Hetkiä ajassa ja aikaa hetkille

Sitten kun on sopiva sauma niin sitten.. Tutun kuuloista, eikö totta. Kummallinen piirre ihmiselossa on tuo tuokin että niin monessa asiassa sitä etsii sopivaa hetkeä kun jotain olisi sopiva a tehdä. Tiskata tiskit kun on virkeämpi olo, järjestellä työpöytä kun on sopivasti luppoaikaa, sopia palaveria kun tietää paremmin tulevaa, ottaa yhteyttä kun uskoo että toisella hyvä hetki kuunnella. Mutta ei koskaan nyt. Ei koska ei ehkä ole sopiva hetki, ei koska vähän väsyttää, ei sitten niin millään. Ja ikävä kyllä tässäkään asiassa ei voi pysytellä kärpäsenä katossa vaan itse sortuu aina taas kertaalleen samaan ansaan ja odottaa sopivaa hetkeä kun kuu ja tähdet ovat oikein taivaalla.

Mutta onko elämässä oikeastaan parasta hetkeä toimia vai olisiko sittenkin niin että paras hetki on aina nyt ja juuri ja kaikki muu vain välttelyä, laiskuutta, totuuden kiertelyä ja kaikkea muuta. Toki tietenkin on päivänselvää että joissan asioissa on todellisia huonoja hetkiä. Työpuhelua ei kannata soittaa puoliltaöin, vanhaa sohvaa ei kannata lähteä ajamaan kaatikselle krapula-aamuna ja sitärataa mutta noinylipäätään. Pitäisikö sitä sittenkin olla rohkeampi ja kuluneen sanonnan hengessä tarttua hetkeen. Ilman että etsisi edestäpäin parempaa hetkeä aina vain.

Ajatukset tervassa

Maanantai. Taas jälleen kerran. Sitä viikko toisensa jälkeen jaksaa ihmetellä sitä miten sitä aina viikonlopun jälkeen ajatukset ovat kuin tervassa ja työnteon rytmin löytäminen hakee aikaansa vaikka viikonloppuna olisi jopa lepäillytkin ja herännyt vielä aamullakin suhteellisen virkeänä. Mutta ei tunnu mikään metodi auttavan vaan maanantaiterva on maanantaitervaa eikä edes musta kofeiinipitoinen tervakaan tunnu auttavan vaikka miten kaffekup.. mukia kallistaisi.

Onneksi sentään on voinut tänään tehdä tylsiä rutiinihommia, päivittää kalenteria, suunnitella syksyn aikataulua tarkemmin, kirjoiteltua parit kokouskutsut agendoineen päivineen jaedes oltua etäisesti hyödyllinen. Niin.. ja huomattua että vaikka paljon viestiliikennettä on firman verkossa palomuuritettu matalaksi niin msn:n webmessengeriin saa kuin saakin yhteyden tarvittaessa. Jotain pientä viilausta pitää aina yrittää vaikka saisikin IT-tuen niskaansa jossain vaiheessa...

Ja toisaalta tuli hyvä fiilis kun yhden tiedonhallintapalaverin agendaa varten silmäili case-esimerkkimateriaalin pohjaksi meidän omaa uuden tuotteen tietojärjestelmää jonka takapiruna itsekin on ollut todeten että se on oikeastaan pirun kätevä ja innovatiivinen systeemi kaikenkaikkiaan ja sitä referoiden saattaa vielä saada muuallakin järkeistettyä toimintaa ja päästyä eroon kankeista menetelmistä jahka vähän jaksaa istua pöydän äärellä ja perustella ja perustella.

Luovassa väittelemisessä ainakin olen hyvä silloin kun vielä on asiassa faktaa ja omaa osaamista takana. Ei sitä turhaan ole tullut kohta 28 vuotta (jos nyt ihan alkuvuosina mitään väitteli..) väiteltyä kotipöydässä yhden nykyisen konsulttifirman senior managerin kanssa aiheesta kuin aiheesta väiteltyä ja väännettyä henkistä kättä väliin oikein urakalla. Minkä nuorena oppii ja sitärataa mutta kuinkahan normaalia on kotona väliin väitellä tehtaista ja teollisuudesta ;-)

Kokoustelua ja kommunikaatiota

Sitä on sitten viikonloppu takana ja jälleen yksi toimintakausi lykätty liikkeelle. Oikeastaan melkein helpommin kuin ennen seminaaria kuvittelikaan. Kaikille hommille löytyi suhteellisen innostuneet vetäjät ilman suurempaa suostuttelua ja toimintakalenteri saatiin sitten lyötyä lukkoon ensikesää myöten ilman suurempia säätöjä. Nyt taas voi jatkaa kevyemmällä mielellä pitkäjänteisen suunnittelun suhteen ja alkaa toteuttamaan niitä suunnitelmia joita tehtiin pöydän äärellä pohdiskellessa. Osin itse tehden, osin seuraten sivusta ja valvoen.

Taas huomasi että jälleen kerran otti ensialkuun liikaa huolta niskaansa hommien hoitumisesta sensijaan että olisi vain luottanut siihen että muilla on homma myös hallussa. Sikäli vielä outoa että ei minulla edes ole pientä epäilystäkään siitä etteikö muilla olisi osaamista ja intoa. Mutta kai tuossakin taas osasyynä on huonon tiedonkulun aiheuttamat ongelmat. Sitä jos tietäisi toisten aivoituksista enemmän niin osaisi varmasti olla rauhallisemmin mielin.

Tiedonkulku olikin yksi asioista mistä keskusteltiin palaverissa ja on omalta osaltaan aika haastava ongelma. Sähköinen viestintä toki sopii niille porukoille joissa kaikki osaavat välineitä käyttää ja joilla on tarpeelliset välineet mutta harrastusporukoissa joissa yhdistävänä tekijänä ovat muut kuin IT-kiinnostuksenaiheet ei näin aina ole.

On heitä jotka käyttävät lähinnä puhelinta eivätkä edes omista konetta ja taas heitä jotka jaksavat leikkiä kaikilla mahdollisilla leluilla ja tässä on riskinä se että syntyy erinäisiä kuppikuntia eri viestinten äärelle ja kuppikuntien välille entistä korkeampia raja-aitoja ja tämä taas on enemmän tai vähemmän huonoa kehitystä. Ehkä jopa huonompaa kuin kehittyvien viestimien positiivinen vaikutus tiedonkulkuun. Ongelmana vain se että mikä ratkaisuksi.. Mitään pomminvarmaa kun ei edelleenkään saatu keksittyä..

