Teuras: - Aukea.net
*varoituksen sana näin alkuun*
Linkki sisältää varsin yksityiskohtaisen kuvasarjan jänispaistin valmisteluvaiheista, katsominen omalla vastuulla. Olette varoitetut.
Kuvasarja on mitä ilmeisemmin asetettu valokuvausaiheiselle palstalle esille provokatiivisessa tarkoituksessa mutta sen aikaansaama keskustelu antaa mielenkiintoisen ajankuvan.
Kaikista kärjistetyimmät kommetit leimaavat tuon sairaaksi, eläinrääkkäykseksi ja kaikeksi muuksi mahdollisimman kammottavaksi vaikka kuvia tarkastellessa tuo näyttää lähinnä melko dokumentaariselta eläimen teurastukselta ruoanlaittotarkoituksessa. (mitä nyt ensimmäisessä kuvassa pupu on vielä ilmeisen hengissä)
Mikään Teemu mäen kissantappovideo tuossa siis ei todellakaan ole kysessä mutta mistä moiset kommentit sitten kumpuavat?
Vegetaristien maailmankatsomukselliset mielipiteet asiasta toki ymmärrän mutta vaikuttaa siltä että tuolla kommenttipalstalla myös lihansyöjät ovat ottaneet osaksi nokkiin kuvista. Miksi ihmeessä. Olemmeko me todella vieraantuneet elämästä niin kauaksi että emme kestä nähdä sitä miten liha sinne pakastealtaan vakuumiin oikein ilmestyy ?
Ihmettelen..
2005-01-31
Brezhneviläistä valtion rautateiden tiedotuspolitiikkaa
Tuli talvi, tuli lumi.. ja taas VR sekaisin.
M-radalla oli aamu kahdeksan kieppeillä taas jäänyt pari vuoroa ajamatta ja sekin vuoro johon ehdin ajettiin yhdellä rungolla mikä tarkoitti puolestaan sitä että jo Myyrmäessä osa matkustajista jäi ruuhkan vuoksi suosiolla odottamaan seuraavaa vuoroa ja Malminkartanossa junaan ei mahtunut enää ketään, saati sitten seuraavilla asemilla kaupunkiin päin.
Sinänsähän tämä ei ole yllättävää, VR kun perinteisesti ei kykene toimimaan lumisateella, selityksiä kyllä ko. talosta köytyy pilvin pimein miksi ei mutta ongelmanratkaisukykyä sitävastoin ei sitten näemmä tippaakaan, mutta yhä uudelleen ja uudelleen ko puljun tiedotuspolitiikka lyö ällikällä.
Kello on nyt tätä kirjoitettaessa yli puolen kymmenen aamulla ja vieläkään en ole löytänyt yhdestäkään pääkaupunkiseudun valtamediasta mitään pikku-uutistakaan tilanteen tukkoisuudesta vaikka alkaen Hesarin pikauutispalvelusta tarjolla olisi hyvinkin nopean vasteen tuottavia kanavoita tiedottaa ihmisille ongelmista liikenteestä ja siten antaa aikaa harkita vaihtoehtoisia liikennevälineitä. YTV:n reittioppaassakin lukee ainoastaan tiedoterivi jonka mukaan "vaikea keli voi aiheuttaa viivytyksiä liikenteessä."
Miten voi olla kerta toisensajälkeen niin vaikeaa antaa tilanteesta edes alkeellisimpia tiedotteita vai onko niin että tuossa valtiollisen yrityskulttuurin linnakkeessa täytyy edelleen kierrättää kaikki asiat virkatien kautta ja antaa ihmisten värjötellä laitureilla junaa odotellen ennenkuin uskalletaan myöntää julkisuuteen että kaikki ei taaskaan toimi oikein.
Ilmeisemmin taaskin tarjotaan vakioselitystä että kaikkeen ei ollut aikaa ja oli kiireellisempiä asiota hoidettavissa pyryssä vaikka yhdellä uutisvälineille osoitetulla viestillä olisi tilanteen saanut jo helposti paremmalle tolalle ja aikaa olisi mennyt peräti 5 minuuttia.. Joku voisi laskea kuinka monta kansantalouden henkilötyötuntia tuolla vaivalla olisi saatu ehkä säästettyä..
Erityisesti tämä alkaa pistää vihaksi siinä vaiheessa kun juuri ennen aamujunalle lähtöä on ensin tarkastanut webistä että onko häiriöitä ja väärin päätellyt hiljaisuudesta sen että tälläkertaa varmaan kaikki toimii kun missään ei mitään tarkempaa uutisoida.
M-radalla oli aamu kahdeksan kieppeillä taas jäänyt pari vuoroa ajamatta ja sekin vuoro johon ehdin ajettiin yhdellä rungolla mikä tarkoitti puolestaan sitä että jo Myyrmäessä osa matkustajista jäi ruuhkan vuoksi suosiolla odottamaan seuraavaa vuoroa ja Malminkartanossa junaan ei mahtunut enää ketään, saati sitten seuraavilla asemilla kaupunkiin päin.
Sinänsähän tämä ei ole yllättävää, VR kun perinteisesti ei kykene toimimaan lumisateella, selityksiä kyllä ko. talosta köytyy pilvin pimein miksi ei mutta ongelmanratkaisukykyä sitävastoin ei sitten näemmä tippaakaan, mutta yhä uudelleen ja uudelleen ko puljun tiedotuspolitiikka lyö ällikällä.
Kello on nyt tätä kirjoitettaessa yli puolen kymmenen aamulla ja vieläkään en ole löytänyt yhdestäkään pääkaupunkiseudun valtamediasta mitään pikku-uutistakaan tilanteen tukkoisuudesta vaikka alkaen Hesarin pikauutispalvelusta tarjolla olisi hyvinkin nopean vasteen tuottavia kanavoita tiedottaa ihmisille ongelmista liikenteestä ja siten antaa aikaa harkita vaihtoehtoisia liikennevälineitä. YTV:n reittioppaassakin lukee ainoastaan tiedoterivi jonka mukaan "vaikea keli voi aiheuttaa viivytyksiä liikenteessä."
Miten voi olla kerta toisensajälkeen niin vaikeaa antaa tilanteesta edes alkeellisimpia tiedotteita vai onko niin että tuossa valtiollisen yrityskulttuurin linnakkeessa täytyy edelleen kierrättää kaikki asiat virkatien kautta ja antaa ihmisten värjötellä laitureilla junaa odotellen ennenkuin uskalletaan myöntää julkisuuteen että kaikki ei taaskaan toimi oikein.
Ilmeisemmin taaskin tarjotaan vakioselitystä että kaikkeen ei ollut aikaa ja oli kiireellisempiä asiota hoidettavissa pyryssä vaikka yhdellä uutisvälineille osoitetulla viestillä olisi tilanteen saanut jo helposti paremmalle tolalle ja aikaa olisi mennyt peräti 5 minuuttia.. Joku voisi laskea kuinka monta kansantalouden henkilötyötuntia tuolla vaivalla olisi saatu ehkä säästettyä..
Erityisesti tämä alkaa pistää vihaksi siinä vaiheessa kun juuri ennen aamujunalle lähtöä on ensin tarkastanut webistä että onko häiriöitä ja väärin päätellyt hiljaisuudesta sen että tälläkertaa varmaan kaikki toimii kun missään ei mitään tarkempaa uutisoida.
2005-01-27
Huolestuttavia enteitä
Loistavaa menoa, univelka kasvanut.. töissä kiire ja maailma taas menossa metsikköön. Tai ehkä vain pessimistinen olo.. mutta..
Mitenkähän tästä vuosituhannen alun ajasta tullaan tulevaisuuden historiankirjoituksessa kirjoittamaan. Väliin alkaa tuntumaan vakavasti siltä että suunnalla tai toisella kaikki on menossa enemmän tai vähemmän päin honkia ja toisaalla alaa valtaa totalitaarisuus, toisaalla fundamentalismi.
Muidenkin huomaama artikkeli hesarissa herätti jo aamulla ärtymystä ja ajatuksia. Jenkeissä alaa valtaava uskonnollinen äärioikeisto on tälläkertaa ottanut silmätikukseen piirroshahmo Sponge bobin joka, "yllättäen", tuomitaan liian homomyönteiseksi ja vaaraksi mystisille "perhearvoille" En sitten tiedä tarkoittavatko raamattufundieiden perhearvot sitä että vaimo on kotona hellan ja nyrkin välissä vai mitä mutta pahaenteiseltä tuo kehitys kuulostaa.
Samoin kuin artikkelissa mainitut kasvavat vaatimukset evoluutio-opin opettamisen lopettamisesta ja kreationistisen luomisopin opettamisesta..Jotenkin tulee mieleen Saksa 30-luvun alkuvuosina jolloin ääriliikkeet alkoivat ottaa valtaa mutta koko totuus ei ollut vielä paljastunut ulkomaailmalle. Aika näyttää mihin fanaattisuus etenee. Mutta taas todettava että Kolmannen valtakunnan lukeminen antaa kummaa perspektiiviä nykymaailman trendeihin. Onko mikään muuttunut sittenkään.
Iivana on sitten taas oma lukunsa mutta jotenkin ennalta-arvattavampi. Edelleenkin sananvapaus tuntuu olevan vanjoille tuntematon käsite ja vaatimukset lehdistön suitsimisesta kaupallisen lähetystön kaupallisen lähetystyön suhteen kaikessa retorisuudessaan lähinnä koomisia. Säälittävää tässä yhteydessä on taas puolestaan kepuministeri Lehtomäen suomettunut vähätteleminen tapauksen suhteen:
Toivottavasti seuraavalla kierroksella äänestäjät tekevät johtopäätöksensä ja oikein.
Mitenkähän tästä vuosituhannen alun ajasta tullaan tulevaisuuden historiankirjoituksessa kirjoittamaan. Väliin alkaa tuntumaan vakavasti siltä että suunnalla tai toisella kaikki on menossa enemmän tai vähemmän päin honkia ja toisaalla alaa valtaa totalitaarisuus, toisaalla fundamentalismi.
Muidenkin huomaama artikkeli hesarissa herätti jo aamulla ärtymystä ja ajatuksia. Jenkeissä alaa valtaava uskonnollinen äärioikeisto on tälläkertaa ottanut silmätikukseen piirroshahmo Sponge bobin joka, "yllättäen", tuomitaan liian homomyönteiseksi ja vaaraksi mystisille "perhearvoille" En sitten tiedä tarkoittavatko raamattufundieiden perhearvot sitä että vaimo on kotona hellan ja nyrkin välissä vai mitä mutta pahaenteiseltä tuo kehitys kuulostaa.
Samoin kuin artikkelissa mainitut kasvavat vaatimukset evoluutio-opin opettamisen lopettamisesta ja kreationistisen luomisopin opettamisesta..Jotenkin tulee mieleen Saksa 30-luvun alkuvuosina jolloin ääriliikkeet alkoivat ottaa valtaa mutta koko totuus ei ollut vielä paljastunut ulkomaailmalle. Aika näyttää mihin fanaattisuus etenee. Mutta taas todettava että Kolmannen valtakunnan lukeminen antaa kummaa perspektiiviä nykymaailman trendeihin. Onko mikään muuttunut sittenkään.
Iivana on sitten taas oma lukunsa mutta jotenkin ennalta-arvattavampi. Edelleenkin sananvapaus tuntuu olevan vanjoille tuntematon käsite ja vaatimukset lehdistön suitsimisesta kaupallisen lähetystön kaupallisen lähetystyön suhteen kaikessa retorisuudessaan lähinnä koomisia. Säälittävää tässä yhteydessä on taas puolestaan kepuministeri Lehtomäen suomettunut vähätteleminen tapauksen suhteen:
Henkilökohtaisesti en ole millään tavalla missään vaiheessa tuntenut minkäänlaista painostusta, vaan kaikista niistä asioista, joista olen kollegani kanssa keskustellut, on keskusteltu hyvässä ja rakentavassa hengessä, Lehtomäki kertoi.Eikö vieläkään ole kanttia julkisesti sanoa venäläisille vastaan ja todeta yksikantaan että Putin saa puolestaan sensuroida omaa lehdistöään miten mielii mutta että tälläpuolen rajaa ei tsaari Vladimirin sana enää ole laki.
Toivottavasti seuraavalla kierroksella äänestäjät tekevät johtopäätöksensä ja oikein.
Tätähän me kaipasimme
Digitoday: Mobiiliviruksen epäillään tarttuneen autoon
Yhdenmukaistuvissa käyttöjärjestelmissä on puolensa kun samoja sovelluksia voi käyttää sekä autossa että puhelimessa ilman että matkaillessa tarvitsee kahta erillistä kaupunkinavigaattoria tai muuta vastaavaa sovelmaa mutta riskejäkin siinä piilee:
Hyvällä tuurilla autotehtaan tajuavat toteuttaa moottorinohjauksen ja muut kriittiset järjestelmät räätälöidyllä ja varmennetulla sulautetulla softalla ja jättävät leluominaisuudet kevyemmän ajotietokoneen vastuulle mutta ajatus siitä että luistoneston ohjaus olisi samassa ketjussa kuulostaa jo lähinnä hirvittävältä..
Yhdenmukaistuvissa käyttöjärjestelmissä on puolensa kun samoja sovelluksia voi käyttää sekä autossa että puhelimessa ilman että matkaillessa tarvitsee kahta erillistä kaupunkinavigaattoria tai muuta vastaavaa sovelmaa mutta riskejäkin siinä piilee:
Virustorjuntayhtiö Kaspersky Lab kertoo asiakkaan kyselleen ohjeita auton ajotietokoneeseen levinneen kännykkämadon poistamiseksi. Tapausta ei ole varmistettu.Epäilyshän tuo vasta tietenkin on mutta kuulostaa hivenen huolestuttavalta kehitykseltä. Kännykän sekoaminen sekoittaa vain puhelut ja jumiuttaa tekstiviestit mutta ajotietokoneessa leviävä virus tuntuu jo ikävämmältä uhkakuvalta.
