Ketunhäntiä kainalossa

Kylmää kyytiäkö vai sitä saa mitä tilaa

Menneen viikon globalisaatiokauhistelun fokuksessa oli matkapuhelimien sopimusvalmistusta harjoittava Foxconn joka lopettaa Suomesta toisen tehtaansa siirtäen tuotantoa sinne missä asiakkaat ovat ja mistä työstä saa paremman katteen. Täällä pohjolassa sittemmnin on viikon mittaan syytetty Taiwanilaisia omistajia kylmästä työvoimapolitiikasta, kasvottomuudesta, sinänsä kannattavan tuotantoyksikön alasajosta ja ties vaikka mistä muusta pahasta mutta kannattaisikohan täällä Suomessakin katsoa joskus peiliin.

En nyt edes jaksa puhua työn kustannuksista vaan yleisestä kotimaisuusmoraalista niiden tuotteiden ja palveluiden osalta joissa voisi laadusta tinkimättä panostaa halpamaiden sijasta kotimaiseen tuotantoon. Avainlipun henkeen kyllä aina jaksetaan vannoa ja puhua kotimaisesta laadusta mutta kun kamerat hiljenevät niin karu totuus on se että enemmistö laadun puolustajista muuttuu tasan tarkaan yhtä hintajohdannaisiksi kuin Taiwanilainen kvartaalikeinottelija rynnäten laumoittain ostamaan hyödykkeensä kaikenkarvaisista halpataloista ja liitereistä vain koska se on tyhmää maksaa liikaa.

Jos kansa on tälläistä niin millä moraalilla me voimme sitten vaatia Taiwanilaista tehtaanomistajaa sen eettisempään toimintaan kuin pelkkään hintalapun tuijotteluun. Kenties siksikö että olisihan se toki kivaa jos palkka juoksisi entistä isompana ja sillä voisi ostaa entistä enenemmän kiinassa tuotettua tavaraa kun tuo kotimaisen työn tuotos on pari euroa kalliimpi ja taiwanilainen mainoksen mukaan "ihan yhtä laadukas" ?? Kannattaisiko itse kunkin katsoa joskus peiliin ja miettiä voisiko myös lompakollaan äänestää kotimaisen tuotannon puolesta eikä vain pelkin korulausein. Kaikkea ei toki suomalaisena saa mutta esimerkiksi vaatteissa olisi hyvinkin valinnanvaraa.

Ja mitä taas tulee eettiseen työvoimapolitiikkaan niin yhtälailla se tehdas siellä kiinassakin työllistää ihmisiä ja tarjoaa elintasoa ja vaurautta maan mittapuun mukaan. Näyttää vain siltä että teollisuus on hyvin hitaasti mutta sitäkin varmemmin tasapainottamassa globaaleita tuloeroja kuin mikään kehitysapupolitiikka konsanaan on pystynyt. Se mikä on pois meiltä ei ole pois yleisellä tasolla tämän pallon asukkailta mutta meihin se tietenkin ottaa ja kolahtaa. Väliin kyllä pelottaa se että kuinka paljon täytyy vielä kolahtaa että täällä tajutaan maailman muuttuminen ja yritetään kehittyä eteenpäin sensijaan että jämähdetään 60-70-lukujen juoksuhautoihin rämettymään..