Harrastuksena kokouspöytä

Se on sitten taas se aika vuodesta kun tarvitsee kaivaa puheenjohtajan nuija kaapista ja lähteä vetämään lippukunnan syysseminaaria ja suunnittelemaan kauden toimintaa. Edessä viikonloppu kämpässä metsässä ja palaveerausta pöydän ääressä. Kuinkahan mones kerta lie kun seminaarissa olen kokoustamassa ja mukana. Aika mones.

Ehkä tälläiset tilaisuudet ovat myös hyviä itsetutkiskelun paikkoja. Hoitaako hommansa hyvin vai jääkö jotain tekemättä. Vai peräti yrittääkö liikaa tehdä ja kantaa stressiä ja huolta asioista vaikka oikeasti muu porukka tekee hommansa hyvin ja huolella. Ikävintä ehkä se että tuntuu syyllistyvänsä yhtäaikaa jopa molempiin vaikkei tuollaiselle tunteelle edes olisi tarvetta. kaiketi..

Olisiko sitten niin että osasyynä tälläiselle tunteelle on yleensä aukot tiedonkulussa. Toiminta on paikkapaikoin jopa niin itseäänohjaavaa ettei kaikesta edes kantaudu tietoa ylöspäin jolloin jos ei kiireeltään ehdi kyselemään niin voikin ihmetellä että tapahtuuko vai ei kun ei tiedä. Haaste onkin siinä että miten tietoa saa sitten kulkemaan.

Hierarkinen organisaatioraportointi ei kuulu harrastuksiin liian kankeana eikä taas itsellä ole aina aikaa seurailla kaikkia epävirallisia kanavia ja kuulostella tilannetta. Irccilokista varmaankin jotain saisi irti mutta jalostamatonta tietoa on tässä maailmassa jo liikaakin tarjolla. Väistämättä tuleekin mieleen että voisiko jostain ryhmäblogista olla tälläiseen viestintään työkaluksi.. Vai olisiko sekin liika byrokraattista ja luovaa toimintaa kahlitsevaa.. :-)

Oletko halunnut journalistiksi

Journalismnet.com

Jos olet halunnut leikkiä journalistia tai muuten vain sinulla on tarve kammata tietoa netistä metatiedon joukosta niin tässä sinulle sivullinen aseita taisteluusi.

Voiko useampaa asiaa palvella yhtäaikaa

Välistä tuntuu että kalenterini to-do lista sairastaa pahimman luokan skitsofreniaa kun sen sisältöä katselee. Ei riitä että siellä kummittelisi työasioita tai kouluasioita vaan ikävästi noita molempia ja vieläpä harrastuksilla maustettuna. Ei mitenkään ihme että väliin on pinna hieman kireällä kun kaikkea yrittää junailla. Samalla myöskin olen jossainmäärin kateellinen niille joillekin tutuille jotka näyttävät junailevan vielä muutamia muita hommia siinä samassa samalla vauhdilla sensijaan että potisivat joskus kotosalla laiskotusta.

Mieleen tulee kyllä väistämättä se että kuinkahan moneen suuntaan sitä ihminen voi oikeasti yrittää hommiaan hoitaa että kaikki tulee vielä hoidettua täydellä painolla täydellä sydämellä minkään vielä kärsimättä. Kun sitä väistämättä väliin potee hieman huonoa omaatuntoa siitä että jonkin voisi tehdä vielä paremmin jos olisi aikaa samalla kun aika menee jonnekin toiseen suuntaan puuhatessa.

Mutta sitäpähän tämä elämä on ja toisaalta saahan noista hommistaan aikapaljon irti silloin kun kaikki luistaa mallillaan ja tarjoavathan nuo vaihtelua toisilleen.

Ikävästi vain harrastuksissa käynyt sillätavoin että selkeästä operatiivisesta leadership-johtajasta on tainnut tulla enemmänkin managementin harjoittaja huolineen, murheineen ja muistettavine asioineen sensijaan että aina voisi vain seisoa nilkkojaan myöten suossa käskyttämässä porukkaa tekemään juuri sillä hetkellä jotain :-)

Kukas minä olenkaan.. The Political Compass

The Political Compass

Törmäsin erään vilkaisemani blogin kautta tälläiseen hauskaan poliittiseen kompassiin jossa voi kategorisoida itsensä sekä poliittisen oikeisto-vasemmisto-akselin että myös konservatiivi-liberaali-akselin osalta klassiseen nelikenttään. Nopeasti vilkaistuna kysymykset vaikutivat ihan järkeenkäyviltä, tosin joihinkin olisi kaivannut myös vaihtoehdoksi mahdollisuutta neutraaliin mielipiteeseen, ja testi melko objektiiviselta asetelmaltaan ja tulokseltaan.

Niin, mitenkäs minulle sitten kävikään:

Your political compass
Economic Left/Right: 4.75
Social Libertarian/Authoritarian: -0.10

Tulos joka ainakin tuntuu melko luontavalta. Olen aina tuntenut itseni liberaaliksi konservatiiviksi tai toisinpäin ja siinä tuo de facto +-0 tulos oli aika oikeassa ja tuo puoleenväliin oikealle kallistunut ajatusmaailmakin taitaa täsmätä hyvin :-)

Ja homma senkun laajenee

No niin. Yhdestä kehitysprojektista on sitten leviämässä isompi projekti. Kaikkihan alkoi siis siitä kun tuotannossa tarvittiin testilaite yhden spesifisen homman tekemiseen ja sen pohjalta lähdimme työtä viemään eteenpäin mutta nyt projekti alkaa jo saamaan hieman laajempia mittasuhteita.

Ensin maalitauluna tuotantopuolen koko laajuuden kattava testijärjestelmä ja sitten huoltomiehille kenttäkelpoinen ratkaisu jonka tuella voidaan myydä maailmalle ylläpito- ja kenttätarkastuspaketteja ja muuta vastaavaa. Ja kaiken pitäisi suunnilleen pohjautua ylläpidettävyyden osalta samaan runkoon ja järjestelmien jutella keskenään. Ei mitenkään mahdotonta mutta vaatii kyllä melkoisesti työtä ja taas vähän erilaista otetta asioihin. Haasteellista etten sanoisi.

Nyt vain pitäisi pitää pää kylmänä ja rajata omaa dippatyötään tarkasti ettei sen osalta homma karkaa käsistä ja että työ tulee joskus valmiiksi ilman että mielenkiinto alkaa leviämään sinne sun tänne senmukaan mikä on tuotannollisesti prioriteettilistalla korkealla ja kiireistä. Paperit ulos jotenkin ja jossain vaiheessa ja sitten voikin keskittyä paremmin uusiin haasteisiin. Saas nähdä miten onnistuu, onneksi huomenna olisi taas palaveria työn tiimoilta jolloin pitää yrittää taas täsmentää rajausta ja suunnitella tulevaa työsarkaa.