Hyvällä tuurilla autotehtaan tajuavat toteuttaa moottorinohjauksen ja muut kriittiset järjestelmät räätälöidyllä ja varmennetulla sulautetulla softalla ja jättävät leluominaisuudet kevyemmän ajotietokoneen vastuulle mutta ajatus siitä että luistoneston ohjaus olisi samassa ketjussa kuulostaa jo lähinnä hirvittävältä..
2005-01-25
Kuoleman eriarvoisuus
Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta päätti 13.1.2005 suosittaa jäsenilleen, että asianajotoimistot ja asianajajat hoitaisivat Kaakkois-Aasian katastrofin uhrien ja heidän omaistensa oikeudellisia asioita maksuttomana pro bono työnä toimialansa ja resurssiensa mahdollistamissa rajoissa.
On tietenkin hienoa että ihmisissä riittää hyväntahtoisuutta ja maassa rauha mutta taas voisi heittää ilmaan objektiivisen kysymyksen siitä miksi on jotenkin merkittävämpää kuolla katastrofissa 100 muun kanssakansalaisen kanssa kuin yksin maantiellä rattinsa taakse.
Joku kukkahattupää taas leimannee tämänkin kyyniseksi näkemykseksi mutta en voi olla kysymättä sitä miksi juuri nämä uhrit ja omaiste ovat sitä väkeä jotka ansaitsevat pro bono palveluksia asianajajaliiton jäseniltä eivätkä muut. Taksikuskin perhe voi menettää isänsä siinä että vastaantulijan auto karkaa käsistä sivuluisuun eikä kukaan erityisesti muista tai ojenna auttavaa kättään lakiasioiden hoidossa tai muutoinkaan mutta annas olla kun aalto pyyhkäisee yliste lomarannalla..
Asianajajien omaatuntoahan tämä taas varmaan kollektiivisesti jeesaa ja on taas osa kansallista auttamisjoukkospykoosia mutta taas ah niin ulkokultaista.
Hukkuiko näppäimet
Tech-Blog.org: 53-keys New Standard Keyboard
Lienee kaikille tunnettu tosiseikka se että tämä yleinen QWERTY-näppäimistö on alunperin kehitetty mekaanisia kirjoituskoneita silmälläpitäen. Yleisimmät kirjaimet piti saada mahdollisimman kauas toisestaan etteivät kirjasinvarret jumiuta toisiaan.
Kaikenlaisia yrittäjiä on sitten ollut liikkeellä tämän 1800-lukuisen keksinnön jälkeen, DVORAK-näppäimistöllä on yritetty ratkoa ongelmaa mutta wanhan kunnon qwertyn valtaa ei mikään ole horjuttanut.
Nyt taas yksi yrittäjä on ilmestynyt markkinoille uudella ideallaan. New Standard Keyboards on järjestellyt kirjasimet näppäimistölle aakkosjärjestykseen ja iskenyt perinteisen layoutin kokonaan uusiksi.
Saa nähdä millainen vastaanotto tuolla on mutta itse en ainakaan tuosta toteutuksesta innostu. Kirjasimien sijoittelu voi vielä toimiakin mutta miksi aakkosjärjestyksen selkeys on täytynyt sekoittaa piilottamalla numeronäppäimet kirjasimien sekaan ilmeisten lisävalintojen sekaan ja luopua kokonaan erillisestä numeronäppäimistöstä joka on enemmän numeroja syöttäessä aivan ehdoton.
Toivottakaamme onnea uutukaiselle mutta hivenen epäluuloisesti. Muutosvastarinta lienee kovaa ja ei tämä qwertykään niin huono ole..
Lienee kaikille tunnettu tosiseikka se että tämä yleinen QWERTY-näppäimistö on alunperin kehitetty mekaanisia kirjoituskoneita silmälläpitäen. Yleisimmät kirjaimet piti saada mahdollisimman kauas toisestaan etteivät kirjasinvarret jumiuta toisiaan.
Kaikenlaisia yrittäjiä on sitten ollut liikkeellä tämän 1800-lukuisen keksinnön jälkeen, DVORAK-näppäimistöllä on yritetty ratkoa ongelmaa mutta wanhan kunnon qwertyn valtaa ei mikään ole horjuttanut.
Nyt taas yksi yrittäjä on ilmestynyt markkinoille uudella ideallaan. New Standard Keyboards on järjestellyt kirjasimet näppäimistölle aakkosjärjestykseen ja iskenyt perinteisen layoutin kokonaan uusiksi.
Saa nähdä millainen vastaanotto tuolla on mutta itse en ainakaan tuosta toteutuksesta innostu. Kirjasimien sijoittelu voi vielä toimiakin mutta miksi aakkosjärjestyksen selkeys on täytynyt sekoittaa piilottamalla numeronäppäimet kirjasimien sekaan ilmeisten lisävalintojen sekaan ja luopua kokonaan erillisestä numeronäppäimistöstä joka on enemmän numeroja syöttäessä aivan ehdoton.
Toivottakaamme onnea uutukaiselle mutta hivenen epäluuloisesti. Muutosvastarinta lienee kovaa ja ei tämä qwertykään niin huono ole..
2005-01-24
Jos tuntui että päivä ei tänään kulje...
... Ei syytä huoleen. Cardiffin paikallisen yylipaston tohtori on tullut tutkimuksissaan siihen viralliseen tulokseen että Maanantai 24.1. on vuoden masentavin päivä. En sitten tiedä onko tuo sitten totuus, kokototuus ja vain totuus mutta siihen ainakin voi vedota jos päivä tuntui tökkivän.
Tosin tuossa indeksissä ei kyllä selvästikään huomioitu säätila-analyysissa suomalaisittain muuttuvana suureena olevaa lumipeitettä joka kyllä henkilökohtaisella ranking-listalla nostaa tämän päivän ylitse menneen viikon sumukaamosloskapäivistä.
Mutta siltä varalta että päivä oli maineensa mukainen kannattaa kurkata seuraava hauska pieni flash-animaatio kerrostaloelämän autuudesta ja ottaa hetkeksi rennosti !
Tosin tuossa indeksissä ei kyllä selvästikään huomioitu säätila-analyysissa suomalaisittain muuttuvana suureena olevaa lumipeitettä joka kyllä henkilökohtaisella ranking-listalla nostaa tämän päivän ylitse menneen viikon sumukaamosloskapäivistä.
Mutta siltä varalta että päivä oli maineensa mukainen kannattaa kurkata seuraava hauska pieni flash-animaatio kerrostaloelämän autuudesta ja ottaa hetkeksi rennosti !
2005-01-21
Natriumyö
Viimeviikon kaamospimeyden jälkeen maahan satanut hanki totisesti piristää päivisin fiilistä ja lsiää valoisuutta mutta on tuolla hangella täällä kaupungissa varjopuolensakin.
Kiitos kaikkialle heijastettavan katuvalaistuksen valosaasteen yhdistelä pilvessäolevaa taivasta ja heijastelevaa hankea on omiaan riistämään vastavuoroisesti yöltä sille kuuluvan pimeyden ja korvaa sen kuolleenkellervällä natriumlampun valolla joka tunkee sitten niin jokapaikkaan. Nurinkurista tässä on se että kesällä on kesäöisin kuitenkin helppoa nukkua verhot auki kun yönajan on kuitenkin pimeää mutta nyt tuolla ulkona ei oikeasti pimene vaan hesaria näkisi lukea mennentullen..
Ärsyttävää..
Kiitos kaikkialle heijastettavan katuvalaistuksen valosaasteen yhdistelä pilvessäolevaa taivasta ja heijastelevaa hankea on omiaan riistämään vastavuoroisesti yöltä sille kuuluvan pimeyden ja korvaa sen kuolleenkellervällä natriumlampun valolla joka tunkee sitten niin jokapaikkaan. Nurinkurista tässä on se että kesällä on kesäöisin kuitenkin helppoa nukkua verhot auki kun yönajan on kuitenkin pimeää mutta nyt tuolla ulkona ei oikeasti pimene vaan hesaria näkisi lukea mennentullen..
Ärsyttävää..
Tulostetaanko uusi selkänahka
Tailor-made skin from 'ink' printer: "Tailor-made skin from 'ink' printer"
Joskus scifin ja reaalimaailman välinen kuilu tuntuu kumman kapealta.. Prototyyppihän tämäkin vasta on mutta ihoa tulostava printteri kuulostaa kyllä aika huikealta konseptilta jos ajattelee esimerkiksi palovammapotilaiden hoitomuotojen kehittämistä tai todella extremeä lkosmeettista kirurgiaa.
Kuinkahan pitkälle ihminen kohta osataan rakentaa uudelleen paremmista palasista entistä ehommaksi..
Joskus scifin ja reaalimaailman välinen kuilu tuntuu kumman kapealta.. Prototyyppihän tämäkin vasta on mutta ihoa tulostava printteri kuulostaa kyllä aika huikealta konseptilta jos ajattelee esimerkiksi palovammapotilaiden hoitomuotojen kehittämistä tai todella extremeä lkosmeettista kirurgiaa.
Kuinkahan pitkälle ihminen kohta osataan rakentaa uudelleen paremmista palasista entistä ehommaksi..
2005-01-20
Luettavien listalle
HS: Anna Politkovskajan uusin kirja suomeksi
Taitaapa päätyä tuokin kirja jollain aikavälillä luettavien listalle kunhan vain olisi aina riittävästi aikaa poikkitieteelliseen itsensäsivistämiseen muiden kiireiden lomassa. Kuulostaa ainakin aiheeltaan perin mielenkiintoiselta ja toisaalta lukukokemus saattaisi olla ainakin mielenkiintoinen tuon Kolmannen valtakunnan syntyhistorian jälkeen. Yhteneväisyyksiä ainakin saattaisi löytyä melkoisen paljon asioista ja ilmiöistä...
" Moskovalaisen toimittajan Anna Politkovskajan uusin kirja Putinin Venäjä ilmestyy suomeksi Liken kustantamana. Like aikoo myös painaa teoksen venäjänkielisen version, jota ei Venäjällä kustanneta.
Kirja kertoo Beslanin koulukaappauksesta, sitä seuranneesta poliittisen painostuksen uudesta aallosta ja sensuurin kasvusta Venäjällä. "
Taitaapa päätyä tuokin kirja jollain aikavälillä luettavien listalle kunhan vain olisi aina riittävästi aikaa poikkitieteelliseen itsensäsivistämiseen muiden kiireiden lomassa. Kuulostaa ainakin aiheeltaan perin mielenkiintoiselta ja toisaalta lukukokemus saattaisi olla ainakin mielenkiintoinen tuon Kolmannen valtakunnan syntyhistorian jälkeen. Yhteneväisyyksiä ainakin saattaisi löytyä melkoisen paljon asioista ja ilmiöistä...
Kaupallisia neuvotteluja lähetystössä
Viimepäivinä uutisissa on pyörinyt otsikoissa Venäjän kaupallisen suurlähetystöön kytköksissä oleva räikeä paritusjuttu jossa toiminta on ollut perin ammattimaista ja rahaa virrannut myös tehtaankadun portista sisään. Virallisestihan asiaa käsitellään edelleen yksittäisten yksilöiden rikollisutena mutta kyynisesti ajatellen herää väistämättä mieleen se onko tuolla kaikella myös ollut muitakin ulottuvuuksia.
Kiinteistöthän omistaa Venäjän kaupallinen lähetystö jonka tehtävänä on edistää maan liike-elämän intressejä Suomessa. Vuokrarahaa on virrannut lähetystön porteista sisään joten voi terveellä järjellä olettaa että porttien sisällä on tiedetty asiasta enemmän kuin myönnetään tai sitten kirjanpito on ollut todella venäläisellä tolalla. Tuskin tuokaan lähetystö niin monia satoja kiinteistöjä omistaa että 10 asunnon harmaakäyttö olisi hukkunut papereihin.
Joten.. onko raha ollut ainoa hyödyke joka on virrannut lähetystöön vai kenties myös tietoa on kulkenut samaan suuntaan. Ei ole tiedustelutoiminnassa mitenkään salaista että kautta historian on naisellisia avuja hyödynnetty utelemaan salaista informaatiota heikkoina hetkinä jolloin monet voivat muutaman lasillisen jälkeen puhua hyvinkin paljon sivu suunsa. Tai sekään että arkaluonteisella kuvamateriaalilla on suljettu suita ja taivuteltu päätöksiä oikeaan suuntaan kun perheellinen päätääjä on yllätetty ns. housut nilkoissa.
Vai onko noilla palveluilla kenties vain lahjottu suomalaisia suopeammiksi ja kevennetty neuvottelujen ilmapiiriä ja voideltu rattaita pyörimään jouheammin. Olisi jotenkin liian helppoa vain todeta että suurlähetystötasolle kiertyvä juttu olisi vain helpostiselvitettävää "normaalia" rikollisuutta. Mutta onko post-suomettuneessa kekkoslovakiassa vieläkään uskallusta kysyä tuollaista ääneen ?
Kiinteistöthän omistaa Venäjän kaupallinen lähetystö jonka tehtävänä on edistää maan liike-elämän intressejä Suomessa. Vuokrarahaa on virrannut lähetystön porteista sisään joten voi terveellä järjellä olettaa että porttien sisällä on tiedetty asiasta enemmän kuin myönnetään tai sitten kirjanpito on ollut todella venäläisellä tolalla. Tuskin tuokaan lähetystö niin monia satoja kiinteistöjä omistaa että 10 asunnon harmaakäyttö olisi hukkunut papereihin.
