Taidan olla tyypillinen suomalainen. Mielummin kylmää kuin kuumaa.
Leirillä ei ainakaan itseäni taivaalta langennut 80mm päivävauhtia ripotellut kaatosade juurikaan haitannut vaan maastossa selvisi helposti ohuessa puuvillavaatetuksessa joka työtä tehdessä kuivui päälle mutta viimepäivien hellekeli on taas jo melkein liikaa. Ei tämä ole pohjoisen arktisen rodun ihmiselle tarkoitettua säätä.
Tarkemmin ajateltuna alkuleirin kaatosade taisi olla parasta mitä leirille saattoi tapahtua. Ennätyssade ja pienimuotoinen tulvinta kummasti yhdisti väkeä ja muutaman tuhannen ihmisen lapioidessa ojaa ja imeytyskaivantoa alkoi vahvistua se että SP:n 3-vuotisteema matkalla metsään ei ole ollut aivan metsäänmennyt vaan tuottanut tulosta.
Kyky selviytyä poikkeuksellisessa säässä todisti kertaheitolla sen ettei kyseessä ollut mikään Tyrvään pyrinnön potkupalloleiri tai 4h-kerhon luontoleikki vaan SP:n järjestyksessä 5 Finnjamboree jota eivät luonnonolosuhteet hetkauta. Ja varmasti jokaisen mukanaolleen mieltä ainakin jossain määrin lämmitti kuulla leirillä vierailleiden viranomaisten arviot siitä että mikä tahansa muu ulkoilmatilaisuus olisi jouduttu vastaavissa olosuhteissa keskeyttämään..
Ja mikä tärkeintä, moisesta leirinaloituksesta jää takuulla enemmän ja pidemmälle kantavia muistoja ja muistikuvia jotka lämmittävät kertojaa vielä vuosia eteenpäin.. pieni hinta siitä että parin päivän ajan vaatteet olivatkin ehkä vähän märkiä ja parhaimmillaan teltassa järventapainen vesiallas. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin saattaa käydä niin että Taruksen vedenpinta jatkaa vuosien varrella nousuaan ja joskus kerrotaan siitä miten silloin kauan sitten vuonna 04 kahlattiin teltassa polvia myöten vedessä.. ;-)
Mutta nyt viikonlopuksi mökille toipumaan lomasta ja univelasta..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment