ ei löydy mitään sellaista yksiselitteistä joka voisi valtuuttaa poliisiviranomaisen tuollaiseen käskyyn. Varsinkin kun lain 2§ selvästi rajaa lain soveltamisalan fi-tunnuksiin ja verkkohallintaan eli rajaa jo lähtökohtaisesti blogin domainin ulkopuolelleen.

No. Tilanne ei päättynyt varsinkaan tähän vaan Enterin ylläpitäjä päätti selvittää enemmän asioita lähettämällä kyselyitä sekä poliisiylijohdolle että viestintävirastolle jolloin ensimmäisenä vasteena on ylijohtaja Salmiselta saapunut kommentti:

"tiedossani ei ole sellaista sulkemismääräystä koskevaa pykälää"

Vastaukselle on luvassa parempaa ja tarkempaa jatkoa joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan tilanteen kehittymistä mutta alustavasti näyttää siltä että ainakin ylimmällä johdolla on lainsäädännön käsitteet, antamat oikeudet ja langettamat velvoitteet paremmin hanskassa mitä maakunnassa ja asiat siltäosin kunnossa.

Kysymys on sensijaan sitten se että onko varsinaista mätää järjestelmässä joka alkujaan sallii tälläiset tietämättömyydestä johtuvat ylilyönnit ja virka-aseman nimissä tehdyt selkeät pelottelut joiden kautta hieman herkempi saattaisi ylireagoida ja jättää valvomatta oikeuksiaan totellen käskyä sokeasti, vaikka käsky olisikin laiton ja ristiriidassa perustuslaillisen sananvapauden kanssa. Kuka valvoo vartijoita ?

Media ja blogit

Digitoday :Sanoma innostui blogeista

Sanoman toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen haluaa saada blogit osaksi yhtiön mediapalettia. Hänen mukaansa yhtiön verkkomainonta on rajussa kasvussa.

Taas yksi mielenkiintoinen näkemys kasvavaan blogikulttuuriin ja sen ilmiöihin. Alakulttuuri alkaa saamaan valtamedioissa enemmän ja enemmän jalansijaa ja virallisen median asemaa ja saa nähdä mihin suuntaan kehitys vielä kulkee.

Äkkiseltään voisi kuvitella että tämän Nokian Lifeblog konseptin kaltaiset henkilökohtaiset blogisovellukset vievät osaa blogeista enemmän päiväkirjojen suuntaan jolloin sisältö fokusoituu enemmän lähimmälle kaveripiirille ja taas osa ammattimaisemmista aiheista kirjoittavista bloggaajista siirtyvät enemmän kohti julkisen median asemaa. Alakulttuuri ja ilmiöblogien muodostaessa sitten taas oman joukkonsa genreittäin.

Itsellä ollut itseasiassa mielessä josko rupeaisi joskus keräämään oman ammattinsa aiheista eri lähteistä informaatiota jalostaen dataa enemmän ammattimaiseen suuntaan mutta tuo projekti on ja pysyy vielä pitkään jäissä. Hyviä linkkejä Natikan tai vaikka HBR:n suuntaan tietenkin voisi aina jaksaa listaamaan jos jaksaisi. Pitäisi varmaan yrittää kammeta työn ja toimenkuvaansa moisen businesstiedon keräämistä ja jalostamista muun tiimin käyttöön...

Todellinen verkkokrakkeri

Digitoday: Hiiret katkaisivat TeliaSoneran puhelinyhteyksi� Ruotsissa

Tämä lienee jo harvinaisen konkreettista verkonmurtamista..

Jotain hyötyä roskapostista

Digitoday: Spammisuodatuksesta potkua hiv-tutkimukseen

Antispam-teknologia pystyy hyödyntämään oppimis-, tiedonetsintä- ja muita menetelmiä, joilla voidaan pystyä tutkimaan miljoonia hiv-virusnäytteitä ja löytämään niistä geneettisiä malleja.

Tätä minä kutsuisin jo todelliseksi ristiinoppimiseksi ja hyväksi todisteeksi siitä että benchmarkkaamalla aivan eri alojen innovaatioita voidaan oman alan tutkimukseen saada todella kiintoisia innovaatioita ja ideoita. Periaatteessahan tuollainen synergia on näin "jälkikäteen" ajatellen mitä ilmeisin mutta taito onkin tunnistaa tuollaiset ilmiöt ja etsiä niiden sisuskaluista hyödynnettäviä rakenteita.

Mitähän seuraavaksi ?

Mestari ja miten sellaiseksi tulla

Mestari. Nykysuomessakin esiintyvä sana jolla useimmiten tarkoitetaan jonkun murheilulajin räpiköijää joka on jossain kisoissa päätynyt mitalihenkariksi kun sattunut kieli vyön alla sivakoimaan hippusen verran kanssakisaajiaan ripeämmin.