Joten.. onko raha ollut ainoa hyödyke joka on virrannut lähetystöön vai kenties myös tietoa on kulkenut samaan suuntaan. Ei ole tiedustelutoiminnassa mitenkään salaista että kautta historian on naisellisia avuja hyödynnetty utelemaan salaista informaatiota heikkoina hetkinä jolloin monet voivat muutaman lasillisen jälkeen puhua hyvinkin paljon sivu suunsa. Tai sekään että arkaluonteisella kuvamateriaalilla on suljettu suita ja taivuteltu päätöksiä oikeaan suuntaan kun perheellinen päätääjä on yllätetty ns. housut nilkoissa.
Vai onko noilla palveluilla kenties vain lahjottu suomalaisia suopeammiksi ja kevennetty neuvottelujen ilmapiiriä ja voideltu rattaita pyörimään jouheammin. Olisi jotenkin liian helppoa vain todeta että suurlähetystötasolle kiertyvä juttu olisi vain helpostiselvitettävää "normaalia" rikollisuutta. Mutta onko post-suomettuneessa kekkoslovakiassa vieläkään uskallusta kysyä tuollaista ääneen ?
2005-01-19
Taas yksi testi
Tälläkertaa astetta kevytmielisempi kuin nuo taannoiset IQ testit:
You are a Mod. Yeah baby.
What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla
No.. Ei kai nyt ihan pieleenkään mennyt kun The Who pyörii usein levysoittimessa :-)
You are a Mod. Yeah baby.
What kind of Sixties Person are you?
brought to you by Quizilla
No.. Ei kai nyt ihan pieleenkään mennyt kun The Who pyörii usein levysoittimessa :-)
2005-01-18
FOXische beobachter
Harmillista että nuutuneen päivän jälkeen keskittymiskyky ei pyöri kympillä. Nelosen dokumentit ovat usein mitä ovat mutta tämänkertainen dokumentti jenkkilän elämänmenosta ja FOX News:n uutispolitiikasta oli sivusilmälläkin perin mielenkiintoista katseltavaa.
Erinäisissä dystopioissa esiintyy totalitäärisiä medioita jotka vääristelevät kaiken kerrotun, kaunistelevat uutisia systeemin näköiseksi ja mustamaalaavat kaikkea mahdollista "vaarallista" (lue kriittistä ) kommentointia ja pyrkivät siten mitätöimään kommentoinnin ja sohvaperunakansanosan silmissä näyttämään heidät vähintään naurettavilta ellei peräti vaarallisilta.
Ikävää tuollaisessa fiktiossa on se että FOX nykymuodossaan muistuttaa huolestuttavan paljon tuollaista dystopiamediaa. Demokraatteja vähättelevä retoriikka, suoranainen valehtelu sekä omien poliittisten näkemysten sijoittaminen uutisten rivinvälyksiin näyttää näin suomalaisittain harvinaisen räikeältä ja jopa kuvottavalta propagandalta ja valheelta joka kuitenkin uppoaa vastaanottavaan kansanosaan kuin kuuma veitsi voihin. "Jotkut sanovat" on suorastaan salakavala keino liimata uutiseen oma mielipide passiivin kautta yleiseksi totuudeksi ilman että sille edes täytyy löytää mitään validia lähdettä.
Enemmän aiheesta löytyy mm. sivustolta www.outfoxed.org jonne on listattu ja linkitetty kaikista räikeimpiä esimerkkejä jenkkilän median nykypäivästä ja jota voi hyvin käyttää ponnahduslautana eteenpäin jos aihe kiinnostaa. Sinänsähän tuossa ei suomalaiselle ole mitään uutta auringonalla kuin kenties se miten tuollaisia samanlaisia piirteitä voi etsiä kotoisemmista medioista. Ei niin vahvoina vaan varjoina taustalla.
Esimerkiksi täällä meillä harva tuskin edes tietää mitä UM:n tiedotteessa 26.12. katastrofin jälkeen todella luki mutta kaikki "tietävät" UM:n vakuuttaneen kaikkien suomalaisten olevan kunnossa kun lehdet ja uutiset tuon tiedotteen kerran tiedotteen sanat tuohon sävyyn vääristivät ja tarkoituksella alleviivasivat. Painotuksella ja pilkulla on dramaattinen vaikutus.
Armoa, ei Siperiaan.. vaiko Armoa ei, Siperiaan ? Kas siinäpä pulma.
Erinäisissä dystopioissa esiintyy totalitäärisiä medioita jotka vääristelevät kaiken kerrotun, kaunistelevat uutisia systeemin näköiseksi ja mustamaalaavat kaikkea mahdollista "vaarallista" (lue kriittistä ) kommentointia ja pyrkivät siten mitätöimään kommentoinnin ja sohvaperunakansanosan silmissä näyttämään heidät vähintään naurettavilta ellei peräti vaarallisilta.
Ikävää tuollaisessa fiktiossa on se että FOX nykymuodossaan muistuttaa huolestuttavan paljon tuollaista dystopiamediaa. Demokraatteja vähättelevä retoriikka, suoranainen valehtelu sekä omien poliittisten näkemysten sijoittaminen uutisten rivinvälyksiin näyttää näin suomalaisittain harvinaisen räikeältä ja jopa kuvottavalta propagandalta ja valheelta joka kuitenkin uppoaa vastaanottavaan kansanosaan kuin kuuma veitsi voihin. "Jotkut sanovat" on suorastaan salakavala keino liimata uutiseen oma mielipide passiivin kautta yleiseksi totuudeksi ilman että sille edes täytyy löytää mitään validia lähdettä.
Enemmän aiheesta löytyy mm. sivustolta www.outfoxed.org jonne on listattu ja linkitetty kaikista räikeimpiä esimerkkejä jenkkilän median nykypäivästä ja jota voi hyvin käyttää ponnahduslautana eteenpäin jos aihe kiinnostaa. Sinänsähän tuossa ei suomalaiselle ole mitään uutta auringonalla kuin kenties se miten tuollaisia samanlaisia piirteitä voi etsiä kotoisemmista medioista. Ei niin vahvoina vaan varjoina taustalla.
Esimerkiksi täällä meillä harva tuskin edes tietää mitä UM:n tiedotteessa 26.12. katastrofin jälkeen todella luki mutta kaikki "tietävät" UM:n vakuuttaneen kaikkien suomalaisten olevan kunnossa kun lehdet ja uutiset tuon tiedotteen kerran tiedotteen sanat tuohon sävyyn vääristivät ja tarkoituksella alleviivasivat. Painotuksella ja pilkulla on dramaattinen vaikutus.
Armoa, ei Siperiaan.. vaiko Armoa ei, Siperiaan ? Kas siinäpä pulma.
H5N1 taas vauhdissa
New Scientist Breaking News - Bird flu on the rise again in Vietnam
H5N1 taas vauhdissa.. Tälläkertaa Vietnamissa. Sopii toivoa ettei uhreilla ole ollut kierrossa tavallista flunssaa tai kaikki saadaan eristettyä..
H5N1 taas vauhdissa.. Tälläkertaa Vietnamissa. Sopii toivoa ettei uhreilla ole ollut kierrossa tavallista flunssaa tai kaikki saadaan eristettyä..
Vaatteet ja ekologisuus
Tuossa taas tuli nyysseissä törmättyä keskusteluun erilaista eettisistä näkökulmista liittyen vaatteisiin ja vaatteiden materiaaleihin ja muutamat näkemykset herättivät mielenkiintoisia ajatuksia siitä mikä on itsestäänselvää ja mikä ei.
"Yleinen" totuushan on se että turkis on ehdoton ei ei ei ja nahkakin aika arveluttavaa materiaalia eettisen luonnonsuojelijan päällä. Mielummin pitäisi käyttää kangasta ja luonnonkuituja mutta ovatka nekään niin puhtoisia jos niiden maailmanlaajuista ekologista sormenjälkeä tarkastelee hieman kriittisemmin.
Eläinpohjaisissa materiaaleissahan aina jokaista vuotaa kohden heittää henkensä yksi yksittäinen elävä otus joka ehkä söpöydellään vetoaa ihmisten omaantuntoon paremmin kuin pelkät tilastolliset luvut mutta mitäpä seurauksia esimerkiksi viattomalla puuvillanviljelyksellä voikaan olla.
Puuvilla on keskiaasiassa merkittävä viljelytuote ja vientituote ja puuvillan viljey vaatii luonnollisesti vettä ja kastelujärjestelmiä. Kastelujärjestelmät taas vaativat lähteen vedelle ja tuo veden pumppaus on aiheuttanut mukanaan yhden maailman mittavimmista ekologisista katastrofeista. Aral-järvi oli aikanaan yksi maailman suurimmista järvistä, siitä sai elantonsa kalastajat ja järvi elätti monia. Nyt puuvillanviljelys on saanut aikaan tämän tuhon.
Sanoja tuskin kannattaa erikseen tuhlata karttakuvien puhuessa karua kieltään järvenrantojen muututtua suola-aavikoksi ja kehityksen jatkuessa yhä pahempaan päin. Kumpi onkaan sitten pienempi paha vaatemateriaalin valinnassa..
"Yleinen" totuushan on se että turkis on ehdoton ei ei ei ja nahkakin aika arveluttavaa materiaalia eettisen luonnonsuojelijan päällä. Mielummin pitäisi käyttää kangasta ja luonnonkuituja mutta ovatka nekään niin puhtoisia jos niiden maailmanlaajuista ekologista sormenjälkeä tarkastelee hieman kriittisemmin.
Eläinpohjaisissa materiaaleissahan aina jokaista vuotaa kohden heittää henkensä yksi yksittäinen elävä otus joka ehkä söpöydellään vetoaa ihmisten omaantuntoon paremmin kuin pelkät tilastolliset luvut mutta mitäpä seurauksia esimerkiksi viattomalla puuvillanviljelyksellä voikaan olla.
Puuvilla on keskiaasiassa merkittävä viljelytuote ja vientituote ja puuvillan viljey vaatii luonnollisesti vettä ja kastelujärjestelmiä. Kastelujärjestelmät taas vaativat lähteen vedelle ja tuo veden pumppaus on aiheuttanut mukanaan yhden maailman mittavimmista ekologisista katastrofeista. Aral-järvi oli aikanaan yksi maailman suurimmista järvistä, siitä sai elantonsa kalastajat ja järvi elätti monia. Nyt puuvillanviljelys on saanut aikaan tämän tuhon.
Sanoja tuskin kannattaa erikseen tuhlata karttakuvien puhuessa karua kieltään järvenrantojen muututtua suola-aavikoksi ja kehityksen jatkuessa yhä pahempaan päin. Kumpi onkaan sitten pienempi paha vaatemateriaalin valinnassa..
2005-01-17
Voisiko sen paremmin sanoiksi pukea
Jos tuo lumi vielä kääntyy rännäksi niin tämähän on täyskäsi..
Vesisadetta, 3 astetta lämmintä, etelätuulta 7 m/s Vesisadetta, 3 astetta lämmintä, etelätuulta 6 m/s Vesisadetta, 1 aste lämmintä, etelätuulta 12 m/s Räntää, 2 astetta lämmintä, etelätuulta 6 m/s lunta, 1 aste pakkasta, pohjoistuulta 6 m/s
Loistava kuvaus seuraavasta 5 päivästä ilmatieteenlaitoksen tyyliin.. Alkaa tässä olla kohta huumorintaju koetuksella rauhallisemmallakin luonteella tämän läpimärän kaamospuuron ja päälletunkevan sumumuurin keskellä. Kyllä tässä kestää vaikka 30 asteen pakkasen mutta tämä alkaa olla jo liikaa. Luonnolla on kieroutunut huumorintaju..
Oloa ei tietenkään kevennä päivä päivältä kiristyvä diplomityöstressi ja kiukku itsellensä kun itse opinnäyteosuus on pahemman luokan vaiheessa ja huominen perunkirjoituspäivä joka taas kertaalleen palauttaa tunnot pintaan pahemman kerran.
Paradoksaalistahan tässä taitaa olla jopa sekin että olosuhteet huomioiden lienee aivan luonnollista että dipan kirjoittelu on kärsinyt pahemman kerran kun syksyn tapahtumat iskivät kaiken keskellä ja sekoittivat pasmat pahemman kerran mutta kun sellaiseen lusmuiluun on vaikeaa myöntää itselleen henkistä lupaa. Pitäisi vain purra hammasta ja viedä hommaa eteenpäin..
Onneksi sentään töissä on saanut vietyä proggista eteenpäin ainakin melkein aikataulussaan ja potkittua siellä itseensä vauhtia. Tosin päivärytmiä onkin siellä helpompaa pitää yllä kuin kotosalla jossa keskittymiskyky on usein solmussa. Lähiomaisen kuolema on kuitenkin sellainen henkinen isku että sillä on jälkensä puree sitä hammasta miten pureekin.
Loistava kuvaus seuraavasta 5 päivästä ilmatieteenlaitoksen tyyliin.. Alkaa tässä olla kohta huumorintaju koetuksella rauhallisemmallakin luonteella tämän läpimärän kaamospuuron ja päälletunkevan sumumuurin keskellä. Kyllä tässä kestää vaikka 30 asteen pakkasen mutta tämä alkaa olla jo liikaa. Luonnolla on kieroutunut huumorintaju..
Oloa ei tietenkään kevennä päivä päivältä kiristyvä diplomityöstressi ja kiukku itsellensä kun itse opinnäyteosuus on pahemman luokan vaiheessa ja huominen perunkirjoituspäivä joka taas kertaalleen palauttaa tunnot pintaan pahemman kerran.
