Univelkako silmää painaa

Viikonloppu ja piirin talvimestaruuskilpailut ovat sitten takanapäin ja ratamestarikin on päässyt taas työpöytänsä ääreen pois metsästä. Oli kyllä hyvä reissu vaikka lepoaika jäikin vähän vähiin ja liikunnallisuus vetikin laiskalle miehelle paikkapaikoin hien pintaan. Mutta on aina oma fiiliksesnä hiihdellä umpihangessa keskellä metsää omia reittejään mielensä mukaan ja tarkkailla luontoa. Koneladuilla harvemmin pääsee hiihtelemään puolihuomaamatta keskelle hirvilaumaa tai teeriparvea.

Tosin on kyllä tunnustettava sekin että eilisillan lumimyrskyssä kun hiihteli keskellä hakkuuaukeaa tuiskun piiskatessa uraa umpeen ja painaessa suun ja silmät lunta täyteen sitä taas kertaalleen kyseenalaisti hieman harrastuksensa järjellisyyttä...