Ylen sivistynyttä

Mutta.. mikä mies oli Robespierre

Tuota wanhan oppikouluajan historianopettajan sitaattia, jota sekä edesmennyt isäni että setäni ovat väliin muistaneet viljellä, ei todennäköisesti enää kukaan pidä 2000-luvulla yleissivistyksen mittarina, mutta mitäpä tuo yleissivistys sitten oikeastaan on ja miksi se on, ainakin minun mielestäni tärkeää.

Aihe muistui mieleen ensinnä viimeviikon Metron eräästä kolumnista jossa pohdittiin sitä pitäisikö tietää mitä McCarthyismi tarkoittaa ja kuka mies oli Joseph McCarthy ja heti perään lokakuun kuukausiliitteestä joka myös sattui pohtimaan artikkelissaan yleissivistystä ja sen tarpeellisuutta.

Usein sitä kuuleekin mielipiteitä joissa keskivertoa laajemoaa koulusivistystä vähätellään ja sitä pidetään elämästävieraantuneena turhan tiedon hallintana. Kyseenalaistetaan se mitä hyötyä on siitä että tietää sen mikä mies oli Robespierre ja mitä tekee sillä että tietää sen että pähkinäsaaren rauha solmittiin 1323.

Eipä noilla yksittäisillä tiedoilla teekkään mitään ja oikeastaan on täysin hyödytöntä tietää pelkästään se kuka Joseph McCarthy oli. tuollaiset yksityiskohdat ovat asiayhteydestään irroitettuna oikeastaan merkityksetöntä sanakirjatietoa jonka ulkoaoppiminen ei tee vielä kenestäkään sivistynyttä. Oleellisempaa onkin se että tietää suurinpiirtein sen mitä tapahtui Ranskan vallankumouksen jälkeen ja että II-maailmansodan jälkeisessä kommunisminpelossa jenkeissä syntyi ylilyövä hysteria ja sen mitä suoranaisia oikeusmurhia tuosta hysteriasta syntyi. Ja tärkeintä se että ymmärtää asioihin johtaneet syyt ja seuraukset.

Tässä vaiheessa historian tuntemus muuttuukin yleissivistykseksi joka ei enää ole käyttökelvotonta knoppologiaa vaan työkalu jolla voi suhteuttaa uutisia ja lööppejä oikeisiin mittakaavoihin, oppia näkemään asioiden taakse ja tunnistamaan nykypäivästä ilmiöitä joissa historia uhkaa toistaa itseään.

Näkemään miten tuolla ulkomaailmassa terroristijahti saa yhä enemmän synkempiä ja synkempiä piirteitä ja miten pienemmässä mittakaavassa kotimaassa julkisuudessa, sanoisinko, karpeloitu nettisensuuri- ja ennakkosensuurikeskustelu henkii aitoa McCarthyismin vainoharhaa ja siten kenties sovittamaan käyttäytymistään seuraavissa vaaleissa tai vaikuttamaan muilla välineillä.

Valitettavasti vain tuntuu väliin lööppejä katsellessa siltä että lähinnä yleissivistymättömyydestä on tehty hyve tässä maassa jossa etusivun uutiseksi riittää se että
kaksi taloon suljettua nuorta ovat sattuneet petipuuhiin peiton alle..