Mutta mitä tuo sana on alkujaan merkinnytkään. Ammattilaista joka osaa työnsä. Joka on ensin oppipoikana kartuttanut osaamistaan, on kisällinä hionut taitojaan parhaimpaan teräänsä ja viimein mestarintyönsä myötä todistanut olevansa elämässään nimikkeensä veroinen osaaja. Mestari.

Mikäkö sitten saa ajatukset kulkemaan vuorostaan tällaisella radalla ? Tässä olen viimepäivät taas käynyt läpi laaturaportteja, poikkeamien syitä, ihmisten tapoja toimia ja siitä miksi kaikki ei mene putkeen ja taas tuntuu siltä että wanhanajan todellinen ammattiylpeys alkaa olla katoavaa luonnonvaraa ja osaamisesta huolimatta tietty välinpitämättömyys valtaamassa alaa. Sitä tehdään mitä on ohjeissa jotenkin mutta ei pysähdytä tekemään tarkemmin, paremmin, suurella sydämellä.

Sitä sitten ei tiedä mistä tämä johtuu mutta olisiko sittenkin syynä koulujärjestelmä. Putkitutkinto saavutetaan ideaalimallissa koulunpenkillä istuen muutamassa vuodessa ja sitten ollaan "valmiita". Harjoittelua on ehkä ollut jossain välissä vähäsen mutta siinä koko kosketus siihen oikeaan työhön jonka pitäisi elättää ja olla itsellensä se ammatti ja oma juttunsa. Ei pitkää omistautumista alalle, ei työssäoppimisen lukuisia vuosia. Olisiko tässä avain välinpitämättömyyteen ?

Oma nyt jo edesmennyt isoisäni oli vielä oikeita vanhan koulukunnan seppämestareita ja se näkyi hänestä aina vanhuuteen asti todella tunnollisena tarkkuutena ja ammatin ylpeytenä. Ei ollut laitetta mikä olisi ollut rempallaan, perämoottoria joka ei olisi ollut talvisäilössä ilman suojaöljyjä, puukkoa ( itse taottua tottakai) tylsässä terässä. Tuollaista harvoin enää nykyään näkee

On-line vääntämisen kevyt ohjeistus

The Fishbowl: Charles' Rules of Argument

Jos tapanasi on ajautua usein verkkokeskusteluihin oikein pidemmän kaavan kautta niin kannattaa tarkastaa yllämainittu argumentaation lyhyt ohjeistus. Ei mikään kaikenkattava väittelytaidon oppimäärä mutta saattaa helpottaa hampaidenkiristelyn määrää jos tajuaa että joillain suunpieksijöillä nyt vain on missiona "olla oikeassa" ja että heidän päätään ei ikinä käännä millään loogisella argumentaatiolla.

Lähteenä Kasa.

Huonomuistisuudesta sakotetaan

Tietoturvan yksi peruskivistä on se ettei koskaan pidä kirjoittaa salasanaansa paperille muistiin. Tai ainakaan minnekkään edes epätodennäköiseenkään paikkaan talteen josta sen voisi joku napata ja minähän olen sitten osannut tuota noudattaa mallikelpoisesti ja taiten.

Jopa niin täydellisesti että kun sähköpostiin tupsahti viesti joka kertoi TKK:n salasanan vanhenevan ja olevan uusinnan tarpeessa huomasin salanneeni pääsanan jopa itseltäni kun en pitkään aikaan ollut varsinaisesti koulun koneille logannut itseäni sisään. Sähköpostisanaa ja verkkosanaa vielä silloin tällöin käytän mutta muuten oli unohdus senverran täydellinen että sitä voitti samalla yhden ylimääräisen kiertomatkan Otaniemen kautta kun kävi avauttamassa tunnuksensa Atk-keskuksessa..

Pitäisiköhän tuohon kehittää joku parempi systeemi seuraavaa kertaa silmälläpitäen :-)

Linkityksen etiikka

Etenkin lukuisten bloginpitäjien silmiin on osunut tämän uutisen taustalta löytyvä Googlen uusi työkalupalkki ja siihen sisällytetty AutoLink-konsepti jonka perimmäisenä ideana on poimia tekstistä avainsanoja ja automaattisesti linkittää niitä eteenpäin hakukoneen parhaaksinäkemiin kohteisiin. Esimerkiksi paikannimen tai osoitteen kirjoittaminen saattaisi avata linkin Googlen karttapalvelun kautta karttakuvaan kyseisestä paikasta. Sinänsä nopeasti ajatellen kätevän kuuloista mutta onko tuo sittenkään mitenkään hyvä idea.

