Totuus on sarjakuvaa ihmeellisempi
Onneksi itselläni ei nykyisessä toimessani ole suoranaista budjetointivastuuta eikä korporaatiobudjetoinnin lainalaisuudet aivan 1:1 kosketa minua mutta senverran sitä joutuu tulevaa vuotta aina suunnittelemaan ja määrittämään tarpeita että asiasta ei pääse kokonaan irtikään. Pienyrityksessä tietenkin joutuisi elämään kädestä suuhun-periaatteella mutta näin suuremmassa puljussa tilanne ei ole aina mitenkään yksiselitteinen.
Hyvin usein tulee mieleen Dilbert-strippi jossa tunnollisen ja 20% budjettinsa alittaneen Dilbertin budjettia leikataan 30% seuraavalle vuodelle koska vähemmälläkin ilmeisesti pärjää kun taas budjettinsa ylittänyt Catbert saa 50% lisää ja käskyn yrittää pysyä budjetissaan. Todellisuus kun on vähän samankaltainen. Jos koko yhteenlaskettu budjetti ylittää sallitut rajat iskee prosentuaalinen leikkuri yleensä tasaisesti kaikkiin osastoihin riippumatta siitä onko budjetissa todella ollut ilmaa vai ei.
Herää kysymys mitä järkeä tälläisessä sitten on. Tarkka ja pedanttinen budjetoija joutuu pahimmillaan nesteeseen kun jokaiselle eurolle on perusteltua tarvetta kun taas sinnepäin ja sopivatsi ylöspäin budjetoinut kollega pääsee vielä helpolla kun todellisuudessa budjetista vain katosivat löysät pois...
Millaiseen moraaliin tämäkin arkitodellisuus sitten opettaa, kysyn vain..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
No comments:
Post a Comment