Suomen Asianajajaliiton valtuuskunta päätti 13.1.2005 suosittaa jäsenilleen, että asianajotoimistot ja asianajajat hoitaisivat Kaakkois-Aasian katastrofin uhrien ja heidän omaistensa oikeudellisia asioita maksuttomana pro bono työnä toimialansa ja resurssiensa mahdollistamissa rajoissa.
On tietenkin hienoa että ihmisissä riittää hyväntahtoisuutta ja maassa rauha mutta taas voisi heittää ilmaan objektiivisen kysymyksen siitä miksi on jotenkin merkittävämpää kuolla katastrofissa 100 muun kanssakansalaisen kanssa kuin yksin maantiellä rattinsa taakse.
Joku kukkahattupää taas leimannee tämänkin kyyniseksi näkemykseksi mutta en voi olla kysymättä sitä miksi juuri nämä uhrit ja omaiste ovat sitä väkeä jotka ansaitsevat pro bono palveluksia asianajajaliiton jäseniltä eivätkä muut. Taksikuskin perhe voi menettää isänsä siinä että vastaantulijan auto karkaa käsistä sivuluisuun eikä kukaan erityisesti muista tai ojenna auttavaa kättään lakiasioiden hoidossa tai muutoinkaan mutta annas olla kun aalto pyyhkäisee yliste lomarannalla..
Asianajajien omaatuntoahan tämä taas varmaan kollektiivisesti jeesaa ja on taas osa kansallista auttamisjoukkospykoosia mutta taas ah niin ulkokultaista.
Posts
No comments:
Post a Comment