Mikki$oftahan yritti vastaavaa jo omalla Smart Tags konseptillaan mutta missä menee webbisivujen tekijänoikeuksien raja ja mikä on kirjoittajan oikeus valita millaisena hänen tekstinsä näkyy webissä ja mihin hän katsoo hyväksi tarjota hyperlinkkejä jakamaan lisää tietoa aiheesta ja ohjaamaan lukijaansa eteenpäin tiedon valtatiellä.

Esimerkiksi jos sattuisin kirjoittamaan jotain kriittistä meidän valtiokirkostamme ja kirkon teennäisistä jäsenkampanjoista niin en välttämättä haluaisi että automaattilinkitys ohjaisi lukijaa sinisilmäiselle sivustolle liitykirkkoon jos ennemmin haluaisin linkittää sivuston Eroa kirkosta. Valinnanvapauden on oltava kirjoittajalla, ei automaatilla.

Vaikka työkalupalkin käyttöönotto onkin vapaaehtoista ja käyttäjän itsenä tekemiä valintoja on myös syytä muistaa se että Googlehan on kaikessa hyvässään myös muodostumassa eräänlaiseksi webin monopolitiedonjakajaksi ja todelliseksi informaatiomaailman harmaaksi eminenssiksi joka voi hiljaa taustalla ohjailla ihmisten tiedonsaantia suuntaan ja toiseen jolloin yrityksen konsepteihin tulee myös suhtauta väliin pienellä varovaisuudella ja kriittisyydellä.

Erään konseptin loppu

HS Finlux hakeutuu yrityssaneeraukseen

Ikävä uutinen suomalaisessa teollisuushistoriassa mutta ei sitten niin mitenkään yllättävä. Finluxin tuotesortimenttia ja mainostamisen kieltä on tälläistä kohtaloa osannut jo uumoilla hyvän aikaa ja nähnyt tapahtuvan lähinnä väistämättömänä kohtalona mikäli muutosta ei ajoissa tapahdu.

Mitä Finluxin tuotteet ovat viimeaikoina olleet muutakuin avainlipulla ja ylimainostetulla turvallisuudella mainostettuja, ylihinnoiteltuja ja teknisiä reliikkejä joista kuvanlaadullisesti ovat globaalit kilpailijat ajaneet ohitse jo aikoja sitten.

Miksi ihmeessä täällä pohjolassa kuvitellaan että kotimaisuus olisi se jotenkin autuaaksitekevä argumentti johon luottaen voidaan tuotekehitys unohtaa ja käyttää markkinointihehkutukseen sellaisia seikkoja jotka muilla todellisilla huippumerkeillä ovat lähinnä oletusarvoisia ratkaisuja myyntivalttien sijaitessa ihan muualla kuin turvallisuudessa. Kuten esimerkiksi kuvan ja kuvaputken laadussa jotka ovat kuitenkin television tärkeimpiä ominaisuuksia.

Sitten vielä housut nilkoissa selitellään uutisissa ongelmia sillä että markkinat ovat muuttuneet. Voi elämän kevät..

Informaatioähkyä taas kerran

Työviikon alku on ollut siinä suhteessa erinomainen että koko päivän on ainakin jotenkin voinut uhrata pitkästä aikaa oman opinnäytetyön / kehitysprojektin eteenpäinsaattamiseen ja olemassaolevan materiaalin läpikäymiseen ja prosessoimiseen kahden alustavan ja hivenen kriittisen muistion muotoon.

Tokihan tässä samalla tietää senkin että paria muuta asiaan liittyvää kehityshaaraa pitäisi samalla rinnakkaisprosessoiden potkia eteenpäin ja yrittää puristaa laatupuolelta vastauksia muutamiin ehdotuksiinsa (Ikävä kyllä jokin kumma lomaviikko meneillään..) mutta ainakaan mikään ylimääräinen aihe tai ongelma ei ole aikaa ryövännyt niin pahoin kuin muutamat poikkeamat viimeviikkoina.

Ongelmana vain alkaa olla julmettu informaatioähky korvienvälissä. Sikäli tilanne on hyvä että tietää melko hyvin jo mistä suunnista oleelliset kehityskohteet löytyvät, miten asioita pitäisi parantaa ja mistä onkia lisää informaatiota aiheesta ja ikäänkuin alkaa hanskaamaan valmistusprosessin kokonaiskuvan kuin omat taskunsa mutta kun vielä pitäisi saada purettua sitä dataa kirjalliseen muotoon ja jotenkin jäsennellysti.

Mindmappeja on kertynyt jo jonkinverran varastoon ja erilaisia hahmotelmia ja hahmotelmanpohjia on jo tuskaksi asti mutta jotenkin pitäisi löytää se punainen lanka koko jutulle ja kirjattua se lopullinen luuranko valmiiksi jotta voisi alkaa liimaamaan lihaa ja läskiä luitten päälle ja kaivamaan nerokkaita suosituksia korviensavälistä. Ikävä kyllä pää on vain kuin romukoppa ja sisäinen levynhallinta pahemman kerran jumissa.

Eikä oikein raaskisi formatoidakkaan kun tuo varmuuskopionti on vähän vielä lapsenkengissä...

Vanhuus ei tule yksin

Sitä ei ole enää niin nuori ja nuorekas kuin ennen. Pakko myöntää. Ennen sentään biletyksestä toipui kohtuullisen kevyesti mutta nykyään menee aina seuraava päivä enemmän tai vähemmän susille.

Tosin oli kyllä taas vaihteeksi mukavaa nähdä ystäviä ja nauttia tuparifiiliksestä. Vaikka vanhenemisen oireet huomaa siitäkin että vielä muutamia vuosia sitten tuskin olisi vastaavanlaisessa tilanteessa puhuttu asumisesta, talojen kunnosta ja siitä mistä ehkä kannattaa kämppää hankkia ja mistä ei.. Kai se on sitä aikuistumista..

Onneksi sentään oli sopinut treffaavansa serkkuja keskustassa niin oli pakko raahata itsensä ylös ulos ja liikkeelle ja ottaa suunnaksi Mamma Rosa. Hyvä parmankinkku-mozzarella-basilika-pizza olikin kyllä omiaan ruokkimaan väsynyttä mutta jotenkin ei tuo viinilista jaksanut vielä kiinnostaa..

Vanhuus...

Mediakritiikki ei ole ylimainostettua..

Turun Sanomista 11.2. 2005

Yleensä kriittisyys kannattaa kohdentaa siihen mitä uutisten kirjoittaja haluaa uutisellaan sanoa ja välittää ja mitä jätetään kertomatta mutta tänä tietomurtojen aikakautena pitää jo laajentaa kriittisyys sille asteelle että pysähtyy miettimään sitä onko teksti edes kyseisen lafkan oikeaa tekstiä vaan ihan jotain muuta..

Millä blogataan

elise.com: Weblog Tools Market

Mielenkiintoinen tutkimus siitä mille alustoille blogit nykyään rakentuvat ja millainen kehityssuuntaus on meneillään. Googlen takapiruilemalla Bloggerilla on aika suuri markkinaosuus parin muun valmistarjoajan kanssa muiden tullessa pienillä marginaaleilla perässä.

En tiedä pitäisikö kantaa huolta siitä vai ei että blogiskene, vai pitäisikös sanoa blogosfääri, on keskittymässä valtaosin muutaman suuren palveluntarjoajan valvovan silmän alle mutta toisaalta massa luo myös vakautta ja lisää todennäköisyyttä sille ettei palvelua ainakaan heti huomenna suljeta. Ja niinkauan kuin tilanne ei ole de facto monopolistinen lienee sananvapauskin turvattuna.

Tokihan sitä voisi viritellä sopivalla moottorilla kokonaan oman blogin jollekkin serverinnurkalle pyörimään mutta ainakaan juuri nykyisellään ei aikaa enää tuollaiseen ylläpitoon kertakaikkiaan riitä. Avaimet-käteen konsepti on hyvin houkutteleva silloin kun tietojärjestelmiä saa ylläpitää jo ihan työnsä puolesta riittävissä määrin.

Pelastakaa Lapset !

Fanatismin ensimmäinen perussääntö on luoda ennakko-asetelma jossa jokainen joka ei ole viivana puolesta on ehdottomasti populistisesti vastaan ja vaihtoehtoa että asiaa edes pohtisi ei ole.

Viimemmäksi tähän sääntöön ovat tarttuneet internetin ennakkosensuurin kiivaat kannattajat Kulttuurikanisteri T. Karpelan johdolla. Ja mikäpä muukaan fanaatikkojengin perimmäisenä teesinä kuin lasten varjeleminen internetin kauheuksilta. Mikäpä voisikaan olla ideaalimpi kohderyhmä huolelle kuin viattomat lapsukaiset jolloin kaikki jotka eivät liity liput liehuen yhteisrintamaan heti ja viivana on helppo leimata vähintäänkin moraalittomiksi.

Virallisestihan on helppoa koota joukot varjelemaan lapsia netin varjopuolilta mutta tässä vaiheessa aina unohdetaan sensuurin väistämättömät varjopuolet. Kuka valvoo vartijoita.

Uskoisin että jokaisella meistä on kouluajoiltaan kokemuksia niistä opettajista jotka muita paremmin tietävät, ainakin omasta mielestään, mikä on oikeaa elämää ja mikä ei ja millaiset asiat eivät kuulu nuorten elämään. Ja myöskin niistä opettajista jotka "tietävät" että jokin oppiaine tai aihe ei kuulu tytöille / pojille ja niin päin pois. Kuka oikeasti haluaa antaa tiedonsaannin avaimet tälläisten pikkudespoottien käsiin. Kuka valvoo vartijoita.

