Kirpeän kuulasta

Auringon paisteessa 13 astetta lämmintä, aamulla kirpeän kuulasta. Se on syksy nyt.

Negatiivisesti ajatellen syksy tullut melkeimpä liian nopeaan koska kesä ei ehtinyt kunnolla alkaa. Realistisesti ajatellen syksy tullut aivan liian nopeaan sillä se merkitsee sitä että kesäkuukaudet ovat diplomityön osalta käytettyjä ja takanapäin. Yltiöpositiivisesti ajatellen valmistuminen taas pari kuukautta lähempänä (tietäisi vain sen kuinka pitkää periodia nyt on lyhennetty...)

Toinen puoli minusta katselee kalenteria pikkuisen stressin alla kun mitään paljoa varsinaista ei ole vielä kasassa. Intrassa dippatyön julkiskansiossa tietenkin aikalailla memoa ja muistiinpanoa ja pöydällä printtiä, lippusta lappusta ja marginaalimerkintöjä mutta tuntuu siltä että pitäisi olla enemmän. Kirjapino lähdemateriaalia jossain, lähdeviitteitä, referaatteja, teoriaosa kauniilla alulla.. jotain enemmän akateemista otetta

Toisaalta sitten toinen puoli on aikalailla rauhallinen kun sentään tuntuu siltä että tietää mitä tekee ja minne suuntaan projektia on luotsattava. Tai raahattava hampaat irvessä jos muutokselle löytyy vastavoimia. Tietenkin se että testijärjestelmän koodin ydin on käytännössä vielä koestamatta ja mittaustarkkuus analysoimatta hieman voisi tietyllätapaa ajatellen ahistaa mutta jostain syystä se ei huoleta.. Tärkeintä että on VISIO :-) (+ pari powerpoint-kalvoa niin voisi IT-firmojen tapaan jo listautua pörssiin..)

Tuollaisilla asioilla on tapana ratketa ja toisaalta lohtua antoi myös eilinen NASA:n dokkari Mars-luotaimista joiden osalta kehitystiimillä ei ollut vielä täyttä varmuutta siitä miten kallis ja monimutkainen mönkijä saadaan oikeasti ehjänä planeetanpinnalle laskuvarjo-ongelmien aiheuttaessa harmaita hiuksia ja laukaisu-ikkunan lähetessä vääjäämättä ja seuraavan optimaalisen ikkunan ollessa n. 2 vuoden päässä. Asioilla on onneksi tapana ratketa deadlineen mennessä.. Hope so.. *koputtaa päätään*