Kiirettä pukkaa, sanoisin

Kiireen anatomia

Välistä tuntuu että olen kovin kiireinen ja että kalenteri on aina täysi. Mutta miten tuo kiire sitten syntyykään. Kiireen sielunelämä on aina monimutkaista mutta anatomia paljon selkeämpi.

No.. sehän voi alkaa vaikkapa töissä. Jossain vaiheessa joku työkaveri alkaa suunnittelemaan palaveria, tsekkaa kalenterini ja kas.. siellähän on tilaa. Hän kirjoittaa omaan kalenteriinsa merkinnän ja merkkaa osallistujat kutsulistaan. "Tallenna" ja kiire on spostissa matkalla minulle. Minä sitten avaan viestin, hyväksyn kutsun ja kiire on hiipinyt työkalenteriini. Kun sitten päivän päätteeksi lyön puhelimen kiinni kaapeliin ja synkkaan laitteet on kiire jo taskussa matkalla kotiin.

Kontona sitten kaapeloin puhelimen kaikessa rauhassa kotikoneelle ja annan laitteiden jutella keskenään mukavia jolloin kiire onkin jo kotikoneeni kalenterissa asti valmiina hiipimään kämmentietokoneeseen heti kun lyön sen telakkaan hetkeksi latautumaan ja etsimään viimeisempiä tietoja koneeltani. Kiire alkaa olla jo kokonaisvaltainen..

Viimeisessä vaiheessa sitten pistän kotikoneen ja webissä julkistuvan tutuille avoimen kalenterin päivittymään jolloin asiasta tulee viimeistään julkinen.. ja ystävien silmissä olen kovin kovin kiireinen taas jälleen :-)

Tosin tuo viimeinen on vielä täysin kokeiluasteella.. monimutkaista, eikö totta =)

Virtual Teams - Vaihteeksi kuivakkaa asiaa ajatusten sijaan

Virtual Teams

Aina ei sivujen ulkoasu käy kädessä sisällön kanssa mutta jos ei värimaailma ja taitto säikäytä niin sivustosta näyttäisi löytyvän aika vankka linkkivarasto aiheesta virtuaalitiimit. Pitäisiköhän pistää korvantaa vaiko peräti alkaa kampaamaan lävitse..

Kiintoisa herätys

Torkkukytkimen kanssa tapellessa tulee usein kuunneltua aamun ensimmäiset uutiset peiton alla muutosvastarintaa potiessa. Yleensä niissä ei ole mitään sen kummempaa vaan yleistä jauhantaa siitä ja tästä mutta taas tälläkertaa jäi ihan kiinnolla kuuntelemaan yhtä artikkelia.

Lyhyessä jutussa kerrottiin kuin Islam on viimeaikoina saanut Suomessa natiiveja käännynnäisiä ja jutun yhteydessä haastateltiin kahta tapausta ja se mikä pisti hieman huolestuttavasti korvaan oli tuon käännöksen motiivit. Molemmilla tapauksilla yhtenä päälimmäisenä asiana oli se kuinka Koraanista löytyy vastaukset kaikkiin moraalisiin kysymyksiin. Siis hei haloo.. valmiit vastaukset.. Ovatko ihmiset siis kokonaan luopumassa omasta ajattelusta ja harkinnasta ja eivät enää osaa ottaa mitään vastuuta itse itsestään vaan nyt tarvitaan jo valmiita vastauksia ettei vain itse hui olkoon tarvitsisi ajatella sitä mikä on oikein ja mikä väärin? Pitäisikö itkeä vai nauraa..

Pitääkö olla vahva

Ihmiseloon taitaa kuulua oleellisena osana se että joskus menee hyvin , joskus huonosti. Pahimmillan hyvin huonosti. Vaikka nyt elämä onkin vallan mallillaan niin on sitä itselläkin riittämiin jo kokemuspohjaa noista jälkimmäisistäkin tunnetiloista ja niin on varmaan melkein itse kullakin. Harvassa taitavat olla ne tapaukset joiden elämä on ollut yhtä tanssia ruusuilla vaikka kaikilla ei niin kovin kovin huonosti sentään olisi mennyt.

Mutta mikä kumma siinä on että vaikka miten elämä potkisi niin sitä pitää olla aina ulospäin vahva? Tämä ei siis ole kritiikkiä kenellekään vaan retorista pohdintaa sillä olen ollut ja olen varmaan ehkä jatkossakin tasantarkkaan samanlainen, mutta ihmiselon pohdiskelijana väistämättä tulee tartuttua välistä tälläiseenkin ajatukseen, jos ei muuten niin itsetutkiskelun kautta.

Vaikka tietäisikin että lähellä on oikeita ystäviä niin joskus on ollut tilanteita jossa ei vain ole kehdannut tuoda ilmi hetken heikkouttaan vaikka tietää muidenkin elon olevan samanlaista ja että ymmärtämystä riittäisi. Mutta silti pitää vain jostain alitajuisesta syystä kiillottaa kilpeään ja vetää hymyä huuleen rautalangalla.. Pelkääkö sitä jotain vai mikäköhän kumma siinä on syynä, vasta sitten jälkeen päin tai ajan kanssa löytää sellaisia ihmisiä jolle voi oikeasti puhua kaikesta ja suurin osa lähipiiristä on oikeasti autuaan tietämättömiä siitä miten oikeasti on mennyt. Kokemusta on..

Tosin täytyy tunnustaa että sanat menevät välistä pahasti sekaisin ja takertuvat kurkkuun myös päinvastaisessakin tilanteessa jossa ehkä pitäisi saada sanottua jollekullejotain mutta yhtäaikaa pelkää molemmanlaisia vastauksia :-) Kummaa tämä ihmisen elo paikkapaikoin

Kaiketi sitä on jollaintapaa kaavoihin ja tiettyihin puitteisiin alitajuisesti kangistunut ihminen itse kukin jolloin mahdollinen puitteiden kolistelu laukaisee spontaanin stressireaktion ja haluan paeta ja kauas ettei elämän status quo vain ota ja muutu..

Maanantaiefekti

Maanantait ovat maanantaipäiviä, ei siitä mihinkään pääse. Jotenkin sitä on aina viikonlopun jäljiltä vähän jumissa ja menee aina oma aikansa ennenkuin saa kasattua ajatuksensa kunnolla kasaan ja kohdistettua energiansa oikein kunnolla työntekoon ja hommiin jotka ovat työn alla. Tänään sen taas huomaa erityisen hyvin. Olisi itseasiassa hyvä jos olisi jonkinverran ihan kuivakoita rutiinihommia joita voisi hoitaa liukuhihnalta pois aina näin viikon alussa ilman sen suurempia ajatuksia muttakun pitäisi heti aamusta ihan oikeasti ajatella ja kehittää ja kehittyä..

