Teknologian epätäydellinen täydellisyys

Maailma on pieni paikka. Suruviesti viipyilee aina matkallaan tovin mutta niin tuosta keskiviikkopäivän onnettomuudesta tuli astetta läheisempi kuullessani sen että tuo turma toi käsinkosketeltavan surun setäni perheeseen. Taas inhimillisesti liian aikaisin jälleen kerran.

Tuo kaikki tapahtunut pistää taas miettimään sitä mitä itsekin tekee työkseen. Kaikki viittaa tapahtuneessa tällä erää siihen että kaikista varmistuksista ja varotoimenpiteistä huolimatta teknologia on pettänyt. Jokin on päässyt ohi silmien ja tarkastusten, piilevänä ja salassa hajotessaan sitten pahimmalla hetkellä tuhoisin seurauksin. Kaikkea ei koskaan kuitenkaan pystytä havaitsemaan vaikka prosessi olisikin likimain täydellinen vaan aina, aivan joka kerran, jää taustalle pienen pieni tilastollinen epätäydellisyys riskin mahdollisuudeksi. Joko prosessin puutteiden tai prosessin valvonnan puutteiden johdosta.

Me valmistamme tuotteita prosessiteollisuudelle, tuotteita jotka ovat osana turvapiirejä monimutkaisissa sovelluksissa, laitteita jotka ovat asennettuina parhaimmillaan kuorma-auton kokoisia murkuloita. Buginen kännykkäsovellus vie korkeintaan hermot mutta tiedän että jos valmistuksen laatu pettäisi tuotteissamme kriittisessä kohtaa voisi siitä pahimmillaan seurata hyvin vakavia onnettomuuksia ja oikeastaan ainoa asia mitä työssä joskus hieman pelkään on se että joskus tulisi uutinen vakavasta onnettomuudesta.

Ei se että tehtaan prosessi joudutaan alas jaksa kalvaa mieltä, ei se että pienen virheen takia saatettaisiin joutua vaihtamaan laitteita hyvin kalliilla hinnalla mutta se joskus askarruttaa että mitä jos joskus oman toiminnon alaisesta virheestä seuraa se että joku menettää henkensä..

(koputtaa puuta)