Paradoksaalistahan tässä taitaa olla jopa sekin että olosuhteet huomioiden lienee aivan luonnollista että dipan kirjoittelu on kärsinyt pahemman kerran kun syksyn tapahtumat iskivät kaiken keskellä ja sekoittivat pasmat pahemman kerran mutta kun sellaiseen lusmuiluun on vaikeaa myöntää itselleen henkistä lupaa. Pitäisi vain purra hammasta ja viedä hommaa eteenpäin..
Onneksi sentään töissä on saanut vietyä proggista eteenpäin ainakin melkein aikataulussaan ja potkittua siellä itseensä vauhtia. Tosin päivärytmiä onkin siellä helpompaa pitää yllä kuin kotosalla jossa keskittymiskyky on usein solmussa. Lähiomaisen kuolema on kuitenkin sellainen henkinen isku että sillä on jälkensä puree sitä hammasta miten pureekin.
Saa asua, ei harrastaa
Helsingin kaupunki näyttää taas kahdella rintamalla hyvää mallia siitä mitä seuraa kun kansalaiset unohtavat kunnallisdemokratian merkityksen ja passivoituvat flegmaattisiksi nukkuviksi ja antavat status quon säilyä vaikka mitä tyhmyyksiä valtuutetut tekisivätkin ja suunnilleen samat naamat vallankahvassa.
Vähän kerrassaan kaupunki on muuttumassa monotoniseksi asuinkennostoksi. Malmin kenttää ollaan jo oikein todenteolla tappamassa ja "asuntomaan" tarpeen nimissä kaupungissa joka jo nyt kokee jatkuvaa muuttotappiota ja toisaalla taas yritetään keinotekoisin perustein rajoittaa kaupungin virkistysalueiden maaston käyttöä mm. suunnistamiseen ja muihin vastaaviin aktiviteetteihin.
Kauniissa puheissa kyllä pidetään suuressa arvossa sitä että nuorisolle tarjotaan mahdollisuuksia harrastamiseen ja kehittävään puuhailuun mutta toisaalla vedetään taas kertaalleen mattoa jalkojen alta rajoittamalla entisestään harventuneiden suunnistus ja taitokilpailumaastojen käyttöä keinotekoisin perustein. Appelsiinikuorituristien liikkumistahan ei tietenkään rajoiteta vaan keinotekoisesti maastonkäyttö aiotaan kieltää "järjestetyiltä tapahtumilta"
Vähän kerrassaan kaupunki on muuttumassa monotoniseksi asuinkennostoksi. Malmin kenttää ollaan jo oikein todenteolla tappamassa ja "asuntomaan" tarpeen nimissä kaupungissa joka jo nyt kokee jatkuvaa muuttotappiota ja toisaalla taas yritetään keinotekoisin perustein rajoittaa kaupungin virkistysalueiden maaston käyttöä mm. suunnistamiseen ja muihin vastaaviin aktiviteetteihin.
Kauniissa puheissa kyllä pidetään suuressa arvossa sitä että nuorisolle tarjotaan mahdollisuuksia harrastamiseen ja kehittävään puuhailuun mutta toisaalla vedetään taas kertaalleen mattoa jalkojen alta rajoittamalla entisestään harventuneiden suunnistus ja taitokilpailumaastojen käyttöä keinotekoisin perustein. Appelsiinikuorituristien liikkumistahan ei tietenkään rajoiteta vaan keinotekoisesti maastonkäyttö aiotaan kieltää "järjestetyiltä tapahtumilta"
2005-01-16
Suurta johtajaa kunnioittaen
Vaikkai ilmiön nimeltä Pohjois Korea tunteekin ja tietää maan järjettömyyden niin taas jälleen kerran on hämmentävää istuskella kotisohvalla ja katsella TV:stä dokumenttia jonka BBC on tuottanut ja tarkkailla ilmiötä paikallisen perheen näkövinkkelistä tyttären valmistautuessa esiintymään maan 55-vuotis juhlinnassa.
Materiaali jota tuo maa päästää ulkomaailman tarkkailtavaksi on varmasti hyvin rankalla kädellä editoitua ja on varmaa etti tuolla kukaan uskalla sanoa kameralleen sitä mitä ajattelee mutta joukkoesityksiä katsellessa tulee mieleen väistämättä se että mitä nuo ihmiset oikeasti ajattelevat tuon kaiken keskellä. Ovatko kaikki todella kunniottamassan suurta johtajaa pyyteettömästi vai eikö kukaan uskalla sanoa että keisarilla ei ole vaatteita. Vai ovatko kaikki ääneen ajatelleet viettämässä vähemmänreipasta leirielämää piikkilangan siimeksessä..
Jotenkin tuo kansalaisten riemu ja lippujenheiluttaminen ei aina kaikissa marssikuvissa näyttänyt niin kovin aidolta vaan liki teatraaliselta ja päälleliimatulta, ikäänkuin kilpailulta kuka hymyilee ja hurraa leveiten, kenen lippu liehuu korkeimmalta, tarpeelta vakuuttaa olevansa kunnon kansalainen siltävaralta että oveen koputetaan.
No. Toisaalta ei siitä ole niin kauaan kuin tässäkin maassa oli pinnalla poliittisesti kirkaissilmäinen lahkolaisliike joka ei nähnyt sitä että itänaapurimme keisarilta oli myöskin vaatteet kadonneet aikaa sitten ja onni ja edistyksellisyys avoimemmin ajattevien sulkemista "skitsofreenikkoina" mielisairaaloihin ja vankileirin saaristoa.
Kysymys oikeastaan on se, mikä ajaa ihmisen tälläiseen sokeuteen ja hyväntahtoiseen hölmöyteen mitä asiansa osaavat ja machiavellinsä lukeneet kovapintaiset johtajat pystyvät käyttämään röyhkeästi hyväkseen.
Materiaali jota tuo maa päästää ulkomaailman tarkkailtavaksi on varmasti hyvin rankalla kädellä editoitua ja on varmaa etti tuolla kukaan uskalla sanoa kameralleen sitä mitä ajattelee mutta joukkoesityksiä katsellessa tulee mieleen väistämättä se että mitä nuo ihmiset oikeasti ajattelevat tuon kaiken keskellä. Ovatko kaikki todella kunniottamassan suurta johtajaa pyyteettömästi vai eikö kukaan uskalla sanoa että keisarilla ei ole vaatteita. Vai ovatko kaikki ääneen ajatelleet viettämässä vähemmänreipasta leirielämää piikkilangan siimeksessä..
Jotenkin tuo kansalaisten riemu ja lippujenheiluttaminen ei aina kaikissa marssikuvissa näyttänyt niin kovin aidolta vaan liki teatraaliselta ja päälleliimatulta, ikäänkuin kilpailulta kuka hymyilee ja hurraa leveiten, kenen lippu liehuu korkeimmalta, tarpeelta vakuuttaa olevansa kunnon kansalainen siltävaralta että oveen koputetaan.
No. Toisaalta ei siitä ole niin kauaan kuin tässäkin maassa oli pinnalla poliittisesti kirkaissilmäinen lahkolaisliike joka ei nähnyt sitä että itänaapurimme keisarilta oli myöskin vaatteet kadonneet aikaa sitten ja onni ja edistyksellisyys avoimemmin ajattevien sulkemista "skitsofreenikkoina" mielisairaaloihin ja vankileirin saaristoa.
Kysymys oikeastaan on se, mikä ajaa ihmisen tälläiseen sokeuteen ja hyväntahtoiseen hölmöyteen mitä asiansa osaavat ja machiavellinsä lukeneet kovapintaiset johtajat pystyvät käyttämään röyhkeästi hyväkseen.
Blogit ja media
HS: Euroopan laatulehdet laajentavat nettipäiväkirjojen julkaisemista
Näyttävät blogit saavat median muotona taas lisää jalansijaa perinteisessä mediassa ja ilmiö huomioidaan näemmä meilläkin. Mielenkiintoista nähdä mitä hesarissa huomenna asiasta kirjoitetaan.
( Sivumennen sanottuna alkaa tuo Hesarinkin uutisotsikointi lipeämään ikävästi kohti keltaisten lehtien raflaavuutta. Vai miltä kuulostaakaan urheilu-uutisen otsikko "Palander suistui radalta Wengenissä" äkkiseltään..)
2005-01-14
Itseasiassa tylsää
Ajat muuttuvat ja se muuttuu mikä shokeeraa elokuvissa ja mikä ei. Aikanaa Sam Raimin ohjaamalla Evil Deadilla oli kauhuelokuvana ainakin Suomessa tietty maine elämää suurempana leffana joka K18-leimalla päätyi sensuurin kynsiin videolakien myötä ja taisi sitämyöten saada vielä ylimääräistä glooriaa päällensä.
Yritin tässä juuri istua telkan ääressä ja katsoa tuon kulttileffan kun se peräti näytettiin suomalaisella liki-mainstream kanavalla mutta huonoin lopputuloksin. Ei, ei hirvittänyt, ei kammottanut, ei edes säikkynyt. Lähinnä tylsistyi.. Ehkä jos olisi ollut hyvä porukka ja sixpäkki karhua kaverina niin tuon kalkkunan olisi voinut katsoa viihteenä mutta noin seurattuna ei jaksanut kiinnostaa edes loppuun saakka.
Enkä edes usko että sitä on tullut edes vanhaksi vaan enemmän on tainnut ajan hammas rouskaista tuota leffaa ja efektikauhu sitämyöten menettänyt hohtoaan kun muut ovat tehneet samoja kikkailuja jo niin kovin monta kertaa uudestaan ja uudestaan.
Sinänsä sääli että taas näki miten yksi myytti sortui maahan raunioiksi..
Yritin tässä juuri istua telkan ääressä ja katsoa tuon kulttileffan kun se peräti näytettiin suomalaisella liki-mainstream kanavalla mutta huonoin lopputuloksin. Ei, ei hirvittänyt, ei kammottanut, ei edes säikkynyt. Lähinnä tylsistyi.. Ehkä jos olisi ollut hyvä porukka ja sixpäkki karhua kaverina niin tuon kalkkunan olisi voinut katsoa viihteenä mutta noin seurattuna ei jaksanut kiinnostaa edes loppuun saakka.
Enkä edes usko että sitä on tullut edes vanhaksi vaan enemmän on tainnut ajan hammas rouskaista tuota leffaa ja efektikauhu sitämyöten menettänyt hohtoaan kun muut ovat tehneet samoja kikkailuja jo niin kovin monta kertaa uudestaan ja uudestaan.
Sinänsä sääli että taas näki miten yksi myytti sortui maahan raunioiksi..
2005-01-13
Kiirettä
Deadlinet tuovat mukanaan aina erityistä kiirettä ja kalenterin tiivistymistä ja nyt taas on aika hieman kortilla kun pitäisi saada testausjärjestelmän 1. tuotantoversio koekäyttöön tehtaanlattialle pois labran seinien sisältä. Debuggaustahti on ollut viimepäivinä melkoinen ja muutaman käytettävyyttä lisäävän optionkin olen ehtinyt ujuttaa joukkoon. Kiirettä ei myöskään ole vähentänyt se että eilisenpäivää oli verkko matalana yhden pimenneen verkkokytkimen johdosta.
Alkaa jännitys kasvamaan sen suhteen millaisen vastaanoton tuo saa tuotannon väen puolelta ja miten testausfunktiot purevat laajempaan tuotevalikoimaan ja toimivatko kaikki analyysit oikein vai päin mäntyä. Kohta näkee ken kokee.
Alkaa jännitys kasvamaan sen suhteen millaisen vastaanoton tuo saa tuotannon väen puolelta ja miten testausfunktiot purevat laajempaan tuotevalikoimaan ja toimivatko kaikki analyysit oikein vai päin mäntyä. Kohta näkee ken kokee.
2005-01-11
Isovenäläinen asennemaailma
Venäjän televisio liitti Suomen Venäjään
Jotain kertonee venäläisten asennemaailmasta tämä RTR-kanavan uutissivujen sääkarttakuva missä tyylikäästi Suomen päälle on sijoitettu kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu nimi Rossija ja nimen vierellä liehuu valko-sini-punainen Venäjän lippu..
Kuinkahan moni tässä maassa todella tajuaa naapurimme kansan ajatusmaailmaa ja oikeuskäsityksiä ja ymmärtää mitä tuolla on tekeillä ja että "suuren saatanan" romahtaminen ei muuttanut todellakaan kaikkea.
Toinen hyvä esimerkki on viikonlopun Hesarin vieraskynäpalstan artikkeli jossa referoitiin muutamaa kuvastavaa esimerkkiä jossa ensin eräs sivistynyt nuori venäläinen kauhisteli Ukrainan vaaleja ja kun toimittaja luuli hänen kauhistelleen väärinkäytöksiä paljastuikin että esimerkkihenkilö kauhistelikin sitä että Ukrainan kansa ei totellutkaan Put..Venäjän tahtoa sokeasti..
Toisessa tapauksessa Lukio-opettajien seminaarissa oli paikallinen opettaja kysellyt toimittajalta vilpittömästi sitä miksi Yhdysvallat rahoittavat tsetsheenien terrorismia... Samaan aikaan kun Putin virallisen maireasti julistaa käyvänsä rintarinnan Yhdysvaltain kanssa terrorismin vastaista sotaa.
Ilmeisemmin siis hyvällä tekosyyllä yritetään ulkomaailman suhteen legitimoida kaukasuksen kansanmurhaa ja toisaalla kansan syvien rivien lännenpelkoa ja kiihkoisänmaallisuutta ruokitaan aivan päinvastaisella propagandalla..
Joku voisi jo huolestua..
