Laiskuuden ylistys

Olen aina ollut sitä mieltä että synnynnäinen laiskuus on yksi maailmaa eteenpäin vievistä voimista. Ei siis veltto ja flegmaattinen saamattomuus vaan terve ylimääräistä työtä välttelevä laiskuus joka pistää aina miettimään sitä miten tämän voisi tehdä helpommin sensijaan että puurtaisi luterilaisen työmoraalin innoittama otsa hiessä niinkuin aina ennenkin.

Saa nähdä onnistuinko taas saamaan myrskyn vesilaissa, edistystä vaiko vain umpikujan mutta ainakin taas laiskuuden innoittamana onnistuin kyseenalaistamaan perustellusti töissä yhden pienen työvaiheen jolle en enää digitaalitekniikan aikakaudella löytänyt toiminnallisia perusteita vaan tajusin että kyseessä lienee taas yksi muinaismuisto analogiaikakaudelta jonka tekniikan puitteissa tämä vaihe sitävastoin on hyvinkin järkevä ja perusteltu. Ihan vain siksi että asian totetuttaminen tuntui vähän työläältä :-)

Tästä taas mieleen tulee väistämättä se että jos tälläisiä pieniä kummallisuuksia tulee näinkin usein vastaan jopa omalla kapealla ja suht' teknisesti edistyksellisellä alalla, niin kuinkahan paljon tässä maassa edelleen tehdään täysin ylimääräistä työtä otsa hiessä niinkuin aina ennenkin. Uutta tekniikkaa käytetään vain uudenlaisena vasarana vanhaan naulaamiseen sensijaan että laiskasti istahdettaisiin paikoilleen miettimään että miten tämän voisi tehdä toisin. Sitten ihmetellään miksi a) uuvutaan työssä ja b) vieroksutaan uutta tekniikka...