Kuten jo tunnettua, kepulipuolueen syviin kansariveihin vetoavissa puheissaan kulttuuriministeri Karpela on julkisuudessa vaatinut populistiseen sävyyn lasten suojaamista mystiseltä “mediaväkivallalta” automaattisen ennakkosensuurin keinoin ja samalla puhunut voimakkaasti internetin sisällön automaattisen suodattamisen puolesta ja samaan lauluun on “yllättäen” yhtynyt muuan ohjelmistotoimittaja jolle tämä populismi mahdollisesti toisi positiivista kassavirtaa lisenssihankintojen myötä. Yhteisvirressään nämä tahot ovat pyrkineet leimaamaan kriitikkoja vähintäänkin epäilyttäväksi ja toitottaneet ennakkosensuurin taivaallisuutta.
Jokainen tätä materiaalia nähnyt aikuinen on välittömästi ymmärtänyt miksi lapset on siltä suojeltava. EFFI:n intressejä lastensuojelun estämiseksi on mahdoton käsittää.Mutta mikä on sitten sisällönvalvonnan todellisuus. Meillä 30 000 työntekijän konsernissa on ollut jo jonkinaikaa käytössä sisältöön pohjaava pistetyttävä filtteröinti joka rajoittaa työpaikalta pääsyä osaan verkon materiaalista [ mikä ehken on vielä ymmärrettävää koska kyseessä on sentään työaikana ja työajalla tapahtuva verkonkäyttö johon työnantaja tarjoaa resurssit ja maksaa ajalta vielä palkkaakin.. :-) ]
Voisi myös olettaa että kyseinen filtteröinti on ylläpidoltaan ja tehokkuudeltaan paria kertaluokkaa paremmalla tasolla kuin mahdollisen Takamöttölän kunnankirjaston yleisöpuucee filttereineen päivineen mutta hauskoja huomioita on tuostakin filtteristä jo ehtinyt kertymään. Tähänmennessä pääsy on ollut estettynä mm. valimotekniikan suomi – englanti – ruotsi – saksa sanastoon (nyttemmin muuttunut maksulliseksi joten linkitys ei kannata), muutamiin it-aiheisiin blogeihin sattumanvaraisesti ja viimeisimmäksi minulta sensuroitiin “epäilyttävän” sisällön vuoksi wikipedian lista suomalaisista naisten etunimistä…
Jokainen voikin taas tehdä mielessään terveeseen järkeen pohjaavia päätelmiä automaattisen sensuurin järkevyydestä sekä ministeri Karpelan puheiden täyspäisyydestä
Posts
No comments:
Post a Comment