Jotain kertonee venäläisten asennemaailmasta tämä RTR-kanavan uutissivujen sääkarttakuva missä tyylikäästi Suomen päälle on sijoitettu kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettu nimi Rossija ja nimen vierellä liehuu valko-sini-punainen Venäjän lippu..
Kuinkahan moni tässä maassa todella tajuaa naapurimme kansan ajatusmaailmaa ja oikeuskäsityksiä ja ymmärtää mitä tuolla on tekeillä ja että "suuren saatanan" romahtaminen ei muuttanut todellakaan kaikkea.
Toinen hyvä esimerkki on viikonlopun Hesarin vieraskynäpalstan artikkeli jossa referoitiin muutamaa kuvastavaa esimerkkiä jossa ensin eräs sivistynyt nuori venäläinen kauhisteli Ukrainan vaaleja ja kun toimittaja luuli hänen kauhistelleen väärinkäytöksiä paljastuikin että esimerkkihenkilö kauhistelikin sitä että Ukrainan kansa ei totellutkaan Put..Venäjän tahtoa sokeasti..
Toisessa tapauksessa Lukio-opettajien seminaarissa oli paikallinen opettaja kysellyt toimittajalta vilpittömästi sitä miksi Yhdysvallat rahoittavat tsetsheenien terrorismia... Samaan aikaan kun Putin virallisen maireasti julistaa käyvänsä rintarinnan Yhdysvaltain kanssa terrorismin vastaista sotaa.
Ilmeisemmin siis hyvällä tekosyyllä yritetään ulkomaailman suhteen legitimoida kaukasuksen kansanmurhaa ja toisaalla kansan syvien rivien lännenpelkoa ja kiihkoisänmaallisuutta ruokitaan aivan päinvastaisella propagandalla..
Joku voisi jo huolestua..
Ei ole pohjoisnapakaan entisensä..
How the Earthquake affected Earth
Mielenkiintoista miten pieniä muutoksia nykyään pystytäänkään mittaamaan ja havannoimaan näinkin nopeasti ja miten selkeästi geologiset ilmiöt edelleen muovaavat planeettamme ulkokuorta ja asemaa.
Tosin kannattaa muistaa ettei tässäkään mitään pysyväistä status quoa järkytetty mitenkään poikkeukselliseti vaan geologisessa aikaskaalassa mitaten nuo 9-richterin täräykset jurskauttelevat planeetan kelluvaa pintarakennetta yhtenänsä n. 4-kertaa vuosisadassa (viimeaikojen statistiikkaa.. voi sitä tärähdellä useamminkin..) suuntaansa ja toiseensa.
Mielenkiintoista miten pieniä muutoksia nykyään pystytäänkään mittaamaan ja havannoimaan näinkin nopeasti ja miten selkeästi geologiset ilmiöt edelleen muovaavat planeettamme ulkokuorta ja asemaa.
Tosin kannattaa muistaa ettei tässäkään mitään pysyväistä status quoa järkytetty mitenkään poikkeukselliseti vaan geologisessa aikaskaalassa mitaten nuo 9-richterin täräykset jurskauttelevat planeetan kelluvaa pintarakennetta yhtenänsä n. 4-kertaa vuosisadassa (viimeaikojen statistiikkaa.. voi sitä tärähdellä useamminkin..) suuntaansa ja toiseensa.
Julkaisu se tämäkin
Äskeinen ystävän kanssa käyty keskustelu akateemisen maailman julkaisupolitiikasta jäi pyörimään mieleen, lähinnä siitä se kuinka paljon nykymaailmassa on vielä ylenmääräisenä painolastinsa sellaisia pinttyneitä tapoja ja käytäntöjä jotka juontavat juurensa hyvistä perusteluista mutta ovat auttamatta vanhentuneita vuoden 2005 maailmankuvassa.
Sinänsä en katso olevani kovin pätevä arvoimaan nykymallisen akateemisen peer-review prosessin nykytilaa mutta se mikä särähti korvaan on se miten tutkijat joutuvat odottamaan sitä että heidän artikkeleita julkaistaan ja tuotettu tieto pääsee leviämään!
Myönnetään että julkaisupolitiikalla on ollut perusteensa silloin kun printtiaviiseissa on ollut rajallisesti tilaa tekstille ja levittäminen ympäri maailmaa on maksanut mutta miksi ihmeessä nykypäivänä on olemassa tuollaisia hidastimia ja tietoa padotaan pöydillä pölyttyviin raportteihin ja artikkeleihin joita ei ehditä julkaisemaan. Hitto.. uudistukaa ihmiset hyvin ja ottakaa verkko todella tuottavaan käyttöön..
Kyllä puhutaan kaikkea kaunista virtuaaliyliopistoista sun muista mutta sitten käytännössä toimitaan yhä menneen maailman oppien avulla. Ei ihme että IT-ala kehittyy ja kukoistaa kun uuden tieteen puolella ei tunneta vastaavaa hitautta vaan informaatiota tuotetaan ruohonjuuritasolla, kirjoitetaan foorumeille, linkitetään, vaihdetaan ja vertaisarviointia tapahtuu jokaisessa uutisryhmässä ja foorumissa jotka asiaa sivuavat.
Ylipäätään kun maailmaa katsoo hivenen analyyttisemmin silmin näkee että niin kovin monessa paikassa toimitaan uusilla välineillä vanhaan malliin niinkuin ennenkin vaikka vanhat tavat olisivatkin vain aikansa teknologian lapsia.
Omalla alalla näkee miten monessa paikkaa vielä vaaditaan mittauksista piirrettyjä graafisia kuvaajia vaikka kuvaajien resoluutio olisikin jotain paljon surkeampaa kuin mitta-anturin antama data ja tulkinnat kuvaajista paljon epätarkempia kuin laskennan suorittamat testit. Viivapiirturien aikakaudella muuta ei tietenkään edes ole voitu tehdä mutta vieläkään ei muisteta että nykyään analyysin voi suorittaa CPU:n laskentavoimalla viivoittimen sijaan.
Kysymys lieneekin se että mistä jokaiselle alalle saataisiin ne lievästi anarkistisen uudenkokeilijat jotka pöllyttäisivät vanhoja tapoja toimia ja ruotisivat niistä esiin oleellisen kalkkeutumien seasta.
Konsultilla olisi töitä..
Sinänsä en katso olevani kovin pätevä arvoimaan nykymallisen akateemisen peer-review prosessin nykytilaa mutta se mikä särähti korvaan on se miten tutkijat joutuvat odottamaan sitä että heidän artikkeleita julkaistaan ja tuotettu tieto pääsee leviämään!
Myönnetään että julkaisupolitiikalla on ollut perusteensa silloin kun printtiaviiseissa on ollut rajallisesti tilaa tekstille ja levittäminen ympäri maailmaa on maksanut mutta miksi ihmeessä nykypäivänä on olemassa tuollaisia hidastimia ja tietoa padotaan pöydillä pölyttyviin raportteihin ja artikkeleihin joita ei ehditä julkaisemaan. Hitto.. uudistukaa ihmiset hyvin ja ottakaa verkko todella tuottavaan käyttöön..
Kyllä puhutaan kaikkea kaunista virtuaaliyliopistoista sun muista mutta sitten käytännössä toimitaan yhä menneen maailman oppien avulla. Ei ihme että IT-ala kehittyy ja kukoistaa kun uuden tieteen puolella ei tunneta vastaavaa hitautta vaan informaatiota tuotetaan ruohonjuuritasolla, kirjoitetaan foorumeille, linkitetään, vaihdetaan ja vertaisarviointia tapahtuu jokaisessa uutisryhmässä ja foorumissa jotka asiaa sivuavat.
Ylipäätään kun maailmaa katsoo hivenen analyyttisemmin silmin näkee että niin kovin monessa paikassa toimitaan uusilla välineillä vanhaan malliin niinkuin ennenkin vaikka vanhat tavat olisivatkin vain aikansa teknologian lapsia.
Omalla alalla näkee miten monessa paikkaa vielä vaaditaan mittauksista piirrettyjä graafisia kuvaajia vaikka kuvaajien resoluutio olisikin jotain paljon surkeampaa kuin mitta-anturin antama data ja tulkinnat kuvaajista paljon epätarkempia kuin laskennan suorittamat testit. Viivapiirturien aikakaudella muuta ei tietenkään edes ole voitu tehdä mutta vieläkään ei muisteta että nykyään analyysin voi suorittaa CPU:n laskentavoimalla viivoittimen sijaan.
Kysymys lieneekin se että mistä jokaiselle alalle saataisiin ne lievästi anarkistisen uudenkokeilijat jotka pöllyttäisivät vanhoja tapoja toimia ja ruotisivat niistä esiin oleellisen kalkkeutumien seasta.
Konsultilla olisi töitä..
2005-01-10
Kouluruokailusta oppiaine ??
YLE uutiset
Taas on näemmä jonkun prohvessoorin pitänyt saada varttinsa julkisuudessa. Tälläkertaa helppona aiheena julkisuudessa pinnalla olevat ruokailu-asiat ja elintapatottumukset ja johtavana ideana se että kouluruokailusta pitäisi tehdä pakollinen oppitunti ja demostraatio oikeanlaisesta ravinnosta.
Ihan hyvä idea jos kouluruoka yleisellä tasolla olisi inhimillinen esimerkki oikeanlaisesta ruoasta..
Siis sellaisesta joka ei ole jatkettu vedellä tai porkkanalla, joka ei muodosta muusista liisteriä jolla lasin voi liimata ylösalaisin pöydän pohjaan (kokeiltu juttu) yön ajaksi ja joka vieläpä maistuisi joltain muulta kuin anonyymiltä massalta. Vaikka vuosikymmen on jo kulunut noista ajoista niin yhä muistuu mieleen aivan liian elävästi ne appeet joita mm lukiossa Vantaan kaupunki nuorilleen tarjoili ja se ei ollut paljon se.
Mutta ilmeisemmin noille ravintoviisaille riittää "hyvän" ruoan kriteeriksi se että paperilla on tarvikkeista löydettävissä kaikki halvatun hivenaineet ja kaikki muu on toisarvoista.
Palkkaisivat mielummin jonkun kunnon kokin ja makua arvostavan ammattilaisen tuonne hommaan niin saattaisi kouluape saada suuremman suosion kuin hätäisillä pakkokeinoilla.
Syödäkö elääkseen vai elääkö syödäkseen ?
Taas on näemmä jonkun prohvessoorin pitänyt saada varttinsa julkisuudessa. Tälläkertaa helppona aiheena julkisuudessa pinnalla olevat ruokailu-asiat ja elintapatottumukset ja johtavana ideana se että kouluruokailusta pitäisi tehdä pakollinen oppitunti ja demostraatio oikeanlaisesta ravinnosta.
Ihan hyvä idea jos kouluruoka yleisellä tasolla olisi inhimillinen esimerkki oikeanlaisesta ruoasta..
Siis sellaisesta joka ei ole jatkettu vedellä tai porkkanalla, joka ei muodosta muusista liisteriä jolla lasin voi liimata ylösalaisin pöydän pohjaan (kokeiltu juttu) yön ajaksi ja joka vieläpä maistuisi joltain muulta kuin anonyymiltä massalta. Vaikka vuosikymmen on jo kulunut noista ajoista niin yhä muistuu mieleen aivan liian elävästi ne appeet joita mm lukiossa Vantaan kaupunki nuorilleen tarjoili ja se ei ollut paljon se.
Mutta ilmeisemmin noille ravintoviisaille riittää "hyvän" ruoan kriteeriksi se että paperilla on tarvikkeista löydettävissä kaikki halvatun hivenaineet ja kaikki muu on toisarvoista.
Palkkaisivat mielummin jonkun kunnon kokin ja makua arvostavan ammattilaisen tuonne hommaan niin saattaisi kouluape saada suuremman suosion kuin hätäisillä pakkokeinoilla.
Syödäkö elääkseen vai elääkö syödäkseen ?
Usenetin elinkaari
20 Year Archive on Google Groups
Google groupsin 20 vuotinen usenetin aikajana antaa hyvin mielenkiintoisen kuvan Internetin lyhyestä historiasta.
Nykyiset yleiskäsitteet PC, windows tai edes MS-DOS (kuka enää sitä muistaa.. :-) eivät nekään ole olleet mitenkään ikuisia vaan tuolta janalta löytyy niistäkin ensimmäiset huomiot Usenet:n keskusteluissa.
Google groupsin 20 vuotinen usenetin aikajana antaa hyvin mielenkiintoisen kuvan Internetin lyhyestä historiasta.
Nykyiset yleiskäsitteet PC, windows tai edes MS-DOS (kuka enää sitä muistaa.. :-) eivät nekään ole olleet mitenkään ikuisia vaan tuolta janalta löytyy niistäkin ensimmäiset huomiot Usenet:n keskusteluissa.
Toiset saavat rangaistuksensa
Argh
Mitähän tuntematonta mystistä entiteettiä sitä on oikein musiikkivalinnoillaan tullut loukattua kun rangaistus on näinkin julma. Kiitos satunnaisen kirjastosta bongatun ja iTunesiin piruuttaan ripatun levyn minulla soi päässä parhaillaan ikuisessa loopissa ensimmäiset rivit Freemanin Osuuskaupan Janesta..
Hermo menee ja ahdistaa..
Mitähän tuntematonta mystistä entiteettiä sitä on oikein musiikkivalinnoillaan tullut loukattua kun rangaistus on näinkin julma. Kiitos satunnaisen kirjastosta bongatun ja iTunesiin piruuttaan ripatun levyn minulla soi päässä parhaillaan ikuisessa loopissa ensimmäiset rivit Freemanin Osuuskaupan Janesta..
Hermo menee ja ahdistaa..
