Julkaisu se tämäkin

Äskeinen ystävän kanssa käyty keskustelu akateemisen maailman julkaisupolitiikasta jäi pyörimään mieleen, lähinnä siitä se kuinka paljon nykymaailmassa on vielä ylenmääräisenä painolastinsa sellaisia pinttyneitä tapoja ja käytäntöjä jotka juontavat juurensa hyvistä perusteluista mutta ovat auttamatta vanhentuneita vuoden 2005 maailmankuvassa.

Sinänsä en katso olevani kovin pätevä arvoimaan nykymallisen akateemisen peer-review prosessin nykytilaa mutta se mikä särähti korvaan on se miten tutkijat joutuvat odottamaan sitä että heidän artikkeleita julkaistaan ja tuotettu tieto pääsee leviämään!

Myönnetään että julkaisupolitiikalla on ollut perusteensa silloin kun printtiaviiseissa on ollut rajallisesti tilaa tekstille ja levittäminen ympäri maailmaa on maksanut mutta miksi ihmeessä nykypäivänä on olemassa tuollaisia hidastimia ja tietoa padotaan pöydillä pölyttyviin raportteihin ja artikkeleihin joita ei ehditä julkaisemaan. Hitto.. uudistukaa ihmiset hyvin ja ottakaa verkko todella tuottavaan käyttöön..

Kyllä puhutaan kaikkea kaunista virtuaaliyliopistoista sun muista mutta sitten käytännössä toimitaan yhä menneen maailman oppien avulla. Ei ihme että IT-ala kehittyy ja kukoistaa kun uuden tieteen puolella ei tunneta vastaavaa hitautta vaan informaatiota tuotetaan ruohonjuuritasolla, kirjoitetaan foorumeille, linkitetään, vaihdetaan ja vertaisarviointia tapahtuu jokaisessa uutisryhmässä ja foorumissa jotka asiaa sivuavat.

Ylipäätään kun maailmaa katsoo hivenen analyyttisemmin silmin näkee että niin kovin monessa paikassa toimitaan uusilla välineillä vanhaan malliin niinkuin ennenkin vaikka vanhat tavat olisivatkin vain aikansa teknologian lapsia.

Omalla alalla näkee miten monessa paikkaa vielä vaaditaan mittauksista piirrettyjä graafisia kuvaajia vaikka kuvaajien resoluutio olisikin jotain paljon surkeampaa kuin mitta-anturin antama data ja tulkinnat kuvaajista paljon epätarkempia kuin laskennan suorittamat testit. Viivapiirturien aikakaudella muuta ei tietenkään edes ole voitu tehdä mutta vieläkään ei muisteta että nykyään analyysin voi suorittaa CPU:n laskentavoimalla viivoittimen sijaan.

Kysymys lieneekin se että mistä jokaiselle alalle saataisiin ne lievästi anarkistisen uudenkokeilijat jotka pöllyttäisivät vanhoja tapoja toimia ja ruotisivat niistä esiin oleellisen kalkkeutumien seasta.

Konsultilla olisi töitä..