On helppoa perustella sitä että sensuurin kynsiin takertuvat saksalaiset hydrauliikkakuvat ja muut vastaavat luontofilmit mutta jääkö sensuurin muuri tähän. Vai löytyykö kohta vanhoillisherännäisen maakuntakoulun blokkilistalta kohta sellaisia epäilyttäviä organisaatioita kuin vapaa-ajattelijoiden liitto tai kyseenalaisia sivustoja kuten TalkOrigins jonka sisältö saattaisi suistaa lapsukaisten ajatukset pois jumalaapelkäävältä polulta. Tai uskooko joku että tuollaisessa asenneympäristössä nuori edes voisi pyytää käytännössä opettajaltaan mahdollisen automaattifiltterin blokkaaman ehkäisysivuston avaamista jos hän olisi tietoa asiasta vailla hormonien alkaessa virtaamaan veressä. Kuka valvoo vartijoita.

Erityisen kuvottavaa fanaattisuus alkaa olla siinä vaiheessa kun huolella lapsista verhotaan filtteriohjelmia kauppaavan yrityksen markkinointiviestää ja tuotteiden toiminnallisuuden kritisoijien otsaan isketään selkeää lapsivihamielisyyden leimaa vain siksi että filtterien todellisuudessa ontuvaa toiminnallisuutta ruoditaan julkisuudessa. Tokihan tuollainen on suoraan poissa HitBack:n tuloksen viivan alta mutta on varsin vastenmielistä että huoli rahasta ja yrityksen liiketuloksesta verhotaan huoleksi lapsista.

Effin tekemä tutkimus aiheesta puhuu selkeästi puolestaan omaa karua kieltänsä. Filtteriohjelmat ovat todellisuudessa enemmän tai vähemmän puutteellisia ja lopulta eivät kunnolla kykene siihen mihin niitä kaupataan. Rahaa tuosta kyllä virtaa firmalle jonka webbisivujen välittävä populistinen hysteria on kuin suoraan Fox news:n uutisvirrasta.

Internet pommeja, hirvittäviä törkysivuja, moraalista rappiota joka suorastaan tulee kylään ja saastuttaa lapsen ellei heti mene ja osta HitBack:n filtteriä ja kanna rahaa ovista ja ikkunoista sisään..

Ja taaskaan ei kukaan pysähdy ajattelemaan asiaa sen pidemmälle.

Journalismin hämärä raja

Kuka on loppujenlopuksi on oikea journalisti ja kuka ei, ja kenelle pitäisi suoda oikeus perinteiseen ja yleisesti hyväksyttyyn lähdesuojaan joka journalisteille on perinteisesti suotu.

Suomessa asiasta taitettiin viimeksi peistä suuremmin Sonera-kirjan yhteydessä jolloin kyseenalaistettiin sitä onko kirjan toimittajalla samanlainen oikeus lähdesuojaan kuin mitä on varsinaisella toimittajalla ja Blogien myötä tilanteesta on tullut taas maailmalla ajankohtaisempi. KKO:n päätös Sonerajutusta oli julkisuussuojan suhteen vapauttava mutta miltä maailma näyttääkään tänään.

Viimeaikoina mm. Apple on suivaantunut bloggereille joiden kautta julkisuuteen on vuotanut tietoja yrityksen uusista tuotteista hieman liian tietävään sävyyn ja lähtenyt avoimeen sotaan perinteistä sananvapautta ja journalismin etiikkaa vastaan. Ääriesimerkkinä kehityksen suunnasta lienee Think Secretin 19v ikäistä ylläpitäjää vasten nostettu oikeusjuttu Mac Minin tiimoilta. Rapakon takana on EFF lähtenyt puolustamaan Online-journalistien oikeuksia mutta aika näyttää millaiseksi bloggaajien asema mediassa muodostuu juridisesti. Aihetta on käsitellyt mm myös Wired tuoreessa artikkelissaan

Töihin Soneralle

Aina ei voi onnistua markkinointiviestinnässä..

Lueskelin töissä maanantain Kauppalehden välissä tullutta Millenium-teknologiapalkinnon mainosliitettä "Tulevaisuuden teknologia" ja meinasin tikahtua nauruun kun luin seuraavaa:

Mitä itsenäisempi ja uteliaampi olet, sen paremmt mahdollisuudet sinulla on saada työpaikka TeliaSonerasta. Tietysti tarvitset muutakin: että pärjäät toisten ihmisten kanssa ja haluat oppia uutta.

Tämä siis liitteessä joka ilmestyi maanantaina 14.2. sen jälkeen kun TeliaSonera oli perjantaina julkaissut tiedotteen 650 työpaikan vähennyksistä koskevista YT-neuvotteluista Suomen yksikössä sekoittaen tilanteen ja ilmapiirin talossa varsin täydellisesti.

Ilmeisemmin talossa ei todellakaan ole tiedetty tulevasta kovin laajoissa piireissä eikä etenkään tiedotuksen puolella sillä tälläiset kömmähdykset ovat pitemmän päälle melkoisen noloja..

Ystävänpäivää vain kaikille

Tänään on sitten pitänyt oikein virallisesti muistaa ystäviä ja lähettää viestejä ja kirjoitella kortteja ja kaikkea kivaa ja jee. Tai ainakin näin on annettu kaikkialla ymmärtää oikein virallisesti ja alleviivattu jo hyvissä ajoin että jos lähetät kortit nyt niin ne ehtivät sitten ajoissa perille ja että ystävää on hyvä ilahduttaa ja muistaa.

Tavattoman tekopyhää.

Eivätkö ystävät ole juuri niitä ihmisiä joita muistaa karrikoiden 365 päivää vuodessa ja jotka tietävät olevansa ystäviä ihan ilman kerran vuodessa lähetettyjä korttejakin ja vaaleanpunaisia sävyjä. Ja jos ystävyys on sitä että jollekin tutulle lähetetään kortti kerran vuodessa niin voidaanko enää puhua mistään ystävästä sanan varsinaisessa merkityksessä vai olisiko rehellisempää puhua tutusta, tuttavasta tai kaverista tilanteesta riippuen.

Ainakin minulle ystävät sanan varsinaisessa merkityksessä ovat ihmisiä joihin oikeasti luottaa ja joiden kanssa voi jakaa hyvät ja huonot hetket ja joista tietää saavansa tuen silloin jos elämä potkii rankemmin päähän. Joihin pitää säännöllistä yhteyttä ja kyselee kuulumisia ja vointeja muulloinkin kuin virallisissa yhteyksissä ja ilman mitään varsinaista formaalia syytä. Ihan siksi että kiinnostaa miten toinen jaksaa, mitä kuuluu ja kuinka menee eikä siksi että 14.2. sattuu lukemaan kalenterissa.

Tokihan sitä joihinkin oikeilta ystäviltä saatuihin viesteihin ja eKortteihin mielellään vastaa mutta varsinaisia ystävänpäivätoivotuksia kyllä henkilökohtaisesti boikotoin. Ja hyvät ystävät, se ettei minulta tule ystävänpäiväviestejä ei tarkoita siis sitä että ette olisi aina mielessä vaan se tarkoittaa sitä että te olette Ystäviä sanan varsinaisessa mielessä.

Univelkako silmää painaa

Viikonloppu ja piirin talvimestaruuskilpailut ovat sitten takanapäin ja ratamestarikin on päässyt taas työpöytänsä ääreen pois metsästä. Oli kyllä hyvä reissu vaikka lepoaika jäikin vähän vähiin ja liikunnallisuus vetikin laiskalle miehelle paikkapaikoin hien pintaan. Mutta on aina oma fiiliksesnä hiihdellä umpihangessa keskellä metsää omia reittejään mielensä mukaan ja tarkkailla luontoa. Koneladuilla harvemmin pääsee hiihtelemään puolihuomaamatta keskelle hirvilaumaa tai teeriparvea.

Tosin on kyllä tunnustettava sekin että eilisillan lumimyrskyssä kun hiihteli keskellä hakkuuaukeaa tuiskun piiskatessa uraa umpeen ja painaessa suun ja silmät lunta täyteen sitä taas kertaalleen kyseenalaisti hieman harrastuksensa järjellisyyttä...

Bloggaamisen vaarat

Innokkaassa bloggauksessa on vaaransa

Olit sitten Googlen työntekijä, Kirjakauppias, lentoemäntä tai Mikkisoftan konsultti niin blogia pitäessään kannattaa varoa mitä mainitsee ja mistäkin sillä pahimmillaan voi olla työpaikka vaarassa ja potkut edessä.

Googlen tapauksessa tilanne on etenkin varsin kiusallinen sillä toisaalta Google itsessään on bloggauksen suuria edistäjiä bloggerin muodossa ja IT-alan hyvän työnantajan mainetta ylläpitävä yritys. Kiusallista näissä tapauksissa on etenkin se että kyseessä ei ole ollut salaisuuksien vuotamisesta tai muustakaan työsopimusrikkomuksista, vaan lähinnä enemmän tai vähemmän verhotusta kritiikistä ja piikittelystä jolle työnantaja on kuitenkin ollut turhan herkkänahkainen.

Itse myös joutuu miettimään mitä työelämän mutkia sitä voi blogissaan tilittää ja mitä ei ja milloin mahdollisesti tulisi raportoineeksi jotain puolihuolimatonta. Etenkin sellaista josta potentiaalinen kilpailija voisi lukea liikoja rivienvälistä jos osuisi kohdalle ja osaisi yhdistää minut työnantajaani ja tuotteisiimme. Siksi on parasta olla riittävän epämääräinen ja ehkä sotkea rivien väliin myös disinformaatiota tarkkojen silmien iloksi...

Opintoahdistus

Alkaa taas hieman mietityttämään tuo opintojen edistymisen verkkainen tahti kun vanhoilta opiskelukavereilta tulee useammin ja useammin valmistumisesta tietoja ja kutsuja valmistujaisiin. Taas jälleen yksi kaveri vuorossa ja itsellä tenttiminen ollut pahasti sivuraiteilla jo jonkinaikaa muiden hommien painaessa päälle..

Sinänsä ehkä positiivista että tässä on sentään oman alansa hommissa ja hidastumisen pääsyynä työtaakka joka lepää niskassa vakaasti ja varmasti mutta joskus tulee sellainen olo että voisi nuo paperit hommata ulos ja saada sen vaiheen elämässänsä lopullisesti taakse.

Sitä vain alkaa nuo tenttimiset ja kurssit tuntumaan aina vain turhemmilta ja turhemmilta kun pääsee todellisuudessa näkemään miten asiat tapahtuvat käytännössä ja aikaa voisi käyttää oikeasti hyödyllisiin asioihin, laadun kehittämiseen ja tuottavaan työhön assareiden miellyttämisen sijaan. Joissain asioissa teoreettinen lähestymistapa on hyvästä mutta on sitten aineita ja aihepiirejä joissa koulun kirjaviisaus vaikuttaa hivenen koomiselta käytännön ja työelämän tempon ollessa jotain aivan toista mihin 1000-sivuinen teollisuustalouden jenkkikirja valmistaa..

Meillä menee lujaa

Moni yliopisto-opiskelija kärsii psyykkisistä vaivoista

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tuoreen tutkimuksen mukaan opiskelijoiden erilainen päivittäinen oireilu on kaikkiaan lisääntynyt

Yhteiskunta vaatii veronsa mutta mikä on sitten lopulta tehokkuuden todellinen hinta. Tutkimuksen tulokset ovat pysäyttäviä mutta yllättääkö tämä oikeastaan ketään joka katselee opiskelumaailmaa sisältäkäsin.

Maailman ja elämisen tahti on toki kiihtynyt ja tuntuu välistä siltä että odotukset joita opiskelijoille ladataan niskaan kasvavat hitaasti mutta varmasti ja aina pitää olla huippua ja parasta jotta pärjätään kilpailussa ja kasvussa. Näistä teeseistä ainakin perinteisesti haetaan ilmiölle selitystä mutta onko tuossa sitten koko totuus.

Mikä vaikutus on meidän tasapäistävällä yhteiskunnallamme joka yhtäaikaa viestii sitä miten tärkeää on pärjätä ja opiskella mutta samaan aikaan tasapäistää ja asettaa opinnoille enemmän ja enemmän rajoja ja kahleita. Aikarajoja joiden puitteissa pitäisi valmistua kiltiksi ja tehokkaaksi veronmaksajaksi kapea-alaisesta putkitutkinnosta.

Viestittää että töiden tekeminen opintojen ohella on pahasta mutta samalla ei anna riittävää todellista tukea jolla ainakin pääkaupunkiseudulla saisi kunnolla katon päänsä päälle vaan käytännössä ohjaa opiskelijaa jo opintojen alkumetreillä velkavankeuden polulle.

Kannustaa yritteliääksi mutta rankaisee heti viemällä vähätkin tuet jos yrittää vähänkin liian paljon enemmän kuin saisi.

Hyvähän se on kertoa asiat tarkkaan..

Mutta onko tuo lisäteksti tarkoitettu sokean vaiko opaskoiran luettavaksi :-)

Rentoutumisen A & O

Työviikko oli taas mitä hektisin kun perjantai-iltapäivään mennessä piti saada pari mittausjärjestelyä valmiiksi ja tulokset ennen viikonloppua ja meinasi tulla pahemman kerran kiire ja hoppu mutta onneksi oli sitten vastapainoksi luvassa varsin rentouttavaa yöelämää.

Tarkemmin sanottuna olimme keskiviikkon päättäneet kaverin kanssa lähteä yöksi tulille ja nukkumaan laavussa talvisen metsän keskelle ja unohtamaan arjen kiireet ja näin jälkeenpäin todeten resepti oli mitä parhain. Mikäs siinä oli nuotiota viritellessä ja kanaa paistellessa pannussa ja loisteessa hankien keskellä. Lihasta tulee oikein mukavan mureaa kun sitä paistaa miedolla lämmöllä muutaman tunnin. Nam.