2005-01-09
2 Kuukautta
Jännää miten ihmisen tajunta siirtää joskus raskaita asioita taka-alalle ikäänkuin jäädytykseen ja pitää mielessä pinnassa muita, vähäpätöisempiä asioita. Onkohan tuo vain noin vai onko kyseessä jokin sisäsyntyinen puolustusmekanismi joka pyrkii ylläpitämään normaalia eloa ja elämänmenoa murheista huolimatta.
Tänään tuli täyteen tasan 2 kuukautta isän poismenosta mutta sellainen kumma tunne että siitä olisi paljon kauemman aikaa.. Asia ikäänkuin piiloittelee jossain tuolla tajunnan taka-alalla tullakseen sieltä esiin ikävinä tunnetiloina ja fiiliksenä aina erinäisissä paikoissa silloin kun sille on tilaa. Useinmiten ilta-aikaan. Monet muut kauempanakin olleet asiat tuntuvat siltä että ne olisivat tapahtuneet vasta äskettäin mutta tuossa tunne on aivan päinvastainen..
Kummallista, luulisi että tuo olisi syöpynyt aktiivitajuntaan paljon lähemmäksi pintaa..
Kai tuo on myös niitä asioita miksi minusta ovat nämä viimeaikojen kollektiiviset surupäivät ja hiljaiset hetket nyyhkimisineen tuntuneet kovin ulkokultaisilta ja pinnallisilta seremonioilta joissa on pikemminkin joukkohurmoksen hengessä paikattu omaa huonoa omaatuntoa todellisen surun tuntemisen sijasta...
Tänään tuli täyteen tasan 2 kuukautta isän poismenosta mutta sellainen kumma tunne että siitä olisi paljon kauemman aikaa.. Asia ikäänkuin piiloittelee jossain tuolla tajunnan taka-alalla tullakseen sieltä esiin ikävinä tunnetiloina ja fiiliksenä aina erinäisissä paikoissa silloin kun sille on tilaa. Useinmiten ilta-aikaan. Monet muut kauempanakin olleet asiat tuntuvat siltä että ne olisivat tapahtuneet vasta äskettäin mutta tuossa tunne on aivan päinvastainen..
Kummallista, luulisi että tuo olisi syöpynyt aktiivitajuntaan paljon lähemmäksi pintaa..
Kai tuo on myös niitä asioita miksi minusta ovat nämä viimeaikojen kollektiiviset surupäivät ja hiljaiset hetket nyyhkimisineen tuntuneet kovin ulkokultaisilta ja pinnallisilta seremonioilta joissa on pikemminkin joukkohurmoksen hengessä paikattu omaa huonoa omaatuntoa todellisen surun tuntemisen sijasta...
2005-01-08
Shopping
Vaatteiden ostamisessa on aina omat haasteensa kun omaa pituuteen nähden turhan hoikan ongelmavartalon jolloin sopivan mittaisten yksinkertaisten mustien suorien käyttöhousujen löytyminen alkaa olla jo työn ja tuskan takana useimmissa käänteissä tai sitten vain silkkaa tuuripeliä.
Jälkimmäisestä taisi olla kyse tämän päivän kauppakierroksella. Jostain mystisestä kuun ja tähtien asemasta johtuvasta tilastollisesta kuriositeetista johtuen ensimmäiset sovitetut housut olivat nappivalinnat ja kaikki loput läpikäydyt enemmän tai vähemmän epäsopivia vaikka läpi tulikin käytyä kaikki Stadin oleelliset kaupat Stockaa ja Halosta myöden ja jopa lipsahdettua Dressmanin (no juu juu..) ovien sisäpuolelle.. Ensimmäiset olisivat toki riittäneet jos olivat olleet just' sellaiset mitä etsiskelin duuni- ja arkikäyttöön mutta oli nuokin pakko ostaa pois roikkumasta ihan siksi että osuivat nappiin.
Muutoin reissu oli ihan onnistunut. Ystävä makutuomarina ja seurana auttaa aina jaksamista hyllyjen välissä valikoimaa manaillessa ja mukaan tarttui kaikkea ennaltasuunniteltua ja vähän vain puoliksimietittyä vaatekappaletta sieltä ja täältä ja tuli taas jälleen kerran lipsahdettua myös Tie Rack:n puolelle kartuttamaan lisää skragavarastoa vaikkei niitä nyt välttämättä olisi juuri tarvinnutkaan..
Sitä vain ei aina malta olla ihmettelemättä että millaisille Mc'Donalds-mahoille noita vaatteita keskimäärin oikein suunnitellaan ja mitoitetaan..
Jälkimmäisestä taisi olla kyse tämän päivän kauppakierroksella. Jostain mystisestä kuun ja tähtien asemasta johtuvasta tilastollisesta kuriositeetista johtuen ensimmäiset sovitetut housut olivat nappivalinnat ja kaikki loput läpikäydyt enemmän tai vähemmän epäsopivia vaikka läpi tulikin käytyä kaikki Stadin oleelliset kaupat Stockaa ja Halosta myöden ja jopa lipsahdettua Dressmanin (no juu juu..) ovien sisäpuolelle.. Ensimmäiset olisivat toki riittäneet jos olivat olleet just' sellaiset mitä etsiskelin duuni- ja arkikäyttöön mutta oli nuokin pakko ostaa pois roikkumasta ihan siksi että osuivat nappiin.
Muutoin reissu oli ihan onnistunut. Ystävä makutuomarina ja seurana auttaa aina jaksamista hyllyjen välissä valikoimaa manaillessa ja mukaan tarttui kaikkea ennaltasuunniteltua ja vähän vain puoliksimietittyä vaatekappaletta sieltä ja täältä ja tuli taas jälleen kerran lipsahdettua myös Tie Rack:n puolelle kartuttamaan lisää skragavarastoa vaikkei niitä nyt välttämättä olisi juuri tarvinnutkaan..
Sitä vain ei aina malta olla ihmettelemättä että millaisille Mc'Donalds-mahoille noita vaatteita keskimäärin oikein suunnitellaan ja mitoitetaan..
2005-01-07
Hermo meni.. taas..
Vaikka kaltaiseni avomielisen agnostikon kritiikki yleensä kohdistuukin enemmän tai vähemmän vakaumuksensa sokaisemiin tahoihin niin tasapuolisuuden nimissä on todettava etteivät nämä kotimaiset raivoateistitkaan ole niitä suurimpia järjen jättiläisiä.
Voi tietenkin olla että osa artikkelin korostuksesta on peräisin toimittajan kynästä mutta vähintäänkin naiivilta tämäkin vaahtoaminen NYT-liitteen MitäNyt palstalla kuulostaa puhuttaessa Kaakkois-Aasian katastrofista:
Samassa kirjoitelmassa hän kyllä peräänkuuluttaa kriittisyyttä uskontoja kohtaan hän itse tarjoaa "syyksi" leimallisen uskonnollista Raamatunlausetta vaikka kuka tahansa täysijärkinen tajuaa jo otsallaan että ylipäätään liikakansoituksen ongelmat ovat jossain aivan toisaalla ja muistaa myös sen että pahiten kärsineet alueet eivät edes olleet niitä kaikista räikeimmin ylikansoitettuja neliökilometrjä mitä tältä pallolta löytyy.
Toki Katolinen kirkko on saanut aikaan keskiaikaisella sukupuolivalistus- ja ehkäisypolitiikallaan aikaan paljon vahinkoa ja hidastanut positiivista kehitystä mutta vain tuon yhden tahon leimallinen syytteleminen on lähinnä naiivia.
Voi tietenkin olla että osa artikkelin korostuksesta on peräisin toimittajan kynästä mutta vähintäänkin naiivilta tämäkin vaahtoaminen NYT-liitteen MitäNyt palstalla kuulostaa puhuttaessa Kaakkois-Aasian katastrofista:
Lisäksi yhtenä syynä katastrofin mittavuuteen on liikakansoitus. Kun Raamatussa kehotetaan lisääntymään ja täyttämään maa, siitä seuraa se, että tälläisissä luonnonkatastrofeissa uhriluku kasvaa.Siis onko tuon kirjoittajalla aivan kaikki kohdillaan vai onko hän yksinkertaisesti tyhmä ?
- Paula Vasama
Samassa kirjoitelmassa hän kyllä peräänkuuluttaa kriittisyyttä uskontoja kohtaan hän itse tarjoaa "syyksi" leimallisen uskonnollista Raamatunlausetta vaikka kuka tahansa täysijärkinen tajuaa jo otsallaan että ylipäätään liikakansoituksen ongelmat ovat jossain aivan toisaalla ja muistaa myös sen että pahiten kärsineet alueet eivät edes olleet niitä kaikista räikeimmin ylikansoitettuja neliökilometrjä mitä tältä pallolta löytyy.
Toki Katolinen kirkko on saanut aikaan keskiaikaisella sukupuolivalistus- ja ehkäisypolitiikallaan aikaan paljon vahinkoa ja hidastanut positiivista kehitystä mutta vain tuon yhden tahon leimallinen syytteleminen on lähinnä naiivia.
2005-01-06
Tämä menee jo naurettavaksi
Viimeistään nyt minä alan epäillä näiden testien todenmukaisuutta..
www.iqtest.com
Lieneeköhän tuloksilla selkeää syy-yhteyttä siihen että useammasta testistä voi tilata selvää rahaa (9,95 taalaa..) vastaan useampisivuisen lomakkeen testin tuloksista ja kuka nyt mistään maksaisi jos testitulos näyttäisi ÄO:n lähentelevän laakamatoa..
Lieneeköhän testin todellinen älykkyysmittaus siinä että jättää visan vinguttamisen sikseen vaikka tulos olisikin näennäisen imarteleva..
Thank you for taking the IQ Test at www.IQTest.com.
We are confirming that your IQ Test score was: 145
Please log in at http://www.iqtest.com/login.html to purchase your Complete Personal Intelligence Profile.
www.iqtest.com
Lieneeköhän tuloksilla selkeää syy-yhteyttä siihen että useammasta testistä voi tilata selvää rahaa (9,95 taalaa..) vastaan useampisivuisen lomakkeen testin tuloksista ja kuka nyt mistään maksaisi jos testitulos näyttäisi ÄO:n lähentelevän laakamatoa..
Lieneeköhän testin todellinen älykkyysmittaus siinä että jättää visan vinguttamisen sikseen vaikka tulos olisikin näennäisen imarteleva..
Thank you for taking the IQ Test at www.IQTest.com.
We are confirming that your IQ Test score was: 145
Please log in at http://www.iqtest.com/login.html to purchase your Complete Personal Intelligence Profile.
Toinenkin testi
Hmm.. Näitähän löytyy lisää :-)
http://www.intelligencetest.com/
Ja tulokset:
Your age adjusted IQ score is 129 and the average score for all test takers is 100. You scored higher than 99 % of all the people that took this test. Your Grade ** Above Average **
Testihän se tämäkin
How smart you are
Uskoisikohan tätä testiä ihan kylmiltään vai ei. Näistä webbitesteistä kun ei aina oikein tiedä kuinka tieteellisellä pohjalla ne lepäävät ja mikä on faktaa ja mikä käyttäjää kosiskelevaa yliarviointia. Ja toisaalta angloamerikkalaiselle kielialueelle suunnatujen testien kielikysymykset aina vetävät ei-natiivin tuloksia alaspäin sillä niissä loogisen päättelykyvyn mittaaminen muuttuu kielitaidon testaamiseksi joka ei ole kokeen perimmäinen tarkoitus.
Mutta mitäpä tuloksia tuolta tuli:
Congratulations, Jyri!
Your IQ score is 133
Uskoisikohan tätä testiä ihan kylmiltään vai ei. Näistä webbitesteistä kun ei aina oikein tiedä kuinka tieteellisellä pohjalla ne lepäävät ja mikä on faktaa ja mikä käyttäjää kosiskelevaa yliarviointia. Ja toisaalta angloamerikkalaiselle kielialueelle suunnatujen testien kielikysymykset aina vetävät ei-natiivin tuloksia alaspäin sillä niissä loogisen päättelykyvyn mittaaminen muuttuu kielitaidon testaamiseksi joka ei ole kokeen perimmäinen tarkoitus.
Mutta mitäpä tuloksia tuolta tuli:
Congratulations, Jyri!
Your IQ score is 133
Your Intellectual Type is Precision Processor. This means you're exceptionally good at discovering quick solutions to problems, especially ones that involve math or logic. You're also resourceful and able to think on your feet. And that's just some of what we know about you from your test results.
2005-01-04
Vuorovaikutusta
Olipahan taas mukavaa nähdä piiitkästä aikaa nenätysten erästäkin ystävää jonka kanssa tulee usein jutusteltua koneen äärellä mutta jota muuten tapaa aika harvakseltaan.
Vaikka pikaviestinnällä pystyykin keskustelemaan myös syvällisempiäkin juttutuokioita kuin vain pelkkiä "hei-moi-mitäkuuluu" rupatteluja niin ei mikään voita juttutuokiota teemukin äärellä sopivanrauhallisessa kuppilassa.
Tuttavuuden mielenkiintoisuushan on siis siinä että siinä missä minä olen aika tyylipuhdas agnostis-ateistinen maailmanihmettelijä (en ole noista teologisista termeistä koskaan löytänyt 1:1 sopivaa määritelmää) omaa ystäväni taas hyvinkin syvän hengellisen vakaumuksen mutta elämänmenoa luotaaviin keskusteluihin tuo luo vain uutta mielenkiintoa varsinkin silloin kun voi kaikesta höpötellä täysin avoimesti molemminpuolisen ajatusmaailman kunnioituksen hengessä :-)
Ja senhän arvaa että taas puhetta riitti ja aika kului turhankin nopsaan. Mutta ehkä taas joskus mahdollisesti uudestaan :-)
Vaikka pikaviestinnällä pystyykin keskustelemaan myös syvällisempiäkin juttutuokioita kuin vain pelkkiä "hei-moi-mitäkuuluu" rupatteluja niin ei mikään voita juttutuokiota teemukin äärellä sopivanrauhallisessa kuppilassa.
