Katse taustapeilissä eli hiljaista pyhäinpäivää

Merkintä vuoden takaa 5.11.2004

Välillä tuntuu siltä että vuoden takaisen marraskuun haluaisi pyyhkiä pois muististansa ja ajatuksistansa.. Deletoida nuo kirjatut merkinnät joita ei oikein vieläkään kestä kerralla kaikkia lukea ja käydä lävitse ja tuhota sähköpostilaatikostaan kaikki saadut viestit noilta päiviltä joiden lävitse joutui kulkemaan. Sen tekisinkin jos sillä saisi nuo viikot katoamaan mutta niin ei vain onnistu, muistissa nuo asiat säilyvät kuitenkin tulevat vuodet eikä tapahtunutta voi tehdä tyhjäksi.

Näin vuodenkierron jälkeen aihe on vielä arka ja noiden kirjoitusten lukeminen vaikeaa mutta uskon että vielä tulee aika jolloin kiitän itseäni siitä että edes noinkin tarkasti dokumentoin nuo päivät ja sen mitä ajattelin, mitä tunsin ja miltä kaikki tuntui ja siksi en edes kuvittele sortuvani hyödyttömään revisionismiin vaan pidän kaiken ennallaan.

Sinänsä taas elämän ironia osuu taas kohdalleen ja samaan viikonloppujenväliin mahtuu niin poisnukkuneiden muistamiseen syventyvä pyhäinpäivä, kipeä marraskuun yhdeksäs ja seuraavan viikonlopun olematon isänpäivä. Mitä tuolle kolminaisuudelle enää tässä voi muuta kuin kuivan sarkastisesti naurahtaa..

Vaikka sinänsä ainakin minulle tuo pyhäinpäivä on tavallaan hieman teennäinen päivä. Menetetyt lähimmäiset ovat kuitenkin ajatuksissa läsnä tavalla tai toisella jatkuvasti eikä siihen muistamiseen mitään kirkollisia pyhiä tarvita, kaipuu on jatkuvaa vaihtelevasti aina jollain tasolla eikä se siitä miksikään muutu. Elämä toki kantaa ja jatkuu ja yhden tarinan loppu on seuraavien alku mutta ei se aina helppoa ole.

Olisi mielenkiintoista tietää millä fiiliksellä tätä merkintää lukee vaikkapa vuoden päästä taaksepäin katsellessa..