Talvinen metsä on muutenkin kaunis ja nuotion leimu luo aivan oman fiiliksensä ja taisi sitä tulla vielä lämmikkeeksi napattua taskumatista pari siivua mallasta mieltä lämmittämään.

Nyt onkin sitten harvinaisen relax-olotila ja selkeät raitisilmamyrkytyksen oireet kun päässyt pois pölyisestä sisäilmasta nukkumaan ulos. Voin suositella vilpittömästi itse kullekin !

Skandaali mitä kauhein

Taas ovat maailmankirjat sekaisin ja lööpeissä suuret uutiset maata ravisuttavasta ja suorastaan törkeästä skandaalista. Nuori neitonen onkin naimisissa eikä elä villiä ja vallatonta sinkkuelämää.

Kyllähän nyt jokaisen vastuuntuntoisen missikandidaatin pitäisi tajuta että pelkkä kauneus ei ole mistään kotoisin eikä kauneuskilpailuissa suvaita tuollaista moraalitonta virallisessa suhteessa elämistä...


Herää kyllä väistämättä kysymys siitä mitä nämä uutiset ja kriteerit todellisuudessa kertovat noiden poroer.. krhm.. missikilpailujen hengestä ja asennemaailmasta jos vähän tarkemmin ajattelee..

VR:n virallinen totuus

HS: Pääkaupunkiseudun junaliikenne takkuaa

VR:n mukaan junien viivästymiset ovat 5-15 minuuttia.
Vikaa korjataan parhaillaan.

Niin.. Tämä on siis se totuus joka kerrotaan julkisuuteen vaikka junamatkustajien kokema totuus on samaan aikaan käytännössä se että matka Länsi-Vantaalta Stadiin kestää reilun 20 min sijasta käytännössä tunninverran. Eli tiedoitus taas venäläisessä hengessä suoranaista valehtelua päin naamaa.

Ellei sanoma siis ole se että matka Pasilasta Helsinkiin kestää 5-15 min kauemmin kuin normaalisti..

Samalla matkalla taas junamatkustajille jaettu tieto myöhästymästä, sen kestosta tai syistä lähenteli taas nollaa ja ainoat konnarilta tulleet kuulutukset koskivat ensimmäisen kerran sitä että "tiivistäkääs käytävillä" ja toisella "sulkekaas ovet" ja kolmatta kuulutusta ei edes sitten tullut. Tuntiin..

Musiikki on vaarallista

HS : Joukkotappelu järvenpääläisessä koulussa:

Voiko tätä enää täydentävämmin oikeastaan kuvata:

"Poliisin mukaan joukkotappelu sai alkunsa internetin keskustelupalstalta, jossa rap-musiikkia kuunteleva yläasteen oppilas ajautui riitaan heavy-musiikkia kuuntelevan ammattikoululaisen kanssa."

Laiskuuden ylistys

Olen aina ollut sitä mieltä että synnynnäinen laiskuus on yksi maailmaa eteenpäin vievistä voimista. Ei siis veltto ja flegmaattinen saamattomuus vaan terve ylimääräistä työtä välttelevä laiskuus joka pistää aina miettimään sitä miten tämän voisi tehdä helpommin sensijaan että puurtaisi luterilaisen työmoraalin innoittama otsa hiessä niinkuin aina ennenkin.

Saa nähdä onnistuinko taas saamaan myrskyn vesilaissa, edistystä vaiko vain umpikujan mutta ainakin taas laiskuuden innoittamana onnistuin kyseenalaistamaan perustellusti töissä yhden pienen työvaiheen jolle en enää digitaalitekniikan aikakaudella löytänyt toiminnallisia perusteita vaan tajusin että kyseessä lienee taas yksi muinaismuisto analogiaikakaudelta jonka tekniikan puitteissa tämä vaihe sitävastoin on hyvinkin järkevä ja perusteltu. Ihan vain siksi että asian totetuttaminen tuntui vähän työläältä :-)

Tästä taas mieleen tulee väistämättä se että jos tälläisiä pieniä kummallisuuksia tulee näinkin usein vastaan jopa omalla kapealla ja suht' teknisesti edistyksellisellä alalla, niin kuinkahan paljon tässä maassa edelleen tehdään täysin ylimääräistä työtä otsa hiessä niinkuin aina ennenkin. Uutta tekniikkaa käytetään vain uudenlaisena vasarana vanhaan naulaamiseen sensijaan että laiskasti istahdettaisiin paikoilleen miettimään että miten tämän voisi tehdä toisin. Sitten ihmetellään miksi a) uuvutaan työssä ja b) vieroksutaan uutta tekniikka...