Yritetään nyt vielä kerran kantaa kortea kekoon ja toivoa sormet ristissä sitä että tässä asiassa järjenääni voittaisi. Uutisoitu ratkaisuehdotus ei ainakaan anna siitä vielä toivoa:
(Avoin kirje)
Arvoisa suuren valiokunnan edustaja
Tekijänoikeuslakikeskustelu on edennyt viimeisen viikon aikana oikeeaan suuntaan mutta valitettavasti ensinnä vain yhteen lain puutteeseen keskittyen ja toisaalta näillänäkymin hyvin keinotekoiseen ratkaisuun päätyen.
Ensinnä käyty keskustelu on keskittynyt enimmäkseen kotikopiointiin liittyviin ongelmiin ja mm. lain 19§ sisältämä yhteisöraukeamisperiaate on käydystä keskustelusta unohtunut liki kokonaan. (http://www.effi.org/tekijanoikeus/laki/tekijanoikeus-faq.html#YHTEISORAUKEAMINEN)
Tavaroiden vapaa kauppa yli rajojen on ollut jo kauan osa länsimaisen vapauden perusperiaatteita ja nyt lain myötä ollaan palaamassa kulttuuriin joka tuli lähinnä tunnetuksi viime vuosien kuluessa rautaesiripun itäisemmällä puolella. Myyjällä tulee olla kyllä oikeus päättää siitä kenelle myy tai myykö ollenkaan jos on syytä olettaa kaupan johtavan jälleenmyyntiin mutta ei ole valtion tehtävänä kieltää ostamasta jos joku haluaa myydä, etenkään silloin kun myytävät nimikkeet eivät ole mitenkään vaarallisia tai vahinkoa aiheuttavia.
Helsingin sanomien uutisoima ehdotus lakiin lisättävästä tekijänoikeuksien haltijaa koskevasta velvoitteesta huolehtia tuotteidensa katsottavuudesta on taas puolestaan eleenä kovin kaunis mutta käytännössä jo kuolleena syntynyt ja pelkkää illuusiota.
Valtaosa tekijänoikeuslakien alaisesta viihteestä tullaan tuottamaan nyt ja aina Suomen rajojen ulkopuolella globaaleille markkinoille. Tuotteita ei koskaan tulla räätälöimään maakohtaisesti, korkeintaan ehkä markkina-aluekohtaistesti. On täysin turha kuvitella sellaista tulevaisuutta jossa ehkä n. 500 miljoonan potentiaalisen kuluttajan maailmanmarkkinoille mediaa tuottava levy-yhtiö muuttaisi kopiosuojauksiaan ehkä 1 miljoonan potentiaalisen asiakkaan pienen Suomen lainsäädännön edessä. Puhumattakaan sellaisiksi että suojaukset olisivat todella käyttöjärjestelmäriippumattomia ja teknisesti toimintavarmoja.
Tämä esitetty ehdotus avaisi vain tulevaisuuden jossa käytännössä kuollutta pykälää ei kukaan mediatalo kunniottaisi tai lakia tarkemmin valvottaessa valtaosaa mediasta ei koskaan tultaisi myymään Suomessa.
Ylipäätään lakia tulisi yrittää muokata tässä tämänhetkisessä tilanteessa direktiivien ja oikeusjuridiikan asinantuntijoiden avulla jotta saadaan selkeys siihen mihin direktiivi meitä todella velvoittaa sen sijaan että "teknisenä tukena" käytetään Opetusministeriön edustajia joiden toinen jalka on polvea myöten tekijänoikeusjärjestöjen oven välissä ja jääviys enemmän kuin kyseenalainen.
( Lähetetty suurelle valiokunnalle)
Posts
No comments:
Post a Comment