Luovutusvoitto

Nämä hetket ovat sitten masentavia. Muutoin sitä vielä pääsääntöisesti oikeasti vain vitsailee vanhenemisestaan mutta flunssan oireiden ja muiden vastaavien yhteydessä alkaa huomaamaan että ei sitä ole enää aivan siinä terässä kuin lukiovuosina jolloin jaksoi raahautua teatterin valopöydän taakse vaikka kuumeessakin vetämään omalta osaltaan proggista lävitse teen ja termospullon voimalla. Nyt sitä on vanhennut..

Tämä on myös kovin ristiriitainen olotila sillä toisaalta alkaa olla jo senverran järkeä päässä että toisella olkapäällä istuskelee jos se kaveri joka kuiskaa korvaan että olisi ihan oikeasti järkevämpää levätä yksi päivä ja antaa flunssan taittua ja että niin järkevät ihmiset tekevät ihan oikeasti mutta edelleen toisella olalla istuskelee se pieni sarvipää jonka kunnia ei anna periksi sairastaa sitten tippaakaan ja jonka voimalla sitä onkin jaksanut eteenpäin. Huutaa vain että lisää hanaa ja havuja perkele.

Toisaalta ehkä tälläinen saamaton olo yhden pienen nuhan vuoksi myös kertoo siitäkin että siinä missä lukiovuosina sentään vielä säännönmukaan joka aamu läpi lumen tuulen ja tuiskun pyöräili koululle ja takaisin on sitä nytten degeneroitunut laiskaksi joukkoliikenteen suosijaksi ja että jotain ehkä kannattaisi harkita yleiskunnon kohottajaksi jotta ei ihan näin olisi lyötävissä.

Elämä on uhkapeliä ja ehkä tänään on annettava sen järkikaverin voittaa pistettävä panokset lepäämiselle. Mutta auta armias jos huomenna ei ole helpottanut ja tämä päivä on sairastettu turhaan, sitten kyllä harmittaa.. Jos kohta vähän jurppii jo nyt.

Voi voitettuja.