Coffee Housen voisi kyllä pistää huonon teevalikoiman johdosta pienee boikottiin henkilökohtaisella tasolla..Oikeastaan tuo tuttavuus taas osoittaa todeksi sen miten mielenkiintoisia tuttavuuksia voi sähköisten medioiden kautta syntyä ja miten loppujenlopuksi hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa saa aikaan hyvin mielenkiintoisia keskusteluja ja miten ei aina kaikesta tarvitse ajatella todellakaan samalla tavalla.
Tuttavuuden mielenkiintoisuushan on siis siinä että siinä missä minä olen aika tyylipuhdas agnostis-ateistinen maailmanihmettelijä (en ole noista teologisista termeistä koskaan löytänyt 1:1 sopivaa määritelmää) omaa ystäväni taas hyvinkin syvän hengellisen vakaumuksen mutta elämänmenoa luotaaviin keskusteluihin tuo luo vain uutta mielenkiintoa varsinkin silloin kun voi kaikesta höpötellä täysin avoimesti molemminpuolisen ajatusmaailman kunnioituksen hengessä :-)
Ja senhän arvaa että taas puhetta riitti ja aika kului turhankin nopsaan. Mutta ehkä taas joskus mahdollisesti uudestaan :-)
2005-01-03
Kevennetty olotila
Vuodenvaihde merkitsi sitäkin että lippukunnan toimikausi vaihtui kalenterivuoden mukaan ja vaalikokouksen päätöksen mukaisesti allekirjoittaneella ei sitten ole enää yhtään juridista toimea Ry:ssä jonka lippukunta muodostaa yhdistyslain silmissä ja pesti on takanapäin kaikinpuolin.
Hieman haikea fiilis mutta ennekaikkea keventynyt ja helpottunut olo. Ei siinä ettenkö viihtynyt harrastuksessa ja pestissäni mutta kaiken työ ja koulukiireen keskellä ja viimeaikojen tapahtumien ja elämänvaiheiden jälkeen hommasta oli tullut senverran stressaavaa että siitä ei enää niin nauttinut ja tarve irtiotolle alkoi olla todellinen.
Jossain vaiheessa sitä heräsi siihen että onko harrastus enää oikeassa asemassa jos kalenteriin merkitty palaveri tuntui pakkopullalta joka piti vain käydä hoitamassa vaikka harrastuksien pitäisi olla enemmän vastapainoa muulle elämälle ja rentoutumista työstressistä ja kiireestä.
Ei tuosta elämäntavasta voi mihinkään luopua ja minulla on sellainen kutina että ennenpitkää sitä löytää itsensä taas jostain pestistä mutta juuri nyt on sellainen olo että kaipaa harrastusta johon voi vain ottaa ja mennä ilman että kaikki pitää ensin itse valmistella. Onneksi joululomat ovatkin jo ohitse ja voikin tästä taas tarttua sulkismailaan.. Ja tulee kesä ja pyöräilykausi. Ja kaikkea muuta pientä kivaa
*Jalat pöydällä istuskellen*
Hieman haikea fiilis mutta ennekaikkea keventynyt ja helpottunut olo. Ei siinä ettenkö viihtynyt harrastuksessa ja pestissäni mutta kaiken työ ja koulukiireen keskellä ja viimeaikojen tapahtumien ja elämänvaiheiden jälkeen hommasta oli tullut senverran stressaavaa että siitä ei enää niin nauttinut ja tarve irtiotolle alkoi olla todellinen.
Jossain vaiheessa sitä heräsi siihen että onko harrastus enää oikeassa asemassa jos kalenteriin merkitty palaveri tuntui pakkopullalta joka piti vain käydä hoitamassa vaikka harrastuksien pitäisi olla enemmän vastapainoa muulle elämälle ja rentoutumista työstressistä ja kiireestä.
Ei tuosta elämäntavasta voi mihinkään luopua ja minulla on sellainen kutina että ennenpitkää sitä löytää itsensä taas jostain pestistä mutta juuri nyt on sellainen olo että kaipaa harrastusta johon voi vain ottaa ja mennä ilman että kaikki pitää ensin itse valmistella. Onneksi joululomat ovatkin jo ohitse ja voikin tästä taas tarttua sulkismailaan.. Ja tulee kesä ja pyöräilykausi. Ja kaikkea muuta pientä kivaa
*Jalat pöydällä istuskellen*
Kotimaassa kaikki hyvin
Apua Acehiin
Pikainen vilkaisu Iltapäivälehtien kansiin antaa ymmärtää että pahin olisi jo ohitse ja kotimaassa kaikki hyvin. Jotkut pääsivät vihdoinkin kotiin, Vierikot eivät aio lähteä Phuketista mihinkään, Brittityttö pelasti sata henkeä ja jotkut kotiinpäässeet turistit haluavatkin jo takaisin mahdollisimman. Syntyipä vielä saarilla poikakin joka sai nimekseen Tsunami.
Maininnat katastrofista ovat jo kutistuneet pieneksi alanurkan uutiseksi totaalisesta tuhosta ja lööpissä ihmetellään jo sitä että hyppääkö Janne liian pitkälle. Median muisti on joskus oudon lyhyt
Onneksi sentään löytyy vähemmänpopulistisia uutiskanavia jotka jaksavat kertoa karua kieltään siitä että kaikki ei todellakaan ole hyvin vaikka viimeinen härmäläinen saatiinkin jo kotiin vaan esimerkiksi Aceh:n kyliin on vasta nyt alettu saamaan perille apua sen jäljiltä kun tsunami tuhosi alueelta todellakin kaiken. Mukaanlukien tiet ja rantaviivan.
Pikainen vilkaisu Iltapäivälehtien kansiin antaa ymmärtää että pahin olisi jo ohitse ja kotimaassa kaikki hyvin. Jotkut pääsivät vihdoinkin kotiin, Vierikot eivät aio lähteä Phuketista mihinkään, Brittityttö pelasti sata henkeä ja jotkut kotiinpäässeet turistit haluavatkin jo takaisin mahdollisimman. Syntyipä vielä saarilla poikakin joka sai nimekseen Tsunami.
Maininnat katastrofista ovat jo kutistuneet pieneksi alanurkan uutiseksi totaalisesta tuhosta ja lööpissä ihmetellään jo sitä että hyppääkö Janne liian pitkälle. Median muisti on joskus oudon lyhyt
Onneksi sentään löytyy vähemmänpopulistisia uutiskanavia jotka jaksavat kertoa karua kieltään siitä että kaikki ei todellakaan ole hyvin vaikka viimeinen härmäläinen saatiinkin jo kotiin vaan esimerkiksi Aceh:n kyliin on vasta nyt alettu saamaan perille apua sen jäljiltä kun tsunami tuhosi alueelta todellakin kaiken. Mukaanlukien tiet ja rantaviivan.
Hyvää syntymäpäivää vaan
Syntymäpäivä sitten tosiaan tuli ja meni. Päivä joka lapsena oli hauska ja odotettu mutta näin vanhemmalla iällä sille ei enää oikein osaa nähdä sen kummempaa arvoa, vuodet kuluvat päivä päivältä ja ikää karttuu joten miksi sitä oikein pitäisi juhlistaa tai pitää mitenkään merkittävänä merkkipäivänä. Jos haluaa pitää hauskaa ystävien kesken niin eikö sitä voi tehdä 365 päivää vuodessa jos sikseen tulee eikä keskittyä tuohon mittarinnollaushetkeen.
Ylipäätään syntymäpäivätoivotusten suhteen minulla on vähän kahtiajakautunut fiilis. Ystäviltä ja kavereilta niitä on kivaa saada kun he muistavat muistaa minua muulloinkin kuin kerran vuodessa mutta sitten jos "onnittelut" saa joltakulta kerran vuodessa muistavalta niin tulee vähän väljähtynyt olo. Voisi sitä muistaa muutenkin kuin kalenterin vuoksi ja viran puolesta, eivät ne kortit minulle juuri mitään merkitse yksistään.
Kivoja kuvia mutta yleensä Hesarin maailman kuvistakin löytyy enemmän oivaltavia ja ajatuksiaherättäviä otoksia kuin keskiverroista postikorteista..
No.. en kai minä yleensä näin kyyninen ole mutta taas sellainen vaihde päällä maanantaista :-)
Ylipäätään syntymäpäivätoivotusten suhteen minulla on vähän kahtiajakautunut fiilis. Ystäviltä ja kavereilta niitä on kivaa saada kun he muistavat muistaa minua muulloinkin kuin kerran vuodessa mutta sitten jos "onnittelut" saa joltakulta kerran vuodessa muistavalta niin tulee vähän väljähtynyt olo. Voisi sitä muistaa muutenkin kuin kalenterin vuoksi ja viran puolesta, eivät ne kortit minulle juuri mitään merkitse yksistään.
Kivoja kuvia mutta yleensä Hesarin maailman kuvistakin löytyy enemmän oivaltavia ja ajatuksiaherättäviä otoksia kuin keskiverroista postikorteista..
No.. en kai minä yleensä näin kyyninen ole mutta taas sellainen vaihde päällä maanantaista :-)
2005-01-02
Valtio olen minä
Tämä aihepiiri nyt ei osaa jättää minun ajatuksiani rauhaan.. onneksi voi vielä sängyssäkin kirjoitella ajatuksiaan auki wlanin ylitse.
Sivustan kommenttikeskustelussa on heitetty ilmaan ajatus siitä että ajatus siitä että valtiollisen avun merkityksen korostaminen olisi jotenkin vastuun välttelemistä:
Yhteiskunta ja valtio olemme me ja ei valtion merkityksen korostaminen tässäkään yhetydessä ole vastuun välttemistä. Pikemminkin päin vastoin, meillä on vastuu valtiolaivan suunnasta ja nimenomaan tuo suunta on se työkalu jolla todella voidaan kehittää maailmaa ja elinoloja parempaan suuntaan. Ei mikään muu.
Ei tosin mikään ihme että suuntaus on kohti kiviä kun tätä vastuuta ei ymmärretä ja valtio nähdään anonyyminä tahona jonka kuvitellaan hoitavan kaikki. Samat naamat äänestetään eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuin ennenkin eikä jakseta ottaa selville vaihtoehdoista. Laiminlyödään edustuksellisen demokratian velvoitteet ja kuvitellaan että asiat ratkeavat kun tiputetaan kolikko keräykseen omantunnon lievittämiseksi.
Vastenmielistä sen sijaan tuossa kommenttikeskustelussa on se että vallitsevan hysteriailmapiirin hengessä selvästikään ei edes haluta ymmärtää sinänsä ansiokasta nykymenon ja avustusraha-anekaupan kritiikkiä vaan leimataan kriikin esittäjää ennemmin liki tunnevammaiseksi ja kysytään että "onko halussa auttaa jotain väärää" jos kritiikki on kohdistunut siihen että ihmiset haluavat ennemmin auttaa hetkittäin populistisia kohteita ja kriisien välissä unohtaa kaiken kuin saada aikaan todellista kestävää kehitystä josta olisi myös apua vähemmän mediaseksikkäille hädänalaisille.
Nuo kun eivät ole toisiaan poissulkevia asioita mutta ilmeisemmin tässä kirjarovioiden henkisessä ilmapiirissä sellaisen tajuaminen on kovin vaikeaa. Pitää vain juosta karjalauman mukana päättömänä pää kolmantena jalkana.
Sivustan kommenttikeskustelussa on heitetty ilmaan ajatus siitä että ajatus siitä että valtiollisen avun merkityksen korostaminen olisi jotenkin vastuun välttelemistä:
Voi pojat, miten helppoa sitä olisikaan, jos voisi aina laittaa kaiken muun niskoille. "Mäne sinä kotiis ja anna kun valtio hoitaa hommat, kun et sä kuitenkaan osaa."'Tässä kuitenkin unohdetaan se mikä yleensä yhteiskunnasta puhuttaessa unohdetaan.
Yhteiskunta ja valtio olemme me ja ei valtion merkityksen korostaminen tässäkään yhetydessä ole vastuun välttemistä. Pikemminkin päin vastoin, meillä on vastuu valtiolaivan suunnasta ja nimenomaan tuo suunta on se työkalu jolla todella voidaan kehittää maailmaa ja elinoloja parempaan suuntaan. Ei mikään muu.
Ei tosin mikään ihme että suuntaus on kohti kiviä kun tätä vastuuta ei ymmärretä ja valtio nähdään anonyyminä tahona jonka kuvitellaan hoitavan kaikki. Samat naamat äänestetään eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuin ennenkin eikä jakseta ottaa selville vaihtoehdoista. Laiminlyödään edustuksellisen demokratian velvoitteet ja kuvitellaan että asiat ratkeavat kun tiputetaan kolikko keräykseen omantunnon lievittämiseksi.
Vastenmielistä sen sijaan tuossa kommenttikeskustelussa on se että vallitsevan hysteriailmapiirin hengessä selvästikään ei edes haluta ymmärtää sinänsä ansiokasta nykymenon ja avustusraha-anekaupan kritiikkiä vaan leimataan kriikin esittäjää ennemmin liki tunnevammaiseksi ja kysytään että "onko halussa auttaa jotain väärää" jos kritiikki on kohdistunut siihen että ihmiset haluavat ennemmin auttaa hetkittäin populistisia kohteita ja kriisien välissä unohtaa kaiken kuin saada aikaan todellista kestävää kehitystä josta olisi myös apua vähemmän mediaseksikkäille hädänalaisille.
