Kolmen kahvikupillisen aamu

Vihdoin ja viimein töissä lepäämässä ja heräilemässä 4 "vapaapäivän" putken jälkeen siistien sisätöiden kimpussa.

Täytyy todeta että kämpän remontoiminen käy kyllä työstä ja olohuoneen jälleenrakennustyössäkin on omat ongelmansa. Kirjahyllyt ovat jo kylläkin paikoillaan ja pystyssä sekä kirjatkin jo ladattuna paikoillaan mutta av- ja it-infra on vielä kokonaan rakentamatta tietokoneen lojuessa makuuhuoneen nurkassa ja television keskellä makkaria.

Nyt jos olisin ostoksilla niin takuuvarmasti kantaisin kotiin vaikka tuollaisen 37 tuumaisen plasmatöllöttimen jota vielä jaksaa yksin kantaa paikasta toiseen toisin kuin tuota 32 tuuman kuvaputkimallia joka varaa huonetilaa melkein puolen kuution verran (pieni liioittelu sallittakoon) ja painaa sen 70 kiloa (ikävä kyllä ei liioittelua) ja joka vaatii aina oikeastaa 2 kantajaa kaikkiin siirtoihin mitä tarvitsee tehdä. Mutta seuraava ostos taitaa olla kyllä litteä näyttö tietokoneelle jotta saa vähän enemmän pöytätilaa käyttöönsä...

Mutta muutoin voi olla tyytyväinen tulokseen ja nauttia työn jäljestä. Vaalea pyökkipinta on aivan toista kuin penseänharmaa 70-lukulainen muovimatto ja vaaleat seinät antavat ihan uutta ilmettä olohuoneelle vanhan likaisenvärisen tapettipinnan tilalla, nyt kelpaa taas kotiutua ja asettua uuteen ympäristöön ja keskittyä pienempiin ratkaisuihin. Sekä odottelemaan sitä sohvaa..