Sinänsä päivä sujunut laatiessa runkoa tiimin ja sidosryhmien yhteiselle kehityskeskustelufoorumille, siirtäessä oman dippatyönsä aineistoa niinikään puolijulkiseen foorumiin jossa kehitys ohjausryhmän ja sidosryhmien nähtävänä ja kommentoitavana ideoiden evaluoimiseksi, innovoinnin innostamiseksi ja työnteon avoimmuuden lisäämiseksi. Osin ihan siksikin että pääsee näin itse kokeilemaan erilaisia uusia metodeja vanhassa aiheessa.

Sitten vielä kun on kammannut Notesin dokumentaatiota ja yrittänyt selvitellä millaisia kaikkia tiimityön työvälineitä käytössä oleva järjestelmä itseasiassa tarjoaakaan tuntee taas jo kohta ajatelleensa ihan riittämiin yhdeksi maanantaiksi..

Hyvä ruoka, parempi mieli

Kyllä kerma on mainio asia maailmassa olla olemassa. Sitten vielä sen kaveriksi vähän merisuolaa ja chiliä niin alkaa hyvän aterian pohjat olla jo kasassa ja päälle voi kasata muita raaka-aineita ja lähes poikkeuksetta ( knock knock..) lopputulos on ainakin jollainmuotoa onnistunut. Tosin joskus varmaan voisi kokata muutakin un eriasteisia kastikkeita pastalle tai riisille mutta sinkkukeittiön ruokavalioksi nuo ovat hyvää perustavaraa. Nyt taas jaksaa mahassa kastiketta ja farfalleja :-)

Sitä omasta mielestä tietää tietotekniikasta paljon mutta taas huomasi jälleen kerran sen että se ei aina olekaan niin helppoa opettaa toista tai kertoa selkokielellä eri vaihtoehtojen eduista ja hyödyistä. Koskaanhan ei saisi perustella asiaa sillä että sanoo että se on nyt niin koska se on nyt niin mutta välistä kyllä tulee sellainen fiilis että niinkin voisi joskus sortua tekemään.

Onneksi sentään useimmiten pitkäjänteisyys ottaa ja voittaa vaikka olo alkaa olla jo hivenen epätoivoinen kun tietää miten asia on mutta ei ole aavistustakaan miten sen pukisi selkokielelle. Pitäisi vain kehittää mieleensä riittävästi riittävän konkretisoivia esimerkkejä mutta aina välistä nekin ottavat ja loppuvat. Onneksi en sentään ole aivan päätoiminen opettaja vaikka töissä väliin sitäkin joutuu tekemään.

Työelämän kokemusten perusteella myös hymyilyttää hiljaa itsekseen silloin kun kertoo jollekulle tekevänsä kehitysinsinöörin hommia ja vastauksena on ihmettelyä siitä miten sitä voi tehdä sellaista työtä ja että minä kyllä haluan tehdä hommaa jossa on tekemisissä ihmisten kanssa..

Totuus kun noissa kehityshommissa ei ole sitten kuitenkaan ollenkaan niin koneellista ja puisevaa kuin luulisi vaan voisi väittää että työstä melkeimpä enemmistö on jatkuvaa vuorovaikutusta ihmisten välillä, oli sitten kyseesäs tuotanto-osastojen työntekijät, oman organisaation kollegat tai sitten muiden sidosryhmien henkilöt joiden kanssa joko vuoroin joutuu neuvomaan & opastamaan tai kuuntelemaan ongelmista, kehittämään ja pohtimaan asioita yhteistyössä tai sitten enemmän tai vähemmän yhteistyössä opastamaan ja neuvomaan miten asiat meidän silmissä kannattaisi hoitaa.

Väliin todellakin tulee sellainen olo että tuossa työssä hyvä itseilmaisun ja äidinkielen taito ja hallinta korostuu paljon enemmän kuin monessa perinteisessä "ihmisläheisessä" ammatissa..

Ammatti vai elämäntapa

Tässä kotosalla istuskellessa ja webbiä selaillessa ja etsiessä aktiivisesti tietoa uusista työkaluista ja ideoista joita voisi dippatyönsä metodeissa ja duunin työskentelytapojen kehittämisessä herää taas mieleen väistämättä kysymys siitä missä menee työn ja vapaa-ajan välinen raja-aita.

Mutta ehkä sittenkin pitäisi hieman provosoida ajattelua ja heittää kysymys toisinpäin ja kysyä että onko työllä ja vapaa-ajalla oikeasti mitään betonoitua rajaa ja pitääkö sellaista edes olla olemassa vai onko tilanne ideaali silloin kun oikeasti tekee sellaista työtä jonka aiheet ja ajatukset jaksavat kiehtoa myös vapaalla ja muussakin elämässä kuin kellokortin raksuttaessa rahaa tilille.

Noh.. niinkun nyt dippatyöntekijällä olisi kellokorttia..

Jos ajatusta lähtee viemään pidemmälle niin eikö toisaalta olisi jopa masentavaa jos ensin käyttäisi elämästään ensimmäiset 3 vuosikymmentä oppimiseen ja opiskeluun, tekisi lukemattomia harjoitustöitä, kokeita ja tenttejä ja sitten valmistuisi akateemiseen ammattiin joka jaksaisi kiinnostaa vain 08:00 - 16:00 poislukien kahvi- ja ruokatunnit. Mielestäni tämä saattaisi olla kyllä paljon ikävämpi ja ahdistavampi totuus jos sitä vertaa elämänmalliin jossa raja-aidat ovat kaatuneet ja työ täyttää enemmänkin elämää.

Tokihan tässä yhteydessä työasiat kulkeutuvat sitämyöten suhteellisen helposti muistitikussa kotiin asti työstettäviksi mutta en tätäkään näe oletusarvoisen pahana asiana. Oleellisempaa on sittenkin se että mitä muita asioita elämässänsä on ja se että niille osaa löytää sen oman ja tärkeän aikansa mutta jos jotakuta ei jaksa kiinnostaa katsella televisiosta juoksentelua pienen pyöreän pallon perässä vaan samalla ajalla tekee jopa jotain hyödyllistä niin onko tuo loppujenlopuksi niin paha asia ?

SAK-suomalaisen kekkoslovakian kansantasavallan virallisille ajatusmaailmallehan tämä tulkintatapa on tietenkin myrkkyä ja ajatus siitä että joku tekee työtä tai työhön rinnastettavaa toimintaa vapaa-ajallaan ja ilman että siitä saa joka sekunnista korvausta on punertavammalle laidalle suoranaista myrkkyä mutta toisaalta eikö jokaisen ajattelevan kehittäjän suoranainen velvollisuus ole joskus ja jossain välissä hieman horjuttaa noita fossiloituneita ajatusmalleja..

Sedis Blog: Bloggauksen historia

Sedis Blog: Bloggauksen historia

Niin että mitäpä tässä ollaankaan blogin kanssa puuhaamassa ja mistä tämä kaikki oikein sai alkunsa. Ehkä hivenen puisevaa historiaa..

Verkkoviestinnän tutkimuskurssi

Verkkoviestinnän tutkimuskurssi

Aiheeseen enemmän perehtyessään ja googlella nykytilanteesta tietoa haaliessaan alkaa huomaamaan yhä enemmän ja enemmän erilaisia virtuaalityön ja verkkotyöskentelyn sovelmia ja täytyy sanoa että tämä täysin sattumalta esiintullut valtsikan verkkoviestintäkurssi näyttää hyvinkin mielenkiintoiselta konseptilta noinniinkuin ideoidensa ja käytössä olevien työkalujen osalta.

Lauantai aamun tylsistystä

Velttoa.. pitäisi viimein tehdä se mitä on lykännyt aina huomiseen.. Siivota täällä. Ainakin imuroida lattiat ja hieman pyyhkiä pölyjä. Ei kyllä hotsisttaisi niin tippaakaan mutta minkäs tuolle sitten teet. Joskus se vain on pakko. Vaelluskengätkin pitäisi kai vihdoin puhdistaa leirin jäljiltä ja puuhata kaikkea muuta sellaista pientä mutta miten se onkaan aina niin kovin helppoa vältellä tuollaisia hommia ja vaikka istua sensijana koneen äärelle päivittämään blogiaan tai muuta vastaavaa.

Kun ei ole edes juuri nyt mitään tekosyytä siivoukselle eikä ketään tulossa kylään että voisi lavastaa kämppäänsä siistimmäksi. Niinkuin sitä nyt usein edes harrastaakaan mutta tulipahan sanottua ja ajateltua tuokin ääneen. Tosin yksineläjänä pääsee usein siivoilusta hieman helpommalla noin muutenkin kun ei ole kukaan muistuttamassa pikkuseikoista mutta siihenkin kyllä hiljalleen on jo kyllästynyt :-)

Haloscan commenting and trackback have been added to this blog.

Sanojen vaarat

Sitäpä pitäisi omanlaisensa huumorintajun ja nokkelan kielenkäyttönsä kanssa väliin miettiä mitä laukaisee ja millä sanoin ettei saa tahtomattaan aikaan suurempaa sotkua tai toiselle huonoa mieltä. Siinä missä itse näkee hauskan kielikuvan ja assosioi asian aivan toiseen laitaan ja ääripäähän voi huonossa lykyssä toinen tulkita asian paljon henkilökohtaisemmin ja luulla taas aivan toista ja niin on soppa valmista.

Onneksi tälläkertaa sekaannus selvisi hetimiten ja asia on ymmärretty sekä käsitelty mutta ikävästi mieleen tulee vuosien takaa asioita joita joskus sanoi aivan toista tarkottaen mutta jotka tulkittiin aivan päinvastoin väärin ja nousivat sitten muiden murheiden muassa pintaan paljon myöhemmin muhittuaan ja kypsyttyään liian kauan.. Eivät järin kauniita muistikuvia..

Mutta nyt näki senkin edun mikä seuraa siitä että ihmiset nopsaan tai kohtalaisen nopsaan sanovat asiansa auki ja julkisuuteen ilman että mikään jää pinnan alle muhimaan. Väärinkäsityksiä tuskin ihmiselämässä voi edes välttää jos meinaa suutaan avata mutta kysymys ja taito onkin yleensä siinä mitenkä ne puretaan auki.

Edistystä havaittavissa

Jesh, se liikkuu sittenkin. Pieniä askeleita projektin elämässä ja maali vielä kaukana mutta lämmittää mieltä nähdä yhden testifunkiton toimivan käytännössä ja ohjaavan venttiiliä sovitulla tavalla ja tuottaen vielä järkevänoloista mittausdataa toiseen suuntaan. Onhan siinä toki vielä puutteita ja väliin jää jotain toimia suorittamatta mutta liikkuu se jo !!

Parin päivän aktiivinen debuggaaminen ei siis ole ollut aivan turhaa vaan pahimmat puutteet on saatu paikattua ja hommaan potkua. Nyt voikin sitten melko hyvillä mielin lähteä rakentamaan aikaansaatujen palikoiden pohjalta uutta jatkoa hommalle. Sähköisten lelujen käyttöönottointo jatkuu edelleen. Sain alustavasti dippani valvojalta vihreää valoa perustaa työlleni oma foorumi firman intraan helpottamaan kommunikaatiota ja jakamaan tietoa, nyt vielä pitäisi vakuuttaa IT-tuki siitä että olisi ihan kiva että minulla olisi oikeudet sellaisen perustamiseen serverille. EIköhän se onnistu vielä..

Muutoinkin ihan kelpo päivä.. nukuttanut taas ja aamulla vaikeuksia nousta ylös mutta kahvin voimalla sitä taas jaksaa eteenpäin.. pitäisi jaksaa taas miettiä harrastusasioitakin ja partiossa tulevan kauden toimintaa mutta ei ainakaan juuri nyt. Nyt vuorostaan vedetään kaveri-it-tuen viitta harteille ja lähdetään jeesaamaan näppiksen ostossa :-)

Ristiinpuhumista

Pikaviestinten maailmassa on jo pitkään aiheuttanut ainakin minulle harmaita hiuksia se että kukaan ei ole saanut aikaan mitään standardia protokollaaa vaan kaikki viestimet jutustelevat kuppikuntaisesti omassa karsinassaan. Jos jollakulla on on ollut vuorollaan samankaltaisia ongelmia niin täytyypä mainita että tässä törmäsin tässänäin varsin lupaavanoloiseen projektiin nimeltä Trillian joka on pikaviestin joka ymmärtää sekä MSN:n, ICQ:n AOL:n ja plug-inien avulla vielä muutaman muun eri viestimen protokollia ja mahdollistaa siis kerrankin tuttavapiirin hallinnoinnin yhdellä sovelluksella. Kannattaa ainakin tutustua jos on tullut törmäiltyä vastaaviin hankaluuksiin :-)

Verkostoitumista

Ja jottei aiheesta edelleenkään pääsisi eroon niin taas törmää uusiin ilmiöihin ja sovelmiin verkostoitumisen saralla. Tai tarkemmin ottaen kahvipöytäkeskustelun sivutessa aihetta nousi taas yksi verkottumishanke tapetille. Siinä missä erilaiset vapaat foorumit ja uutisryhmät vielä muotoutuvat pelkän asian tai keskustelun ympärille on maailmaan putkahtanut myös muutamia projekteja joiden päämääränä on enemmän tai vähemmän muodollinen verkottuminen ja tiedonkulun lisääminen.

