Tuossa taas tuli nyysseissä törmättyä keskusteluun erilaista eettisistä näkökulmista liittyen vaatteisiin ja vaatteiden materiaaleihin ja muutamat näkemykset herättivät mielenkiintoisia ajatuksia siitä mikä on itsestäänselvää ja mikä ei.
"Yleinen" totuushan on se että turkis on ehdoton ei ei ei ja nahkakin aika arveluttavaa materiaalia eettisen luonnonsuojelijan päällä. Mielummin pitäisi käyttää kangasta ja luonnonkuituja mutta ovatka nekään niin puhtoisia jos niiden maailmanlaajuista ekologista sormenjälkeä tarkastelee hieman kriittisemmin.
Eläinpohjaisissa materiaaleissahan aina jokaista vuotaa kohden heittää henkensä yksi yksittäinen elävä otus joka ehkä söpöydellään vetoaa ihmisten omaantuntoon paremmin kuin pelkät tilastolliset luvut mutta mitäpä seurauksia esimerkiksi viattomalla puuvillanviljelyksellä voikaan olla.
Puuvilla on keskiaasiassa merkittävä viljelytuote ja vientituote ja puuvillan viljey vaatii luonnollisesti vettä ja kastelujärjestelmiä. Kastelujärjestelmät taas vaativat lähteen vedelle ja tuo veden pumppaus on aiheuttanut mukanaan yhden maailman mittavimmista ekologisista katastrofeista. Aral-järvi oli aikanaan yksi maailman suurimmista järvistä, siitä sai elantonsa kalastajat ja järvi elätti monia. Nyt puuvillanviljelys on saanut aikaan tämän tuhon.
Sanoja tuskin kannattaa erikseen tuhlata karttakuvien puhuessa karua kieltään järvenrantojen muututtua suola-aavikoksi ja kehityksen jatkuessa yhä pahempaan päin. Kumpi onkaan sitten pienempi paha vaatemateriaalin valinnassa..
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment