Ammatti vai elämäntapa

Tässä kotosalla istuskellessa ja webbiä selaillessa ja etsiessä aktiivisesti tietoa uusista työkaluista ja ideoista joita voisi dippatyönsä metodeissa ja duunin työskentelytapojen kehittämisessä herää taas mieleen väistämättä kysymys siitä missä menee työn ja vapaa-ajan välinen raja-aita.

Mutta ehkä sittenkin pitäisi hieman provosoida ajattelua ja heittää kysymys toisinpäin ja kysyä että onko työllä ja vapaa-ajalla oikeasti mitään betonoitua rajaa ja pitääkö sellaista edes olla olemassa vai onko tilanne ideaali silloin kun oikeasti tekee sellaista työtä jonka aiheet ja ajatukset jaksavat kiehtoa myös vapaalla ja muussakin elämässä kuin kellokortin raksuttaessa rahaa tilille.

Noh.. niinkun nyt dippatyöntekijällä olisi kellokorttia..

Jos ajatusta lähtee viemään pidemmälle niin eikö toisaalta olisi jopa masentavaa jos ensin käyttäisi elämästään ensimmäiset 3 vuosikymmentä oppimiseen ja opiskeluun, tekisi lukemattomia harjoitustöitä, kokeita ja tenttejä ja sitten valmistuisi akateemiseen ammattiin joka jaksaisi kiinnostaa vain 08:00 - 16:00 poislukien kahvi- ja ruokatunnit. Mielestäni tämä saattaisi olla kyllä paljon ikävämpi ja ahdistavampi totuus jos sitä vertaa elämänmalliin jossa raja-aidat ovat kaatuneet ja työ täyttää enemmänkin elämää.

Tokihan tässä yhteydessä työasiat kulkeutuvat sitämyöten suhteellisen helposti muistitikussa kotiin asti työstettäviksi mutta en tätäkään näe oletusarvoisen pahana asiana. Oleellisempaa on sittenkin se että mitä muita asioita elämässänsä on ja se että niille osaa löytää sen oman ja tärkeän aikansa mutta jos jotakuta ei jaksa kiinnostaa katsella televisiosta juoksentelua pienen pyöreän pallon perässä vaan samalla ajalla tekee jopa jotain hyödyllistä niin onko tuo loppujenlopuksi niin paha asia ?

SAK-suomalaisen kekkoslovakian kansantasavallan virallisille ajatusmaailmallehan tämä tulkintatapa on tietenkin myrkkyä ja ajatus siitä että joku tekee työtä tai työhön rinnastettavaa toimintaa vapaa-ajallaan ja ilman että siitä saa joka sekunnista korvausta on punertavammalle laidalle suoranaista myrkkyä mutta toisaalta eikö jokaisen ajattelevan kehittäjän suoranainen velvollisuus ole joskus ja jossain välissä hieman horjuttaa noita fossiloituneita ajatusmalleja..