Hetkiä ajassa ja aikaa hetkille

Sitten kun on sopiva sauma niin sitten.. Tutun kuuloista, eikö totta. Kummallinen piirre ihmiselossa on tuo tuokin että niin monessa asiassa sitä etsii sopivaa hetkeä kun jotain olisi sopiva a tehdä. Tiskata tiskit kun on virkeämpi olo, järjestellä työpöytä kun on sopivasti luppoaikaa, sopia palaveria kun tietää paremmin tulevaa, ottaa yhteyttä kun uskoo että toisella hyvä hetki kuunnella. Mutta ei koskaan nyt. Ei koska ei ehkä ole sopiva hetki, ei koska vähän väsyttää, ei sitten niin millään. Ja ikävä kyllä tässäkään asiassa ei voi pysytellä kärpäsenä katossa vaan itse sortuu aina taas kertaalleen samaan ansaan ja odottaa sopivaa hetkeä kun kuu ja tähdet ovat oikein taivaalla.

Mutta onko elämässä oikeastaan parasta hetkeä toimia vai olisiko sittenkin niin että paras hetki on aina nyt ja juuri ja kaikki muu vain välttelyä, laiskuutta, totuuden kiertelyä ja kaikkea muuta. Toki tietenkin on päivänselvää että joissan asioissa on todellisia huonoja hetkiä. Työpuhelua ei kannata soittaa puoliltaöin, vanhaa sohvaa ei kannata lähteä ajamaan kaatikselle krapula-aamuna ja sitärataa mutta noinylipäätään. Pitäisikö sitä sittenkin olla rohkeampi ja kuluneen sanonnan hengessä tarttua hetkeen. Ilman että etsisi edestäpäin parempaa hetkeä aina vain.