Sivustan kommenttikeskustelussa on heitetty ilmaan ajatus siitä että ajatus siitä että valtiollisen avun merkityksen korostaminen olisi jotenkin vastuun välttelemistä:
Voi pojat, miten helppoa sitä olisikaan, jos voisi aina laittaa kaiken muun niskoille. "Mäne sinä kotiis ja anna kun valtio hoitaa hommat, kun et sä kuitenkaan osaa."'Tässä kuitenkin unohdetaan se mikä yleensä yhteiskunnasta puhuttaessa unohdetaan.
Yhteiskunta ja valtio olemme me ja ei valtion merkityksen korostaminen tässäkään yhetydessä ole vastuun välttemistä. Pikemminkin päin vastoin, meillä on vastuu valtiolaivan suunnasta ja nimenomaan tuo suunta on se työkalu jolla todella voidaan kehittää maailmaa ja elinoloja parempaan suuntaan. Ei mikään muu.
Ei tosin mikään ihme että suuntaus on kohti kiviä kun tätä vastuuta ei ymmärretä ja valtio nähdään anonyyminä tahona jonka kuvitellaan hoitavan kaikki. Samat naamat äänestetään eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin kuin ennenkin eikä jakseta ottaa selville vaihtoehdoista. Laiminlyödään edustuksellisen demokratian velvoitteet ja kuvitellaan että asiat ratkeavat kun tiputetaan kolikko keräykseen omantunnon lievittämiseksi.
Vastenmielistä sen sijaan tuossa kommenttikeskustelussa on se että vallitsevan hysteriailmapiirin hengessä selvästikään ei edes haluta ymmärtää sinänsä ansiokasta nykymenon ja avustusraha-anekaupan kritiikkiä vaan leimataan kriikin esittäjää ennemmin liki tunnevammaiseksi ja kysytään että "onko halussa auttaa jotain väärää" jos kritiikki on kohdistunut siihen että ihmiset haluavat ennemmin auttaa hetkittäin populistisia kohteita ja kriisien välissä unohtaa kaiken kuin saada aikaan todellista kestävää kehitystä josta olisi myös apua vähemmän mediaseksikkäille hädänalaisille.
Nuo kun eivät ole toisiaan poissulkevia asioita mutta ilmeisemmin tässä kirjarovioiden henkisessä ilmapiirissä sellaisen tajuaminen on kovin vaikeaa. Pitää vain juosta karjalauman mukana päättömänä pää kolmantena jalkana.
Posts
No comments:
Post a Comment