Kahvipöytä kunniaan

Ikinä, ei ikinä pitäisi kyseenalaistaa perinteisen työpaikan kahvipöydän merkitystä verkoston solmukohtana vaan pikemminkin korostaa ja alleviivata.

Toisessa toimipisteessämme tämä on jo mittavan remontoinnin yhteydessä havaittu ja realisoitu ja pöytätilaa raivattu sivummalle ja keskusaulan ja käytävien varrelle rakennettu katukahvila-intranet jossa työtauoillaan eri osastojen edustajat näkevät toisiaan ja joissa epävirallinen tieto liikkuu sulavasti ilman että sitä tarvitsee edes levittää. Ovatpa jotkut organisaatiorajoja rikkovat tiimit ottaneet kahvilat kokouspaikoikseen jossa nähdään kerran viikossa oli oikeaa asiaa eli ei. On sanomattoman selvää että tälläisessä ympäristössä tietoisuus olemassaolevista ongelmista on pari kertaluokkaa laajempi kuin perinteisessä maailmassa.

Samaa kulttuuria pitäisi yrittää kyllä levittää tännekin päin maailmaa. Ongelmana tietenkin on korttelinlaajuinen ja hieman hajanainen tehdaslayout erillisine rakennuksineen jolloin yhtenäistä tilaa ei ole niin vain tarjolla eikä kulttuurimuutos niin luonteva mutta jotain kyllä tarttis tehrä. Ehkä pitäisi vain sopia että kerran viikossa oman tiimin iltapäiväkahvit pöydän X äärellä ja yrittää jättää tuo ajankohta tyhjäksi ja kuluttaa hetkenaikaa näennäisen tuottamattomaan työhön jonka lisäarvo todennäköisesti nousee kuitenkin arvoon arvaamattomaan. Kulttuurimurros tuo kylläkin olisi mutta tuntuu siltä että sellaiselle saattaisi olla olemassaolevaa tilausta.