Nuo kun eivät ole toisiaan poissulkevia asioita mutta ilmeisemmin tässä kirjarovioiden henkisessä ilmapiirissä sellaisen tajuaminen on kovin vaikeaa. Pitää vain juosta karjalauman mukana päättömänä pää kolmantena jalkana.
2005-01-01
Voisiko paremmin sanoa
Kun ei itse osaa, silloin on parasta lainata ja referoida. Ja kun eletään hypertekstin aikakautta niin ei tarvitse edes referoida vaan voi linkittää. Voisiko mediakritiikkiä paremmin sanoiksi tiivistää ?
Surupuku
( Blogit saavat taas maailmalla julkisuutta sekä ABCnews:n että BBC:n kautta. Lähde: Pinseri )
Tänään on sitten ollut oikein virallinen surupäivä kauttamaan ja virallinen maansuru on vallannut meidät kaikki jos mediaan on uskominen. Suomi24:n palvelu on verhoutunut mustaan kaapuun (mitä nyt soneran mainos loistaa kaikissa väreissä mainostaen Lissun kotisoittopiiriä ja Kolumbus kyselee miksi sorkkia ampiaispesää haarukalla korostetun iloisesti) ja kaikki nyyhkivät.
Tai ainakin näin annetaan ymmärtää kaikissa medioissa. Mutta onko tässä joukkoliikkeessä kohta enää henkistä tilaa kenelläkään myöntää ettei tapahtunut oikeastaan ole herättänyt tunneskaalaan tuolla alueella oikeastaan mitään suurempia tuntemuksia ilman että leimautuu Huonoksi Ihmiseksi (TM) ja ei kuulu enää jengiin.
Empaattinen puoliskoni on kyllä täynnä ymmärrystä katastrofin kaikille uhreille ja omaisille ja voin vain kuvitella millaisia tunteita on heillä joilla omaiset ovat kadonneiden listalla mutta hemmetti, en minä osaa olla oikein kollektiivisen surullinen tai järkyttynyt tai miettiä että mitä jos minä olisin ollut matkalla ja kantaa huonoa omaatuntoa.
Toki tuo katastorfi oli siinäkin suhteessa etäinen ettei minulla edes ole ollut matkasuunnitelmia mutta en osannut olla kollektiivisesti järkyttynyt silloinkaan kun kriisi kolkutteli kotikulmilla ja Gerdtin poika räjäytti kotikauppani.
Tuolloin sentään ehdin kotimatkalla vaihtaa junamatkan aikana 3 kertaa mielialaa siitä että käydäkkö tänään kaupassa vai ei ja toiseen suuntaan jos olisi kallistunut niin olisin ollut H-hetkellä luultavasti cittarin kassalla pakkaamassa reppuani. Kellonajat ja rutiinini tuntien.
Tai silloinkaan kun Lapista palaillessa heti meidän junasta heti seuraava pyyhkäisi Jokelan vaihteessa mutkan suoraksi tunnetuin seurauksin. Kai sitä sitten vain on senverran suruton poika ettei tuollaisista osaa ottaa itselleen huolta tai ahdistusta sen enempiä..
Sen vielä ymmärrän että televisiokanavat ovat revisioineet ohjelmistojaan ja vaihtaneet toisiin sellaisia jotka tässä tilanteessa olisivat korostetun räikeitä mauttomuuksia mutta onkohan sitä kuitenkin unohdettu se että parasta terapiaa surulle on ilo ja vaikka mikä olisi ei nauraminen ole kiellettyä.
Kyllä sitä saa ilman huonoa omaatuntoa nauraa katketakseen jos sille on aihetta vaikka mikä suru painaisi, ei ilo ole surun pilkkaa vaan tarjoaa ainakin hetken turvapaikan synkässä maailmassa ja auttaa jaksamaan.
Ystäväni suosituksen kautta voisin suositella tänä surupäivänä lääkkeeksi oloon Hyvästejä Leninille. Pitkästäaikaa oli kyseessä komedia jonka katsominen oli kaikkiaan oikeasti hauskaa ja ei tarvinnut kertaakaan turhautua ala-arvoiselle alapäähuumorille.
Muistakaa nauraa ja iloita elämästä.
Tänään on sitten ollut oikein virallinen surupäivä kauttamaan ja virallinen maansuru on vallannut meidät kaikki jos mediaan on uskominen. Suomi24:n palvelu on verhoutunut mustaan kaapuun (mitä nyt soneran mainos loistaa kaikissa väreissä mainostaen Lissun kotisoittopiiriä ja Kolumbus kyselee miksi sorkkia ampiaispesää haarukalla korostetun iloisesti) ja kaikki nyyhkivät.
Tai ainakin näin annetaan ymmärtää kaikissa medioissa. Mutta onko tässä joukkoliikkeessä kohta enää henkistä tilaa kenelläkään myöntää ettei tapahtunut oikeastaan ole herättänyt tunneskaalaan tuolla alueella oikeastaan mitään suurempia tuntemuksia ilman että leimautuu Huonoksi Ihmiseksi (TM) ja ei kuulu enää jengiin.
Empaattinen puoliskoni on kyllä täynnä ymmärrystä katastrofin kaikille uhreille ja omaisille ja voin vain kuvitella millaisia tunteita on heillä joilla omaiset ovat kadonneiden listalla mutta hemmetti, en minä osaa olla oikein kollektiivisen surullinen tai järkyttynyt tai miettiä että mitä jos minä olisin ollut matkalla ja kantaa huonoa omaatuntoa.
Toki tuo katastorfi oli siinäkin suhteessa etäinen ettei minulla edes ole ollut matkasuunnitelmia mutta en osannut olla kollektiivisesti järkyttynyt silloinkaan kun kriisi kolkutteli kotikulmilla ja Gerdtin poika räjäytti kotikauppani.
Tuolloin sentään ehdin kotimatkalla vaihtaa junamatkan aikana 3 kertaa mielialaa siitä että käydäkkö tänään kaupassa vai ei ja toiseen suuntaan jos olisi kallistunut niin olisin ollut H-hetkellä luultavasti cittarin kassalla pakkaamassa reppuani. Kellonajat ja rutiinini tuntien.
Tai silloinkaan kun Lapista palaillessa heti meidän junasta heti seuraava pyyhkäisi Jokelan vaihteessa mutkan suoraksi tunnetuin seurauksin. Kai sitä sitten vain on senverran suruton poika ettei tuollaisista osaa ottaa itselleen huolta tai ahdistusta sen enempiä..
Sen vielä ymmärrän että televisiokanavat ovat revisioineet ohjelmistojaan ja vaihtaneet toisiin sellaisia jotka tässä tilanteessa olisivat korostetun räikeitä mauttomuuksia mutta onkohan sitä kuitenkin unohdettu se että parasta terapiaa surulle on ilo ja vaikka mikä olisi ei nauraminen ole kiellettyä.
Kyllä sitä saa ilman huonoa omaatuntoa nauraa katketakseen jos sille on aihetta vaikka mikä suru painaisi, ei ilo ole surun pilkkaa vaan tarjoaa ainakin hetken turvapaikan synkässä maailmassa ja auttaa jaksamaan.
Ystäväni suosituksen kautta voisin suositella tänä surupäivänä lääkkeeksi oloon Hyvästejä Leninille. Pitkästäaikaa oli kyseessä komedia jonka katsominen oli kaikkiaan oikeasti hauskaa ja ei tarvinnut kertaakaan turhautua ala-arvoiselle alapäähuumorille.
Muistakaa nauraa ja iloita elämästä.
Peruutuspeili
Sitä kun vanhenee rintarinnan maailman kanssa niin on hyvä tilaisuus vilkaista taaksepäin ja katsoa sekä vuotta 2004 että 27:ttä elinvuottansa ja tarkastella mitä oikein jäi käteen kuluneesta.
Ensinnäkin päälimmäisenä mielessä edelleen on, ymmärrettävää kyllä, Isän syksyinen kuolema ja tuo luopumisen aika ja toiveet siitä että vuonna 2005 ei mikään sattuma vetäisi taas kertaalleen mattoa jalkojen alta juuri kun alkaa näyttää siltä että on edellisistä murheista ja raskaista ajoista noussut ylös ja alkaa näyttää hyvältä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa mutta piruako se kinos on aina niin paksu..
Sitten mitäs muuta.. Ainakin vuoden aikana on syntynyt uusia ystävyyssuhteita, vahvistettu olemassaolleita ja huomattu että raskaammatkin päivät ovat paljon kevyempiä kun on lähellä ystäviä joihin voi luottaa.. Samoin on tullut koettua enemmän ja vähemmän perinteisempiä ihmissuhteita kuin sitten myös hieman vaikeamminmääriteltävissä olevia suhteita ihmisten kanssa pilkkeellä silmässä ja onneksi sellaisia että noista kaikista on oikeastaan hyvä fiilis ja huomattavan hyviä muistoja *vink vink*
Saas nähdä mitä sillä rintamalla on tulossa alkavana vuonna vastaan, mielenkiinnolla odottelen. Vuoden aikana on hyvin ehtinyt pohtimaan sitäkin miten mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin sitä verkossa törmääkään ja miten erilaisiin ihmisiin erinäisissä yhteyksissä tutustuu. Työn tai opintojen kautta kertyvä ystäväpiiri on loppujenlopuksi useimmiten melko homogeenistä ja samoista asioista samallatavoin katselevaa mutta verkossa usein törmää paljon poikkitieteellisempiin tuttavuuksiin ja tarjolla on sitämyöten huomattavan mielenkiintoisia ihmisiä ja keskusteluja ja uutta pohjaa ajatustenvaihdolle.
Ei sitä aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä viihtyäkseen toisten seurassa kun vain seura on toisten ajatuksia ja näkemyksiä kunnioittavaa ja avarakatseista laadultaan.
Muutoin vuodessa tuskin taisi olla mitään kummallista. Harrastukset jatkuivat, tuli leireiltyä, aloitettua kesällä blogin pito alkuun ihan kokeilumielellä ja piruuttaan parin ystävän iloksi (tai kummastukseksi.. valitkaa vaihtoehtonne) tietämättä yhtään tuleeko tästä mitään ja mihin suuntaan tämä vielä kehittyy. Omalta osaltaan elämän mukanaan tuomat yllätykset ovat muokanneet kirjoittelun fokusta enemmän yleismaailmalliseen pohdiskeluun työnäkökulman sijasta mutta saa nähdä mihin tämä taas alkaa tästä etenemään.
Sentään onneksi tänävuonna yhteiskunta huomioi tuota vanhenemiseni muistopäivää asiaankuuluvalla suruliputuksella, ainakin vapaasti tilannetta tulkiten.
Ensinnäkin päälimmäisenä mielessä edelleen on, ymmärrettävää kyllä, Isän syksyinen kuolema ja tuo luopumisen aika ja toiveet siitä että vuonna 2005 ei mikään sattuma vetäisi taas kertaalleen mattoa jalkojen alta juuri kun alkaa näyttää siltä että on edellisistä murheista ja raskaista ajoista noussut ylös ja alkaa näyttää hyvältä. Eteenpäin sanoi mummo lumessa mutta piruako se kinos on aina niin paksu..
Sitten mitäs muuta.. Ainakin vuoden aikana on syntynyt uusia ystävyyssuhteita, vahvistettu olemassaolleita ja huomattu että raskaammatkin päivät ovat paljon kevyempiä kun on lähellä ystäviä joihin voi luottaa.. Samoin on tullut koettua enemmän ja vähemmän perinteisempiä ihmissuhteita kuin sitten myös hieman vaikeamminmääriteltävissä olevia suhteita ihmisten kanssa pilkkeellä silmässä ja onneksi sellaisia että noista kaikista on oikeastaan hyvä fiilis ja huomattavan hyviä muistoja *vink vink*
Saas nähdä mitä sillä rintamalla on tulossa alkavana vuonna vastaan, mielenkiinnolla odottelen. Vuoden aikana on hyvin ehtinyt pohtimaan sitäkin miten mielenkiintoisiin persoonallisuuksiin sitä verkossa törmääkään ja miten erilaisiin ihmisiin erinäisissä yhteyksissä tutustuu. Työn tai opintojen kautta kertyvä ystäväpiiri on loppujenlopuksi useimmiten melko homogeenistä ja samoista asioista samallatavoin katselevaa mutta verkossa usein törmää paljon poikkitieteellisempiin tuttavuuksiin ja tarjolla on sitämyöten huomattavan mielenkiintoisia ihmisiä ja keskusteluja ja uutta pohjaa ajatustenvaihdolle.
Ei sitä aina tarvitse olla kaikesta samaa mieltä viihtyäkseen toisten seurassa kun vain seura on toisten ajatuksia ja näkemyksiä kunnioittavaa ja avarakatseista laadultaan.
Muutoin vuodessa tuskin taisi olla mitään kummallista. Harrastukset jatkuivat, tuli leireiltyä, aloitettua kesällä blogin pito alkuun ihan kokeilumielellä ja piruuttaan parin ystävän iloksi (tai kummastukseksi.. valitkaa vaihtoehtonne) tietämättä yhtään tuleeko tästä mitään ja mihin suuntaan tämä vielä kehittyy. Omalta osaltaan elämän mukanaan tuomat yllätykset ovat muokanneet kirjoittelun fokusta enemmän yleismaailmalliseen pohdiskeluun työnäkökulman sijasta mutta saa nähdä mihin tämä taas alkaa tästä etenemään.
Sentään onneksi tänävuonna yhteiskunta huomioi tuota vanhenemiseni muistopäivää asiaankuuluvalla suruliputuksella, ainakin vapaasti tilannetta tulkiten.
Subscribe to:
Posts (Atom)
Posts
