Ystävänpäivää vain kaikille

Tänään on sitten pitänyt oikein virallisesti muistaa ystäviä ja lähettää viestejä ja kirjoitella kortteja ja kaikkea kivaa ja jee. Tai ainakin näin on annettu kaikkialla ymmärtää oikein virallisesti ja alleviivattu jo hyvissä ajoin että jos lähetät kortit nyt niin ne ehtivät sitten ajoissa perille ja että ystävää on hyvä ilahduttaa ja muistaa.

Tavattoman tekopyhää.

Eivätkö ystävät ole juuri niitä ihmisiä joita muistaa karrikoiden 365 päivää vuodessa ja jotka tietävät olevansa ystäviä ihan ilman kerran vuodessa lähetettyjä korttejakin ja vaaleanpunaisia sävyjä. Ja jos ystävyys on sitä että jollekin tutulle lähetetään kortti kerran vuodessa niin voidaanko enää puhua mistään ystävästä sanan varsinaisessa merkityksessä vai olisiko rehellisempää puhua tutusta, tuttavasta tai kaverista tilanteesta riippuen.

Ainakin minulle ystävät sanan varsinaisessa merkityksessä ovat ihmisiä joihin oikeasti luottaa ja joiden kanssa voi jakaa hyvät ja huonot hetket ja joista tietää saavansa tuen silloin jos elämä potkii rankemmin päähän. Joihin pitää säännöllistä yhteyttä ja kyselee kuulumisia ja vointeja muulloinkin kuin virallisissa yhteyksissä ja ilman mitään varsinaista formaalia syytä. Ihan siksi että kiinnostaa miten toinen jaksaa, mitä kuuluu ja kuinka menee eikä siksi että 14.2. sattuu lukemaan kalenterissa.

Tokihan sitä joihinkin oikeilta ystäviltä saatuihin viesteihin ja eKortteihin mielellään vastaa mutta varsinaisia ystävänpäivätoivotuksia kyllä henkilökohtaisesti boikotoin. Ja hyvät ystävät, se ettei minulta tule ystävänpäiväviestejä ei tarkoita siis sitä että ette olisi aina mielessä vaan se tarkoittaa sitä että te olette Ystäviä sanan varsinaisessa mielessä.