Yksi näistä virallisemmista sovelluksista on sellainen projekti kuin Linked In jonka tarkoituksena on luoda ammattimaisempaa verkostoa niin yhteydenpidon kuin tiedonkulun ja ongelmaratkaisun tueksi. Näissä verkostoissahan taustalla pyörii ns. 6 asteen / askelman teoria jonka mukaan oikeastaan valtaosa ihmisistä ja asioista linkittyy toisiinsa n. 6 askelman etäisyydellä toisistaan silloin kun ihminen-ihminen kontaktissa jokainen keskittyy miettimään sitä parasta "asiantuntija" ystäväänsä kussakin tapauksessa.

Asiantuntijan ei tarvitse tässäyhteydessä siis tarkoittaa akateemista ammattilaista vaan esimerkiksi penkkiurheiluhullu kumminkaima riittää tarvittavaksi asiantuntijaksi jos on tarvetta selvittää kuka voitti joissain kisoissa joskus kauankauansitten jotakin. Raflaavan kuuloinen teoria mutta käytännön kenttäkokeissa osoittautunut yleensä melko todenmukaiseksi.

Tämän pohjalta lisäsin itsenikin tuonne verkon jatkoksi ja blogin aloittelun hengessä katsellaan miten käy :-)

Keltavihreää ja virtuaaliajatuksia

No niin.

Talttuuhan ne häiriöt kun istuu riittävän kauan aikaa laitteiston ääressä, vetää keltavihreää maapiuhaa, vaihtaa kaapeleita suojavaipallisiksi ja kitkee häiriöalttiita paikkoja yksi kerrallan pois pelistä. Jonkinverran siihen upposi kyllä hyviä työtunteja mutta nyt alkaa olla siltäosin kaikki töissä valmista ja voidaan jatkaa muita hommia. Tosin erävoitto tuo korkeintaan taisi olla.. ottelu vielä pitkään käynnissä..

Hassua toisaalta miten sitä alkaa törmäämään samanlaisiin kehityskulkuihin niin töissä kuin vapaalla. Tämä bloggaus oikeastaan lähti liikkelle ajatuksesta kehittää ystäväpiirin kommunikointia ja kokeilla erilaisia välineitä miten hajallaan olevat tutut saavat selkoa siitä mitä kuuluu ja kuinka sujuu ja nyt alkaa huomaamaan että työelämässä painitaan hyvin pitkälti samankaltaisten haasteiden edessä.

Kiireinen ja hajasijoitettu organisaatio joka voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla levineenä ympäri tätä pientä palloa alkaa suorastaan vaatimaan erilaisia virtuaalitiimejä jotka työskentelevät yhdessä ilman että tiimien jäsenet välttämättä edes koskaan näkevät toisiaan. Kommunikaatio tapahtuu erilaisten pikaviestimien ja foorumien välityksellä parhaimmillaan siten että ryhmän eri jäsenet eri aikavyöhykkeillä osallistuvat työhön kukin omalla ajallaan.

Oma vajaan 10 hengen työtiimimme on nyt vain levinneenä ympäri Suomenmaata Tamperetta ja Kajaania myöten mutta samat ilmiöt tässäkin yhteydessä alkaa toistumaan vaikka 50% porukasta istuukin samassa maisemakonttorissa vierekkäisissä loosheissa.

Ystäviin ja tuttaviin ei tietenkään voi soveltaa aivan samoja oppeja ja ajatuksia kuin työkollegoihin mutta mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan maailma kaikenkaikkiaan on kehittymässä ja miten sosiaaliset verkostot tästä eteenpäin muovautuvat. Eri pikaviestimet ovat olleet jo jonkinaikaa arkea ja todellisuutta mutta nyt ainakin näyttää hyvältä sen suhteen että markkinoille alkaa ilmaantumaan sellaisia viestimiä jotka yhdistävät eri viestinverkkojen saarekkeita ja kuilu sen suhteen onko kyseessä mahdollisesti msn vai icq-ystävät hämärtyy.

Elämme kiintoisia aikoja

Puhadasta sähköä

On se kerpele ettei tässä maailmassa edes sähkö voi olla puhdasta.. Tai voihan se toki olla jos kaikki on kunnossa muttakun ei taas ole. Päivä meni oskilloskooppia tuijotellessa ja etsiessä sekalaisia häiriölähteitä jotka indusoivat mittapiuhoihin ikäviä jännitepiikkejä jotka taas näyttävät ihan liikkeeltä mittauksen silmissä. Voisiko turhempaan aikaa käyttää kun ongelmaa ei olisi jos osaston maataso olisi riittävän vakaa ja sähköt tehty huolella.. prkl..

Tosin ovatpahan taas sellaisia suureita ettei niiden mittakaava paljoa tavallisen ihmisen elämää hetkauta mutta tarkemmassa puuhailussa alkaa vastaan tulla kaikenlaisia ilmiöitä..

Muutoin taisi taas viikko alkaa ihan normaalisti.. Aamulla väsytti, junassa nuutunut olo, töissä kului kahvia ja kaikki niinkuin ennenkin. Sain jopa vihdoin pakattua purkkeihin ne kaikki mausteet joita minulla oli lojumassa pöydällä pusseissa ja nyt riittää currya ja chiliä pitkäksi aikaa kotitarvevaraksi ja kelpaa kokkailla. Töissä taas nauratti kun firmassa on menossa sydänkampanja ja pöydälle oli jaettu kysely ruokailutottumuksista ja samassa suositukset..

Minut varmaan ammuttaisiin aamunkoitossa hetimiten jos vastaan siihen rehellisesti miten kaikki on kun joka kohtaan tulisi se pahin mahdollinen vastaus ;-)

Testing BlogJet

I have installed an interesting application - BlogJet. It's a cool Windows client for my blog tool (as well as for other tools). Get your copy here: http://blogjet.com

"Computers are useless. They can only give you answers." -- Pablo Picasso

Reipasta huomenta

Huh, kyllä tekee välistä hyvää nukkua ihan kunnolla. Perjantain kesäjuhlat liukuivat taas pikkutunneille ja vaikka olikin oikein kivaa ja tapasi oikein mukavia uusia ihmisiä koko joukon niin kummasti meni lauantai hieman susille kun ensin nukkui puolillepäivin ja sitten oli koko päivän nuhjaantuneena kotosalla välistä vain kaupassa käyden. Onneksi sentään sai mentyä ihmisten aikaan nukkumaan ja tänään herättyä jo yhdeksän jälkeen niin olotila jo astetta virkeämpi ja pirteämpi :-)

Kumma miten sitä ihminen voikaan muuttua vuosien varrella. Perjantai palautti mieleen sen että joskus aikoinani olen tosiaan tainnut olla se luokan hiljainen kaveri mutta nykyisellään ei tuota kovinkaan paljoa ongelmia päätyä tilausuuteen josta tosiaan ei tunne kuin yhden hengen ennestään ja huomata olevansa vielä jossain vaiheessa iltaa se melkeinpä aktiivisin jutustelija aiheesta kuin aiheesta.

