Peruutuspeili

Sitä kun vanhenee rintarinnan maailman kanssa niin on hyvä tilaisuus vilkaista taaksepäin ja katsoa sekä vuotta 2004 että 27:ttä elinvuottansa ja tarkastella mitä oikein jäi käteen kuluneesta.

Ensinnäkin päälimmäisenä mielessä edelleen on, ymmärrettävää kyllä, Isän syksyinen kuolema ja tuo luopumisen aika ja toiveet siitä että vuonna 2005 ei mikään sattuma vetäisi taas kertaalleen mattoa jalkojen alta juuri kun alkaa näyttää siltä että on edellisistä murheista ja raskaista ajoista noussut ylös ja alkaa näyttää hyvältä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa mutta piruako se kinos on aina niin paksu..

Sitten mitäs muuta.. Ainakin vuoden aikana on syntynyt uusia ystävyyssuhteita, vahvistettu olemassaolleita ja huomattu että raskaammatkin päivät ovat paljon kevyempiä kun on lähellä ystäviä joihin voi luottaa.. Samoin on tullut koettua enemmän ja vähemmän perinteisempiä ihmissuhteita kuin sitten myös hieman vaikeamminmääriteltävissä olevia suhteita ihmisten kanssa pilkkeellä silmässä ja onneksi sellaisia että noista kaikista on oikeastaan hyvä fiilis ja huomattavan hyviä muistoja *vink vink*

Saas nähdä mitä sillä rintamalla on tulossa alkavana vuonna vastaan, mielenkiinnolla odottelen. Vuoden aikana on hyvin ehtinyt pohtimaan sitäkin miten mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin sitä verkossa törmääkään ja miten erilaisiin ihmisiin erinäisissä yhteyksissä tutustuu. Työn tai opintojen kautta kertyvä ystäväpiiri on loppujenlopuksi useimmiten melko homogeenistä ja samoista asioista samallatavoin katselevaa mutta verkossa usein törmää paljon poikkitieteellisempiin tuttavuuksiin ja tarjolla on sitämyöten huomattavan mielenkiintoisia ihmisiä ja keskusteluja ja uutta pohjaa ajatustenvaihdolle.

Ei sitä aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä viihtyäkseen toisten seurassa kun vain seura on toisten ajatuksia ja näkemyksiä kunnioittavaa ja avarakatseista laadultaan.

Muutoin vuodessa tuskin taisi olla mitään kummallista. Harrastukset jatkuivat, tuli leireiltyä, aloitettua kesällä blogin pito alkuun ihan kokeilumielellä ja piruuttaan parin ystävän iloksi (tai kummastukseksi.. valitkaa vaihtoehtonne) tietämättä yhtään tuleeko tästä mitään ja mihin suuntaan tämä vielä kehittyy. Omalta osaltaan elämän mukanaan tuomat yllätykset ovat muokanneet kirjoittelun fokusta enemmän yleismaailmalliseen pohdiskeluun työnäkökulman sijasta mutta saa nähdä mihin tämä taas alkaa tästä etenemään.

Sentään onneksi tänävuonna yhteiskunta huomioi tuota vanhenemiseni muistopäivää asiaankuuluvalla suruliputuksella, ainakin vapaasti tilannetta tulkiten.