Toki tietenkin asiaan vaikuttaa suuresti se että koolla on samanhenkistä porukkaa ja jutustelun aihepiiri on laajempaa kuin pelkkä seiskan juorujen kertaileminen tai muu vastaava henkinen mitäänsanomattomuus vaan ihmisillä on ihan oikeasti ajatuksia päässään ja laajempi ote elämästä ja maailmasta.

Nyt jos piipahtaisi ulkosalla ja sitten lähtisi vanhemmilla käymään.

Viikko pulkassa

Taas voisi vetäistä pulikkaan yhden viivan ja kuitata yhden viikon työt tehdyksi. Pulikkaan, ei pulkkaan sillä kuten varmaan tiedättekin ei tuolla päivän pulkalla ole mitään tekemistä talvisen mäenlaskuvempaimen kanssa vaan sanonta juontaa vanhaan taksvärkkikäytäntöön ja ajan laskemiseen perinteisin keinoin.

Töissä saatiin siis leiska muutettua ja homma alkaa sujumaan uusissa puitteissa joten viikonlopun voi aloittaa hyvillä mielin. Ja vielä paremmin mielin kun edessä on yhdent kivat kesäjuhlat joihin sain peräti kutsun sekä ohjeistuksen käyttäytyä maltilla.. tai ainakin melkein ;-) Saas nähdä millainen ilta muotoutuu kun porukasta tuntee peräti yhden henkilön entuudestaan mutta eipähän se ole ennenkään elämänmenoa haitannut. Mitä luultavammin mukavaa meininkiä edessä :-)

Viikonlopun agendaa keventää myös sekin että sain kuin sainkin hoidettua lippukunnan syysseminaarille kämpän ja sitäkin asiaan vietyä parilla askeleella eteenpäin, nyt on edessä enää vähän ennakkojuonimista johtajakuvioista ja käytännön järjestelyjen säätäminen. Vähän kerrassaan..

Muutoin sitten pitäisi viikonloppuna piipahtaa taas kotipuolessa vanhemmilla muistamassa äidin syntymäpäivää. Onneksi tuota matkaa ei ole kuin pari-kolme kilometriä niin ei aiheuta reissu sen kummempia järjestelyjä vaan voi vain hypätä bussiin ja ajella perille.

Tavarat paikalleen ja työpisteet kuntoon

Kiva fiilis katsella töissä kun lay-out-muutos alkaa olla tehtynä ja tuotanto muutettu siihen järjestykseen jota on jo pitkään pyöritellyt mielessään. Osin tietenkin noudattelee yleisiä materiaalinvirtautuksen periaatteita mutta on siellä löydettävissä pari yksityiskohtaa ja ideaa jotka ovat oikeastaan meikäläisen käsialaa. Ja näyttävät vieläpä jopa toimivan hyvin. Siitä olisi sitten tarkoitus paukauttaa vuodessa sellaiset 20.000 laitetta lävitse koottuna ja testattuna ja tietokantaan tallennettuna.

Sitten voikin taas keskittyä paremmin varsinaiseen työprojektiinsa ja dippatyöhön. Kiirettä alkaa kohta olemaan niskassa sen osalta ja asiaa ei tietenkään kevennä se että osavuosikatsaus-infossa aihetta sivuavat laatuasiat nostettiin melkeimpä korostetusti tapetille. Pitäisi varmaankin onnistua hommassa..

Muutoin pitäisi täällä kotosalla löytää lisää virtaa puuhiinsa. Leiriltä kehitettynä ja kehyksiä vailla rapiat 150 ruutua diaa ja serkun häistäkin vielä käsittelemätöntä materiaalia.. Tuntuu vain väliin siltä että kun kotiin pääsee ei vain ole ylimäärää virtaa näpertelyille vaan on liika helppoa vain lysähtää kasaan. En tiedä onko se sitten tuo työmatka vai mikä väsymyksen ja nuutuneisuuden tuojana mutta noin vain on. Pitäisi jollain koettaa piristyä...

Työpaikan vankina

Onkohan tämä sitten se hätähuuto autiolta saarelta.. Minun oli kyllä tarkoitus sulkea kone ja lähteä kotiin mutta tälläkertaa luonto pitää huolen siitä ettei sitä vain noin vain livetä. Ikkunan toisella puolella raivoaa niin maan perusteellisen räväkkä ukkoskeli kaatosateineen ja raekuuroineen ettei tuonne oikein lyhythihaisessa paidassa ilkeä lähteä sekaan kun sateenvarjokin on kiltisti kotosalla.. Noh.. onneksi ei täällä työ tekevältä lopu..

Sinänsä muutenkin ollut puuhakasta kun on tehty layoutin muutosta uuden tuotteen tuotannon parantamiseksi, mietitty laatuasioita ja uuden testaustuotteen demoversion nopeaa valmiiksisaantia, evakuoitu poistuvista työpisteistä hyödyllisiä komponentteja, kuunneltu osavuosikatsaus-infoa ja kaikkea sensellaista. Pöytä ainakin on sopivasti kaikkea sälää ja rompetta täynnä. Edistystä sensijaan se että sain evakuoitua itselleni tähän pöydälle ihan oikean labravirtalähteen ja tuon sähköturvallisuutta halveksivan pikkupowerin saattoi siirtää takaisin hyllyyn...

Peliä pidetty

Puttaus ja pallo reikään.. siinä se on. Tai ainakin siltä se kuulostaa mutta miksi kukaan ei kertonut että minigolfissa myös välineet ovat mitoitettu 170 senttiselle jaappanilaiselle kanantaluttajalle... No, onneksi välineet lisäsivät vain haastetta, eivätkä estäneet peliä.. Tulos jätettäköön hiljaisuuteen ettei minulle vastata mykkäkoululla :-)

Muutoin alkaa olo olla taas urbanisoitunut, töissä rutiinit kulkevat, kalenteri alkaa täytyttymään vuoroin töistä, vuoroin ystävistä riippuen päivästä ja kellonajasta. Eilen kävelyllä, tänään puttaamassa, huomenna lainaamassa matkaopasta ja sitten taas terassilla.

Ainoa mikä taas alkaa ahistamaan on se että pitäisi taas varmaan saada jotain suoritettua tuolla koulussa. Tai siis siinä se että pitäisi napata itseään niskasta kiinni ja edes hetkeksi kirjan ääreen, ikävästi vain rutiinit siihen puuhaan hieman hukassa vai onkohan niitä koskaan edes löytynyt.. Lukiosta selvisi omasta mielestä hyvin ja kunnialla olemalla paikalla ja laiskottelemalla puolet ja sittemmin aina jostain on löytynyt johonkin kurssiin virtaa mutta rutiinia ei ole tainnut koskaan olla.. no, kyllä se tästä ja onneksi työssä tarvitsee taas jo ihan toisenlaisia aseita ja otteita.. :-)

Töissä taas

Taas sitä löysi itsensä oikein kunnolla täältä työpöydän ääreltä ja eipä tässä oikeastaan ole mikään kummemmin viikossa-parissa muuttunut. Yllättävää, eikö totta.. Viime perjantain työpäivää ei oikein voinut kunnolla laskea arkeenpaluuksi kun leirin univelka painoi silmäluomia ja oikeastaan ajatuskaan ei kulkenut kunnolla vielä vaan päivä meni lähinnä palautuessa mutta nyt sitten ollaankin arjessa oikein kunnolla.

Kalenteri ainakin alkoi täyttymään vauhdilla päiväsajan työpalavereista ja illan ajanvaruksista ystäville ja kaveripiirille ja kesän hiljaiselo alkaa olla enenevissämäärin takana. Tästä tämä taas alkaa riennot ja puuhailut. Pitäisi varata kämppä lippukunnan syysseminaarille, junailla vartiot ja laumat kuntoon, miettiä muuta toimintaa ja motivoida omaa organisaatiota jaksamaan. Samalla saaden aikaan dippaa ja löytäen omaa aikaa itselleen ja ystävilleen ihan kaikessa rauhassa ilman kiireitä.

Paljon tekemistä mutta nyt taas tuntuu että jaksaa. Reilu viikko leirillä taas palautti mieleen oikein kunnolla sen miksi sitä oikeastaan harrastaa ja mitä harrastukseltaan saa. Nyt vain pitäisi vielä sopivissamäärin oppia sanomaan EI, delegoimaan paremmin ja jakamaan aikaansa huolellisemmin niin kyllä tämä taas tästä.

Hellettä ja mietteitä sadesäästä

Taidan olla tyypillinen suomalainen. Mielummin kylmää kuin kuumaa.

Leirillä ei ainakaan itseäni taivaalta langennut 80mm päivävauhtia ripotellut kaatosade juurikaan haitannut vaan maastossa selvisi helposti ohuessa puuvillavaatetuksessa joka työtä tehdessä kuivui päälle mutta viimepäivien hellekeli on taas jo melkein liikaa. Ei tämä ole pohjoisen arktisen rodun ihmiselle tarkoitettua säätä.

Tarkemmin ajateltuna alkuleirin kaatosade taisi olla parasta mitä leirille saattoi tapahtua. Ennätyssade ja pienimuotoinen tulvinta kummasti yhdisti väkeä ja muutaman tuhannen ihmisen lapioidessa ojaa ja imeytyskaivantoa alkoi vahvistua se että SP:n 3-vuotisteema matkalla metsään ei ole ollut aivan metsäänmennyt vaan tuottanut tulosta.

Kyky selviytyä poikkeuksellisessa säässä todisti kertaheitolla sen ettei kyseessä ollut mikään Tyrvään pyrinnön potkupalloleiri tai 4h-kerhon luontoleikki vaan SP:n järjestyksessä 5 Finnjamboree jota eivät luonnonolosuhteet hetkauta. Ja varmasti jokaisen mukanaolleen mieltä ainakin jossain määrin lämmitti kuulla leirillä vierailleiden viranomaisten arviot siitä että mikä tahansa muu ulkoilmatilaisuus olisi jouduttu vastaavissa olosuhteissa keskeyttämään..

Ja mikä tärkeintä, moisesta leirinaloituksesta jää takuulla enemmän ja pidemmälle kantavia muistoja ja muistikuvia jotka lämmittävät kertojaa vielä vuosia eteenpäin.. pieni hinta siitä että parin päivän ajan vaatteet olivatkin ehkä vähän märkiä ja parhaimmillaan teltassa järventapainen vesiallas. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin saattaa käydä niin että Taruksen vedenpinta jatkaa vuosien varrella nousuaan ja joskus kerrotaan siitä miten silloin kauan sitten vuonna 04 kahlattiin teltassa polvia myöten vedessä.. ;-)

Mutta nyt viikonlopuksi mökille toipumaan lomasta ja univelasta..

"Tää on Tarus"

Huh..

8 päivää, 700 lämmintä ateriaa, 350 Aamupalaa ja samanverran iltapaloja. satoja litroja tiskivettä, kymmeniä litroja puuroa ja paljon muuta.. Sen siitä saa kun amatööri leikkii suurtalouskokkia leirillä aseinaan pari kaasuliekkiä ja isoja kattiloita. Onneksi ainoina tappioina on pari perunamuusijohdannaista palovammaa ranteessa eikä mitään kummempia :-)

On tuo leirimaailma taas kokonaan oma maailmansa. Ja melkoisen merkittävä olo minua. Eilen illalla tavaroita pakkaillessa ja kotiinlähtöön valmistautuessa sitä taas ehti mietiskellä syntyjä syviä kun istui iltaa myrskylyhdyn valossa leiripöydän ääressä keitellessä vielä yhtä pannullista teetä joskus puolenyön jälkeen. Ympärillä 12000 hengen telttakaupunki jossa jokapuolella hiljaista vilinää. Valoja, purkamisen ääntä..

Tuntui vain siltä että juuri kun omaan metsäkotiinsa oli leirissä kotiutunut ja elämänrytmi asettunut omiin uomiinsa sitä pitikin ottaa ja lähteä kotiin. Helposti olisi toinenkin viikko vielä mennyt kiireettömässä rauhassa kokaten ruokaa mielen levätessä. Nyt vain tuntuu siltä että kuinkakohan sitä taas oikein sopeutuu tähän tylsään arkimaailmaan.

Leiristä löytyy päästä vielä paljon mietteitä mutta tältäosin leiriterveiset tässä.. Univelka painaa silmää ja huomenna pitäisi olla taas oman työpöydän ääressä miettimässä että mitä minä täällä teen..